Tuula Rajavaara
Yle
Lasten kysymyksillä on hyvin usein suora suhde teemoihin, jotka ovat filosofian ydinalueita.
Tässä luetellaan filosofian eri osa-alueita ja esimerkkejä lasten kysymyksistä, jotka liittyvät aiheeseen. Näiden aiheiden käsittelyllä on länsimaisessa filosofiassa pitkä perinteensä. Ennen kaikkea järkiperäisen ja esitettyjä väitteitä perustelemaan pyrkivän pohdiskelevan keskustelun merkityksessä, lasten kanssa ajattelemista voi hyvällä syyllä kutsua filosofoinniksi.
Filosofian ydinalueita ja lasten kysymyksiä
Metafysiikka
- Mistä tiedän, että olen olemassa?
- Mitä on elämä? Mitä on kuolema?
- Mikä on elollisen ja elottoman ero?
- Mikä tekee ihmisestä ihmisen?
- Mikä tekee minut siksi, mikä olen: ruumiiniko vai ajatukseni, tunteeni, muistoni?
- Mitä on aika? Onko eilinen/huominen olemassa?
Logiikka / Päättely
- Oletko samaa mieltä? Onko joku eri mieltä? Miksi?
- Ajattelevatko kaikki ihmiset samalla tavalla?
- Ovatko ajatukset aina tosia? Millaiset ajatukset eivät ole tosia?
- Mikä on kysymys? Mikä on perustelu?
- Miten asiat liittyvät toisiinsa?
- Mitä merkitsee ”ymmärtää toista”?
Etiikka
- Onko se hyvää/oikein? Onko tuo pahaa/väärin? Miksi?
- Mistä tiedän, mikä on oikein ja mikä väärin?
- Mikä on elämässä välttämätöntä, mikä tarpeetonta?
- Saanko valehdella, jos hyödyn siitä, mutta en vahingoita ketään?
- Voiko koira tuntea surua?
- Voiko eläin tehdä väärin?
- Kuka on ystävä?
- Mitä on rakkaus? Mitä on viha?
Yhteiskuntafilosofia ja oikeusfilosofia
- Onko se reilua? Onko tuo epäreilua? Miksi?
- Kenen pitäisi johtaa tätä?
- Kuka laatii säännöt?
- Saako äiti varastaa ruokaa lapselleen, jos hänellä ei ole rahaa?
Estetiikka
- Mikä on kaunista?
- Mitä on kauneus?
- Mitä on taide?
- Mihin taidetta tarvitaan?
- Olemmeko kaikki taiteilijoita?
Epistemologia (tietoteoria), mielenfilosofia ja kielifilosofia
- Mitä on tieto?
- Mikä on totta?
- Mitä voi epäillä ja mistä voi olla varma?
- Miten voi löytää varmaa tietoa?
- Mitä sanat ovat?
- Miten kieli voi kertoa todellisuudesta?
- Voimmeko ymmärtää toisiamme käyttämättä sanoja?
Opettaja ohjaa keskustelua
On tärkeintä ymmärtää, ettei opettajan ole tarkoitus olla filosofinen ekspertti, joka osaisi antaa lopuksi vastaukset lasten esittämiin kysymyksiin sen mukaisesti, mitä filosofit ovat asioista esittäneet. Tästä ei ole lainkaan kysymys lasten kanssa filosofoimisessa. Itse asiassa kysymykset ovatkin tyypillisesti sellaisia, joihin ei ole olemassa "varmoja" tai "oikeita" vastauksia.
Lasten yhteistoiminnan ja itsenäisen ajattelun kannalta on sen sijaan erittäin kehittävää voida paneutua tärkeisiin kysymyksiin ja seurata rauhassa sekä omaa että toisten ajattelua. Opettajan olennaisin taito on tällöin osata ohjata keskustelua siten, että siinä esitetyt kysymykset ja kommentit vähitellen syvenevät ja selkeytyvät. Samalla opitaan kuuntelemaan toisia, kunnioittamaan heidän ajatuksiaan ja ajattelemaan yhdessä.
Huomataan, että yhdessä ajatteleminen tuo esiin useampia näkökulmia ja edistää ihmettelyn aiheiden monipuolista käsittelyä paremmin kuin yksinäinen ajattelu. Jokainen oppii myös harjoittamaan kriittisyyttä omaa ajatteluaan kohtaan: ajatteluaan voi korjata oikeastaan loputtomasti, sillä aina löytyy uusia kysymyksiä ja tutuistakin kysymyksistä uusia puolia ja ongelmakohtia.
Usein kaikkein merkityksellisintä on jo ajattelun tuottama ilo itsessään: tunne siitä, että voi kertoa omista ajatuksistaan ja tulla kuulluksi sekä keksiä luovasti uusia ajatuksia myös puhtaan mielikuvituksen riemulla.
Asiantuntijat Hannu Juuso ja Tuukka Tomperi ovat koonneet tv-sarjan oheismateriaaliksi tämän opettajan oppaan. Se sisältää käytännön opastusta ohjelman soveltamiseen opetuksessa sekä syventävää taustatietoa aiheesta.
