Hyppää pääsisältöön

Mafia saa voimansa yhteiskunnan heikkouksista

Italian mafian luultiin kadonneen historian hämäriin, mutta 80-luvulla herättiin karuun todellisutueen, mafia oli röyhkeämpi ja vahvempi kuin koskaan. Tappamalla tuomareita ja poliiseja se haastoi koko laillisen Italian. Dokumentissa tutkitaan mafian valtaa ja uuden nousun syitä.

Tietolaatikko

Ohjelma valittiin Telvis-äänestyksessä vuoden 1991 parhaaksi ajankohtaisohjelmaksi.
Ohjelmasta on Elävässä arkistossa vain otteita, sillä se sisältää ulkomaista kuvamateriaalia, johon ei ole enää esitysoikeuksia.

Mafia kasvoi Länsi-Sisilian karuissa luokkaoloissa, jossa kansa oli jakaantunut kahteen ryhmään, maan omistajiin ja maata omistamattomiin. Valtion rooli oli olematon, sen tehtäviä ajoivat omaksi edukseen suurtilojen omistajat. Oikeudettomassa yhteiskunnassa oikeudeksi tuli voiman oikeus. Mafiosot tekivät palveluksia maanomistajille ja poliitikoille ja saivat palkinnoksi suojaa.

Benito Mussolini käynnisti 1920-luvulla järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen kampanjan ja tuhansia mafiosoja pidätettiin ja tuomittiin vankilaan taikka kuolemaan. Mafian luultiin kukistuneen.

Vuonna 1943 Sisiliassa liittoutuneet nousivat maihin ja aloittivat saksalaisten ja italialaisten sotilaiden häätämisen saarelta. Tiedustelussa liittoutuneita auttoi mafiapäällikkö Calogero Vizzini, josta amerikkalaiset tekivät myöhemmin kunniaeverstin. Liittoutuneet vapauttivat vankiloissa viruneet mafiosot, jotka Mussolini oli toimittanut kaltereiden taakse.

Sodanjälkeisinä vuosina mafia muutti maalta kaupunkiin, loi suhteet Palermon politikkoihin ja liikemiehiin ja sai osuutensa Palermon rakennusurakoista, keräsi suojelurahoja ja kiristi. Uuteen nousuun mafian valta nousi kuitenkin huumekaupan ja amerikkalaisten mafiayhteyksien myötä.

Lokakuussa 1957 Palermolaisessa hotellissa todistettiin uuden huumemafian syntyä, kun amerikan mafiayhteisön ja sisilialaisten mafiosojen yhteistyösopimus solmittiin. Sopimuksen mukaan raakamorfiini kuljetettaisiin Lähi-idästä sisiliaan, jalostettaisiin heroiiniksi ja kuljetettaisiin sitten Yhdysvaltoihin myytäväksi.

70-luvun lopulla koitti mafiassa uuden vallanjaon aika. Klaanien päälliköt taistelivat keskenään vallasta, mikä johti vuonna 1981 mafioso Stefano Bontaden ja hänen liittolaisensa Salvatore Inzerillon salamurhiin. Siitä käynnistyi kaksivuotinen mafiasota, joka levisi Sisiliasta Pohjois-Amerikkaan, Brasiliaan, Venetsuelaan ja Kanadaan.

Vuonna 1983 vangittu mafioso Tommaso Buscetta alkoi ensimmäisenä Italian mafian jäsenenä luopioksi eli pentitoksi. Hänen tietojensa avulla italialaiset viranomaiset aloittivat vuosien 1986 ja 1987 välisenä aikana käydyn pitkän oikeudenkäynnin, jonka seurauksena satoja mafiosoja päätyi vankilaan. Mafia näytti kuitenkin voimansa jälleen vuonna 1992, kun salamurhaajat tappoivat tuomari Giovanni Falconen ja hänen työtoverinsa Paolo Borsellinon, jotka olivat kuuluneet oikeudenkäynnin pääjärjestelijöihin.

Sittemmin Italian hallitus on käynnistänyt kampanjoita mafian nujertamiseksi ja pidättänyt mafiapäälliköitä. Mafia on silti edelleen maailman järjestäytynein ja voimakkain rikollisorganisaatio.

Mafian valta perustuu rahaan ja uskallukseen surmata ne, jotka eivät taivu sen vaatimuksiin. Köyhien alueiden lapset ja nuoret ovat otollinen maaperä mafian kasvulle. Järjestö värvää 12-vuotiaita laukkuvarkaiksi ja suostuttelee mukaan toimintaansa luvaten parempaa tulevaisuutta. Mafiasta ei voi erota ja sääntöjen rikkojia uhkaa kuolema. Politiikkaa ja yrityselämää mafia hallitsee kytköksillään ja kiristää mm. monia yrittäjiä maksamaan suojelurahaa. Dokumentissa kuullaan yrittäjien kertomuksia kamppailuistaan mafian otteessa.

Dokumentissa haastateltu pappi Cosimo Scordato toteaa mafian olleen aina vastavaltio. Todellinen ongelma on hänen mukaansa se, että missä valtio on heikko mafia tulee tilalle. "Paras tapa vastustaa mafiaa on panna yhteiskunta toimimaan", hän toteaa ja korostaa yhteiskunnallisen, poliittisen ja sivistyksellisen osallistumisen kaikkia muotoja, ihmisten itsensä osallistumista. "Puolueiden ja ammattiyhdistysliikeen on noustava toimimaan niitä epäkohtia vastaan jotka ovat mafian synnyttäneet: työttömyyttä, julkishallinnon toimimattomuutta ja maaltapakoa."

Joulukuussa 2009 Italian pääministeri Silvio Berlusconi lupasi kukistaa mafian vuoteen 2013 mennessä.

Teksti: Heidi Sommar

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto