Hyppää pääsisältöön

Ensimmäinen lestadiolainen naispappi haastaa naisen roolin lestadiolaisliikkeessä

Mari Leppäsestä tuli Suomen ensimmäinen lestadiolainen naispappi, vaikka vanhoillislestadiolainen liike ei hyväksy naispappeutta. Pappikohun lisäksi Leppänen on rohkeasti ottanut kantaa liikkeen sisällä tapahtuneisiin lasten hyväksikäyttöihin toimittamalla aiheesta kertovan kirjan "Maijan tarina".

Vanhoillislestadiolainen liike on perinteisesti suosinut vain miesjohtajia. Kun liikkeen jäsen Mari Leppänen vihittiin papin virkaan 4. maaliskuuta vuonna 2012, hänelle ilmoitettiin Turun Rauhanyhdistyksestä, ettei hänen tule enää toimia yhdistyksen tehtävissä pappisvihkimyksen takia. Leppäsen myös annettiin ymmärtää, ettei hän ole enää Jumalan valtakunnassa, ellei hän peruisi pappeuttaan. Toisin sanoen, taivaaseen ei enää olisi asiaa eikä hän kuuluisi enää liikkeen piiriin.

Tukeakin on onneksi tullut, sekä miehiltä että naisilta, mutta Leppänen sanoo lestadiolaisliikkeen näin jyrkän suhtautumisen tulleen yllätyksenä. Leppäsen aviomieheltä Risto Leppäseltä evättiin lupa puhua lestadiolaisseuroissa, koska hän suhtautuu myönteisesti naispappeuteen.

Pian pappisvihkimyksensä jälkeen Leppänen oli julkisuudessa toisen tärkeän aiheen takia. Hän yhdessä toisen lestadiolaisliikkeen jäsenen Johanna Hurtigin kanssa toimitti "Maijan tarinan", joka kertoi lapsena hyväksikäytetyn lestadiolaisnaisen tarinan. Maijaa, jonka nimi luonnollisesti muutettiin kirjaa varten, käyttivät hyväksi tämän siskojen aviomiehet. Tukea ei herunut siskoilta tai äidiltä.

Maijan tapaus ei vanhoillislestadiolaisen liikkeen sisällä ole ainoa laatuaan. Liikkeen sisällä on paljastunut satoja lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tapausten tullessa julkisuuteen keväällä 2012, arkkipiispa Kari Mäkinen toivoi liikkeen johdon tekevän julkisen anteeksipyynnön. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Tuomas Hänninen totesi, ettei anteeksipyyntöä tule, koska se leimaisi koko liikkeen.

Mari Leppäsen mielestä anteeksipyyntö ei yksinään riitä, vaan liikkeen täytyisi ryhtyä sanoista tekoihin.

Noin kolme vuotta ennen papin virkaan vihkiytymistään Leppänen oli Voimalan vieraana puhumassa lestadiolaisnaisten ehkäisykiellosta.

Ohjelmassa keskusteltiin liikkeen miesten ja naisten rooleista, jotka todettiin vanhanaikaisiksi. Juontajien kysyessä, muuttaisivatko ohjelman nuoret lestadiolaisnaiset naisten rooleja liikkeen sisällä, vastasi Leppänen näin:

"Yksilön on hirveän vaikea yksin ruveta muuttamaan yhteisöä. Semmoista taakkaa kenenkään tuskin kannattaa yrittää ottaa harteilleen."

Kuitenkin, kolme vuotta myöhemmin Mari Leppänen itse teki juuri näin.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto