Hyppää pääsisältöön

Suomalaiset nakuilijat tekivät taidetta

Elokuisena aamuna vuonna 2002 yli 1900 vapaaehtoista suomalaista riisui vaatteensa Helsingin Kauppatorilla poseeratakseen maailmankuululle valokuvataiteilija Spencer Tunickille.

Spencer Tunick (s. 1967) on erikoistunut kuvaamaan alastomia ihmisiä mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Tunick tunnetaan erityisesti installaatiosta, joissa jopa tuhannet alastomat ihmiset sulautuvat osaksi kaupunkimaisemaa. Tunick kertoo taiteensa sanoman olevan yksinkertainen: "Ihmiset ottavat jonkun julkisen ja tunnetun tilan haltuunsa yhdistäen alastomuuden osaksi kaupungin miljöötä, julkinen tila saa näin uuden muodon". Teos on sekä kuvaajalle että osallistujille kokemus. Tunickin mukaan alaston iho on teoksissa abstakti elementti vailla seksuaalista viitekehystä.

Ennen kuvausta haastateltu Tunick oli tyytyväinen ja yllättynyt suomalaisten innosta osallistua alastonkuvaukseen. Amerikkalaisen valokuvaajan kutsuivat Helsinkiin Helsingin kaupungin taidemuseo ja Image-lehti. Tilaisuus houkutteli paikalle lähes 2000 suomalaista. Aamu-tv haastatteli kahta osallistunutta kuvausta seuranneena aamuna. Minna Korhonen ja alastonkuvausta järjestämässä ollut Raoul Grünstein kertoivat tapahtumassa olleen rauhallinen, ja jopa harras tunnelma. Paikalla olleet ihmiset kokivat kuvaustilanteen vaikuttavana ja kauniina.

Kysymykseen miksi tuhannet ihmiset haluavat osallistua Tunickin alastonvalokuviin, haastateltavat vastaavat, että syitä on monia. Tunickin vierailu oli ainutlaatuinen tapahtuma Suomessa ja osallistujat pääsivät mukaan maailmanlaajuiseen taideperformanssiin. Grünsteinin mukaan Tunickin kuvissa on kolme tasoa: "performanssi, itse valokuva ja jälkipuinti". Grünstein uskoo ihmisiä kiinnostaneen olla mukana luomassa kokonaisuutta.

Aamu-tv:n Jussi-Pekka Rantanen ja Leena Pakkanen analysoivat Tunickin taideprojektia ja Rantanen pohtii, että taiteilijan sanoma saattaa jäädä vastaanottajalle vieraaksi, tai sitä ei oikeastaan ole. Pakkanen taas näkee kuvat ahdistavina, ne tuovat hänen mieleensä juutalaisvainot. Grünsteinin mielestä kuvien merkitys syntyy katsojassa, jokainen voi vapaasti itse luoda omat tulkintansa, olivatpa ne sitten positiivisia tai negatiivisia.

Teksti: Emilia Kemppi

Kommentit
  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto