Hyppää pääsisältöön

Kärpäsenä Europarlamentin käytävillä

Päätin tehdä historiasarjan aiheesta, joka on ehkä historiansa suurimman muutoksen edessä. Tai sitten mikään ei muutu. Sehän tässä jännittävää onkin.

Journalismi on joskus riskibisnestä. Kuka hullu ryhtyy tekemään Euroopan yhdentymisestä radio-ohjelmasarjaa, kun koko EU saattaa hajota taivaan tuuliin ennen kuin ohjelma saa lähetysajan. Vähän sama kuin Anthony Beevor kirjoittaisi Toisen Maailmansodan historian ennen kuin tiedettäisiin, kuka voittaa sodan.  En tietenkään ole Anthony Beevor eikä Euroalueen kriisissä ole sentään kyse maailmansodasta. Siitä huolimatta on myönnettävä, että puntti tutisi kun tein haastatteluja.

Kukaan haastateltavistani ei ihmetellyt puuhiani. Jututin historioitsijoita, yhteiskuntatieteilijöitä, poliitikkoja, EU-virkamiehiä jne. Vakuutin itselleni, että koska olen tietoinen mahdollisista mullistuksista, voin tehdä ohjelmaa rauhallisin mielin. Tilanne oli kuitenkin toinen, kuin ennen Berliinin muurin murtumista. Silloin kukaan ei arvannut mitä tapahtuu. Nämä olivat karut reunaehdot Yksi ja monta Eurooppaa -sarjan tekoprosessille.

En lähtenyt tekemään kronologista sarjaa Euroopan Unionin historiasta tai edes sen synnystä. Minua kiinnosti eurooppalaisuus. Se, mitä ihmisten mielissä liikkuu kun he puhuvat Euroopasta ja eurooppalaisuudesta. Aiheen tarkastelupiste Suomi on väistämättä syrjässä Euroopan ytimestä, eikä sitä poliitikkojen puheet muuksi muuta. Me olemme vähäväkinen kansa ja idempänä kuin uskomme. Kuitenkin me haluamme olla eurooppalaisia ja sitten toisaalta … emme halua. Silti kukaan haastateltavistani ei kokenut suomalaisuutta ja eurooppalaisuutta toisiaan poissulkeviksi identiteeteiksi. Identiteetit täydentävät toisiaan ja niitä voi olla monta päällekkäin, kuin sipulissa. Toisaalta halusin tuoda esiin, ettei yksikään kulttuuri tai identiteetti synny tyhjästä. Me olemme kaikki sekarotuisia kulkukoiria, kuten kolmannen osan otsikko kertoo. Olemme vaeltaneet nykyisille asuinsijoillemme kuka mistäkin, eikä meistä kukaan ole syntynyt kiven kolosta suomalaisena tai minkään muunkaan kansallisvaltion kansalaisena.

Pääsin ohjelmanteossa käymään Euroopan Unionin ytimissä, Brysselissä ja Strasbourgissa. Suomen EU-tiedotus järjestää toimittajille työmatkoja Strasbourgin täysintoihin. Neljä päivää parlamentissa oli huikean mielenkiintoinen ja hyödyllinen kokemus. En ole koskaan ollut EU entusiasti puolesta enkä vastaan. Mutta jos on pakko valita, niin olen puolesta. Meppien työstä parlamentissa en ole tiennyt tuon taivaallista. Että mitä se on, edustaa Suomea parlamentissa, jonka pitäisi olla ylikansallinen? Seurattuani istuntoja ja tavattuani melkein kaikki Suomen mepit, täytyy nostaa hattua työlle, jota he siellä tekevät. Vaikka tulokset saattavat tuntua heikoilta ja kaikki Suomessa käyty julkinen keskustelu kohdistuu talouskysymyksiin, parlamentissa käsitellään asioita kaikilta elämän alueilta. Mepin työtä ei voi tehdä ärsyyntymättä aina välillä, totesi Sirpa Pietikäinen. Ärsyyntyminen on merkki demokratiasta, hän jatkoi, ja vertasi Europarlamenttia Serranon perheeseen. Siinä kaikki huutavat välillä yhtä aikaa, mutta lopulta kuitenkin löytyy yhteisymmärrys ja taas mennään eteenpäin, koska kaikki pyrkivät kohti yhteistä hyvää.

Brysselissä kuljin vapaana tutkijana toimivan, kaupungissa jo pitkään asuneen Riitta Oittisen seurassa. Oittinen on erityisen kiinnostunut ilmiöiden visuaalisesta puolesta. Hänellä on mm. erityinen eurokylttien spottaus projekti. Siinä hän kerää vapaaehtoisilta ympäri maailmaa valokuvia erilaisista kylteistä, joihin liittyy sana Euro. Useimmiten Euro-etuliite liittyy Kebab ravintoloihin, mutta sitä on käytetty myös pesulan ja jopa solariumin yhteydessä, kertoo Oittinen. Eurokylttejä käyttävät paljon juuri maahanmuuttajat pienten yritystensä nimissä. On mielenkiintoista pohtia, mitä he sillä tavoittelevat, toteaa Oittinen. Riitta Oittisen matkassa kuljimme paitsi virallisissa EU –kortteleissa myös Brysselin maahanmuuttajien asuttamilla alueilla.

Jos Euroopan Unionin toiminta oli minulle hieman hämärä kokonaisuus ennen työhön ryhtymistä, on se sitä edelleen. EU ei ole yksinkertainen juttu. Mutta mielenkiintoinen se on. Ja paljon arkipäiväisempi, kuin TV-uutisia katsellessa uskoisi.

 

Radion historiasarja Yksi ja monta Eurooppaa maanantaisin, alkaen 27.8. klo 12.15 - 13.00  YLE Radio 1.  Osa 1/6: Mistä on pienet eurooppalaiset tehty? Jaksot tulevat kuunneltaviksi myös Areenaan.