Hyppää pääsisältöön

Salaiset sopimukset ja liian tiiviit kytkökset

Kittilän kultakaivoksen avolouhos
Kittilän kultakaivoksen avolouhos Kittilän kultakaivoksen avolouhos Kuva: Yle, Mot kittilän kaivos

Laitan turvakypärän ja suojalasit päähän. Suojatakin taskuun saan valovoimaisen taskulampun – varmuuden vuoksi. Sitten alkaa automatka pimeään tunneliin, 600 metriä maan pinnan alle. Olemme Kittilän kultakaivoksessa. Pitkän ja mutkikkaan matkan aikana ajatukset ehtivät ajelehtia …

Kittilän kaivos avattiin uuden kaivosbuumin myötä vuonna 2009. Kaivoksen omistaa kanadalainen  Agnico-Eagle. Kultaesiintymän löysi aikoinaan valtiollinen GTK (Geologian tutkimuskeskus). Sama kuvio toistuu muissakin Suomessa toimivissa metallimalmikaivoksissa: verovaroin löydetty malmiesiintymä, jota ulkomainen kaivosyhtiö hyödyntää.

Työ- ja elinkeinoministeriö myy tai huutokauppaa eteenpäin GTK:n löytämät malmiesiintymät. MOT teki tietopyynnön ministeriön ja kaivosyhtiöiden välisistä sopimuksista. Veronmaksajan kannalta olisi mielenkiintoista tietää millä hinnalla esiintymiä myydään ulkomaisille yhtiöille. Mutta ministeriö kieltäytyi antamasta sopimuksia liikesalaisuuteen vedoten.

Suomen julkisuuslain mukaan kokonainen sopimus on salainen aniharvoin, mutta ministeriö ei suostunut julkistamaan edes hintatietoja. Kenen etuja salailu suosii?

Pari sataa metriä ennen kaivoksen loppupäätä löytyvät työntekijöiden ruokasali ja taukotilat. Pimeyteen ja kosteuteen on vaikea tottua. Missä vaiheessa minulle tulee ahtaanpaikankammo?

Ahdasta on myös kaivosalalla. Se näkyy viranomaisten ja kaivosyhtiöiden tiiviistä kytköksistä. Niistä uutisoitiin viime keväänä, jonka jälkeen ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka löi nyrkin pöytään ja lupasi selvittää asian perinpohjaisesti.

Soitin ympäristöministeriöön alkukesästä. Halusin kuulla koska selvitys valmistuu. Se olikin kuulemma jo tehty - soittamalla Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon sekä kolmeen ELY -keskukseen (elinkeino ja ympäristökeskus).

Tuloksena oli nimilista, jonka mukaan neljä henkilöä on toiminut sekä kaivoslupaviranomaisina että kaivosyhtiöissä. Entä miten ympäristöministeriö reagoi näihin tapauksiin? Se lähetti kirjeen kannanottoineen ELY -keskuksiin. Siinä kaikki.

Lopulta saavumme kaivoksen syvimpään osaan. Täällä lujitetaan kalliota, jotta tunnelin räjäyttämistä voidaan jatkaa ja päästä vielä syvemmälle maan uumeniin. Kaivostunneli etenee nopeaa tahtia. Tuntuu, että koko Suomen kaivosbuumissa on ollut liian kova vauhti päällä.

Salailut ja arveluttavat kytkökset kun eivät sovi siihen avoimeen demokratiaan, jota ulkomaisten kaivosyhtiöiden johtajat niin kovasti kehuvat kun heiltä kysyy miksi Suomi houkuttelee kymmeniä ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

Kommentit