Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen lestadiolainen naispappi haastaa naisen roolin lestadiolaisliikkeessä

Mari Leppäsestä tuli Suomen ensimmäinen lestadiolainen naispappi, vaikka vanhoillislestadiolainen liike ei hyväksy naispappeutta. Pappikohun lisäksi Leppänen on rohkeasti ottanut kantaa liikkeen sisällä tapahtuneisiin lasten hyväksikäyttöihin toimittamalla aiheesta kertovan kirjan "Maijan tarina".

Vanhoillislestadiolainen liike on perinteisesti suosinut vain miesjohtajia. Kun liikkeen jäsen Mari Leppänen vihittiin papin virkaan 4. maaliskuuta vuonna 2012, hänelle ilmoitettiin Turun Rauhanyhdistyksestä, ettei hänen tule enää toimia yhdistyksen tehtävissä pappisvihkimyksen takia. Leppäsen myös annettiin ymmärtää, ettei hän ole enää Jumalan valtakunnassa, ellei hän peruisi pappeuttaan. Toisin sanoen, taivaaseen ei enää olisi asiaa eikä hän kuuluisi enää liikkeen piiriin.

Tukeakin on onneksi tullut, sekä miehiltä että naisilta, mutta Leppänen sanoo lestadiolaisliikkeen näin jyrkän suhtautumisen tulleen yllätyksenä. Leppäsen aviomieheltä Risto Leppäseltä evättiin lupa puhua lestadiolaisseuroissa, koska hän suhtautuu myönteisesti naispappeuteen.

Pian pappisvihkimyksensä jälkeen Leppänen oli julkisuudessa toisen tärkeän aiheen takia. Hän yhdessä toisen lestadiolaisliikkeen jäsenen Johanna Hurtigin kanssa toimitti "Maijan tarinan", joka kertoi lapsena hyväksikäytetyn lestadiolaisnaisen tarinan. Maijaa, jonka nimi luonnollisesti muutettiin kirjaa varten, käyttivät hyväksi tämän siskojen aviomiehet. Tukea ei herunut siskoilta tai äidiltä.

Maijan tapaus ei vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä ole ainoa laatuaan. Liikkeen sisällä on paljastunut satoja lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tapausten tullessa julkisuuteen keväällä 2012, arkkipiispa Kari Mäkinen toivoi liikkeen johdon tekevän julkisen anteeksipyynnön. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Tuomas Hänninen totesi, ettei anteeksipyyntöä tule, koska se leimaisi koko liikkeen.

Mari Leppäsen mielestä anteeksipyyntö ei yksinään riitä, vaan liikkeen täytyisi ryhtyä sanoista tekoihin.

Noin kolme vuotta ennen papin virkaan vihkiytymistään Leppänen oli Voimalan vieraana puhumassa lestadiolaisnaisten ehkäisykiellosta.

Ohjelmassa keskusteltiin liikkeen miesten ja naisten rooleista, jotka todettiin vanhanaikaisiksi. Juontajien kysyessä, muuttaisivatko ohjelman nuoret lestadiolaisnaiset naisten rooleja liikkeen sisällä, vastasi Leppänen näin:

"Yksilön on hirveän vaikea yksin ruveta muuttamaan yhteisöä. Semmoista taakkaa kenenkään tuskin kannattaa yrittää ottaa harteilleen."

Kuitenkin, kolme vuotta myöhemmin Mari Leppänen itse teki juuri näin.

Kommentit
  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto