Aleksis Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija ja suomalaisen kirjallisuuden uranuurtaja. Hän uudisti suomalaista proosaa, draamaa ja lyriikkaa teoksillaan, joista tunnetuimpia ovat Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit. Kiven syntymäpäivä on vakiintunut liputuspäivä.
Aleksis Kiveä pidetään suomalaisen kansalliskirjallisuuden luojana Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin rinnalla. Kiven teoksilla on ollut voimakas vaikutus siihen, mitä ajattelemme suomalaisuudesta.
Voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven.
Sielunmaisema Nurmijärvellä
Aleksis Kivi syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä. Syntyjään hän oli Alexis Stenvall, ja tätä nimeä hän käytti muutoin läpi elämänsä. Aleksis Kivi on hänen kirjailijanimensä.
Kiven isä oli pitäjänräätäli Erik Stenvall. Hän oli kylän ainoa luku- ja kirjoitustaitoinen henkilö. Kivi oli ylpeä isänsä ammatista, ja hänen kirjoissaan räätälit ovat usein esimerkiksi suutareita arvokkaampia. Äiti Anna-Stiina oli ompelija ja Kiven teosten tomerien naisten esikuva.
Alexis oli perheen neljäs lapsi. Hänellä oli kolme isoveljeä, myöhemmin syntyi vielä pikkusisko.
"Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää..."
Kivi eli onnellisen lapsuuden, ja kotiseutu säilyi kirjailijan sielunmaisemana läpi elämän. Samalle seudulle hän sijoitti myös pääteoksensa Seitsemän veljestä.
Syntyi lapsi syksyllä
Kiveen viitataan usein sanomalla, että hän "eli vain syksystä jouluun". Se on lainaus Eino Leinon runon Aleksis Kivi (1901) ensimmäisestä säkeistöstä:
Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui -
tuult' oli koko elämä,
näyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Runon lähtökohtana ovat Kiven synnyin- ja kuolinpäivät: hän syntyi lokakuussa ja kuoli uudenvuodenaattona. Leino kuvaa sitä, miten Kiven myöhempää elämää ja kirjailijanuraa varjostivat puute, sairaudet ja väärinymmärrys. Hän kärsi alkoholismista ja masennuksesta.
Räätälimestarin kirjasto – opiskelijaelämää Helsingissä
Kiven elämässä tapahtui suuri muutos 12 vuoden iässä: hän lähti yksinään kouluun Helsinkiin. Se oli ajan tapa, sillä kouluja ei ollut joka pitäjässä. Stenvallin perhe oli köyhä, mutta vanhemmat halusivat tarjota mahdollisuuden koulutukseen lapsilleen ja erityisesti lahjakkaaksi huomatulle Aleksille.
Kivi asui muun muassa varakkaan räätälimestari Palmqvistin kotona. Hän elätteli toiveita Palmqvistin tyttären Albinan kosimisesta, mutta oli liian varaton sulhaseksi. Perheen kirjasto oli todellinen maailmankirjallisuuden aarreaitta. Kiven tiedetään lukeneen ahkerasti Shakespearen ja Cervantesin teoksia ja muita klassikoita ruotsinkielisinä käännöksinä. Kotimaisia esikuvia kirjallisuudesta oli vielä vähän, mutta hän tunsi esimerkiksi Kalevalan.
Kivi valmistui ylioppilaaksi vuonna 1857 ja aloitti opinnot Helsingin yliopistossa kaksi vuotta myöhemmin. Opiskelujen sijaan hän omisti yhä enemmän aikaansa kirjoittamiselle. Yliopistoaikojen tovereiden mielestä Kivi oli hyvä matkimaan ihmisiä. Hänellä oli ilmeisesti kirjallisen lahjakkuuden lisäksi myös näyttelijän taitoja.
Nuori Kivi hoiti terveyttään uimalla meressä ja voimistelemalla Yliopiston voimistelulaitoksella. Opiskelijana Kivi oli kuitenkin rutiköyhä ja eli ajan tavan mukaan lainaksi. Ystävät ja varakkaat tuttavat tukivat lupaavaa kirjailijanalkua.
1860-luvun antoisa luomiskausi
Ensimmäinen julkinen tunnustus kirjailijana tuli vuonna 1860, kun Kullervo-näytelmä voitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kilpailun - uudella suomenkielisellä kirjailijanimellä Aleksis Kivi. Palkinto oli jaossa ensimmäisen kerran, ja siitä kilpaili muun muassa aikansa johtava kirjailija J.L. Runeberg.
Asuttuaan koulu- ja opiskeluvuotensa Helsingissä Kivi muutti vuonna 1863 Siuntion Fanjunkarsiin ja keskittyi kirjoittamaan. 1860-luku oli Kiven antoisinta luomisaikaa.
Kivi kirjoitti useita näytelmiä, vaikka suomenkielisiä teattereita saati yleisöä oli vielä harvakseltaan. Näytelmän Lea kantaesitystä suomenkielisenä teatterissa vuonna 1869 pidetään suomalaisen ammattiteatterin alkuna. Lea sai ensi-iltansa Uudessa teatterissa, ja pääosaa näytteli ruotsalaissyntyinen Hedvig Charlotte Raa, joka ei osannut suomea lainkaan, mutta oli opetellut vuorosanansa ulkoa.
Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni.
Suosituin Kiven näytelmistä on Nummisuutarit, jota teatterit ympäri Suomea esittävät edelleen aktiivisesti. Se otettiin vastaan hyvin myös omana aikanaan. 1865 perustettiin uusi valtion kirjallisuuspalkinto, ja historian ensimmäinen palkinto myönnettiin Kivelle Nummisuutareista.
"Metsän poika tahdon olla" - luonto ja ihmisluonto
Kivelle luonto oli hyvin konkreettinen innoituksen lähde. Siuntiossa hän kypsytteli aiheita kävelyretkillä, kävi metsästysporukoiden kanssa pyytämässä ilveksiä ja metsälintuja sekä kalasti.
Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii lyön,
ja maailma unholaan jääköön.
Oravan laulu
Rakkaus luontoon ja metsän suoja ovat läsnä myös laulussa, jonka Timo esittää veljilleen Seitsemän veljeksen toisessa luvussa. Siitä on tullut eräs Kiven tunnetuimpia ja siteeratuimpia runoja. Romaanissa runolla ei ole nimeä. Se tunnetaan esimerkiksi nimillä Oravan laulu, Laulu oravasta ja Makeasti oravainen.
Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.
Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.
Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!
Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.
Oravan, "heiluhännän", elämä näyttäytyy idyllinä, kun se seuraa maailman menoa pesästään ja nukahtaa illansuussa lintujen lauluun.
Naapurissa asunut Charlotta Lönnqvist oli Kiven pitkäaikainen tukija. Hän ruokki ja vaatetti Kiven Siuntion-vuosina. Myöhemmin Kivi auttoi Seitsemän veljeksen tekijänpalkkioilla Lönnqvistiä pelastamaan talonsa pakkohuutokaupalta. Naapurustossa huhuttiin heidän suhteensa olevan muutakin kuin ystävyyttä.
Luonnon helmassa Kivi viihtyi, mutta ihmisten seurassa hän ei aina tuntenut oloaan kotoisaksi. Hänen ihmisarkuutensa tunnettiin jo opiskeluaikana. Toisaalta Kivi kuitenkin kaipasi omaa perhettä. Perheen perustaminen ei onnistunut, osin köyhyydenkään vuoksi.
"Tähtiä kuin Otavassa poikia on Jukolassa" - Seitsemän veljestä
Muiden töiden ohella Kivi kertoi tuttavilleen valmistelevansa “följetonia”, jatkokertomusta, jota piti todellisena suurteoksenaan.
Seitsemän veljestä ilmestyi vuonna 1870, alun perin neljänä vihkona. Se oli ensimmäinen merkittävä suomen kielellä kirjoitettu ja julkaistu romaani.
Aprikoitkaamme asiaa visusti: meillä on niin kovat päät.
Kertomusta Jukolan jukuripäisestä veljeslaumasta voidaan pitää allegoriana Suomen kansan matkasta alkukantaisista metsästäjistä opinnälkäisiksi ja ahkeriksi maanviljelijöiksi. Kiven tyylissä yhdistyvät rehevä kansanomaisuus, huumori ja romantiikka.
Ahkerasti harjoittelivat veljekset lukua taas, ja heidän taitonsa karttui, vaikka vähitellen. Lukivat he jo kelpo lailla sisältä, ja kävivät nyt puuhaan oppiaksensa ulkoa aapiaisen kappaleita; jämäten ja höristen joka nurkassa nyt pyrittiin kohden kukkoa. Sinne ehtivät he myös viimein toinen toisensa jäljessä: ensimmäisenä Lauri, sitten Aapo ja Simeoni ja vihdoinpa Tuomaskin, mutta kaukana heistä vielä työskentelivät Juhani ja Timo. Lopultahan pääsi myös Timokin toivottuun satamaan, koska Juhani vielä uskontunnustuksessa hikoili, huokaili ja kiukkuisena puhkaili. Leikkelipä hänen sydäntänsä, että hän oli viimeinen mies; mutta eihän auttanut tuossa muiden armo, vaan ainoasti oma ahkeruus ja työ. - Seitsemän veljestä, Kahdestoista luku
Kaikkia uusi tapa kuvata suomalaisia omapäisinä metsäläisinä ei kuitenkaan miellyttänyt. Erityisesti vaikutusvaltainen professori August Ahlqvist kritisoi teosta ja sen realistista kansankuvausta ankarasti. Kustajantaja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura pelästyi kritiikistä niin, että teos laitettiin takavarikkoon useaksi vuodeksi. Romaani julkaistiin lopullisessa muodossaan yhtenä niteenä vasta vuonna 1873, Kiven kannalta liian myöhään.
Viimeiset vuodet
Murskaava kritiikki vaikutti siihen, että Kiven kunto romahti. Hän sairastui fyysisesti ja psyykkisesti, ja oli viimeisinä vuosinaan hoidettavana Lapinlahden mielisairaalassa. 1800-luvulla mielen sairauksia ymmärrettiin huonosti. Hoitokeinot olivat rajuja, ja usein ne huononsivat potilaan kuntoa.
Kivi kuoli uudenvuodenaattona 1872 Tuusulassa veljensä kotona. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Minä elän."
Seitsemän veljeksen ja koko Kiven tuotannon merkitys ymmärrettiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Maakuntateatterit olivat ensimmäisten joukossa ja alkoivat esittää hänen näytelmiään. Nuoret runoilijat Volter Kilpi ja Eino Leino nostivat Kiven esikuvakseen.
Kiven tunnetuimmat teokset
Aleksis Kivi
- syntyi 10.10.1834 Nurmijärven Palojoella
- kuoli 31.12.1872 Tuusulassa
Teoksia
Näytelmät
• Kullervo (1864)
• Lea (julkaistiin 1869)
• Nummisuutarit (1864)
• Karkurit (1865)
• Kihlaus (1866)
• Olviretki Schleusingenissa (1866)
• Yö ja päivä (1866)
• Margareta
• Canzio
• Leo ja Liina
Romaani
• Seitsemän veljestä (1870)
Runokokoelma
• Kanervala (1866)
Aleksis Kiven päivä
Aleksis Kiven päivää on vietetty vuodesta 1950 lähtien liputuspäivänä. 1960-luvulle saakka päivä oli myös koululaisten vapaapäivä. Aleksis Kiven päivään liitettiiin lisämääre ”suomalaisen kirjallisuuden päivä” vuonna 1978.
Ensimmäisen kerran Aleksis Kiven elämäntyötä muistettiiin 1922, jolloin Kiven kuolemasta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Tuolloin Kansallisteatterissa järjestettiin uudenvuodenaattona juhlanäytäntö Kiven kunniaksi. Vuonna 1934 Kiven syntymän satavuotispäivää juhlittiin ainakin Tampereella ja Nurmijärvellä liputtamalla.
Videot: Alexiksen koulukirjoja ja suomenkielisestä teatterista
Videoklipit ovat poimintoja Koulu-tv:n ja Opinportin ohjelmista eri vuosikymmeniltä:
- Kirjallisuustutkija Esko Rahikainen esittelee Aleksis Kiven käyttämiä oppikirjoja, joita on säilynyt arkistoissa aina tähän päivään saakka. Jo yläkoulu aikoina, Kivi (Alexis Stenvall) kirjoitteli runoja kirjojen kansiin ja mariginaaleihin. (1 min.)
- Ajatus Lean esittämisestä suomenkielisessä teatterissa herätti Aleksis Kivelle vuonna 1869 sekä innostuksen että epäilyn tunteita. Epäilystä herätti löytyykö Lean rooliin näyttelijää. Lopulta rooliin löytyi kuitenkin näyttelijä, joka opetti roolin sanasta sanaan ulkoa. (2 min.)
Edit: Artikkeli päivitetty 7.10.2016
