Hyppää pääsisältöön

Suomen sotakorvauksilla rakennettiin Neuvostoliiton tulevaisuutta

Toisen maailmansodan jälkeen rauhansopimuksessa Suomi määrättiin maksamaan Neuvostoliitolle sotakorvauksia. Nykyrahaksi muutettuna Suomi maksoi sotakorvauksia noin 4,5 miljardia euroa. Arvo Tuomisen osin dramatisoidussa dokumentissa Sota ja raha (2011) palataan välirauhan aikaan ja liittouneiden valvontakomission toimintaa Suomessa kyseisenä aikana. Tuomisen dokumentissa nähdään myös suomalaisten valmistamia sotakorvaustuotteita, joita on saatu takaisin Suomeen.

Rauhansopimuksen toimeenpanoa valvomaan määrättiin liittoutuneiden valvontakomissio, jonka puheenjohtajana toimi neuvostoliittolainen kenraalieversti Andrei Ždanov. Kun valvontakomission puheenjohtaja saapui Helsinkiin lokakuussa 1944, komission oli annettava hänelle tarkka selonteko Suomen talouden tilasta. Ždanov oli kiinnostunut siitä, kykeneekö Suomi ylipäätään maksamaan ja vaati, että oli aloitettava talouteen kohdistuva tiedustelutoiminta.

Sotakorvausten summa oli alun alkaen 300 miljoonaa dollaria, mutta Yhdysvaltojen salaisen tiedusteluraportin mukaan Neuvostoliitto vaati summan ennen sotia olevalle hintatasolle. Se puolestaan liki kaksinkertaisti summan vuoden 1944 hinnoilla. Suomessa olevien saksalaisten pääomien arvo määräytyi myös ennen sotia olleen hintatason mukaan.

Neuvostoliiton tavoitteena oli saada mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman lyhyessä ajassa. Neuvostoliitolla oli vaikeuksia saada lainoja ulkomailta, ja vaikka Yhdysvallat oli luvannut lainata miljardi dollaria, se ei lopulta taipunutkaan lainanantoon. Neuvostoliitto ei näin ollen saanut muualta valuuttaa kuin sotakorvauksista ja Saksan varojen takavarikoinnista.

Neuvostoliitto päätti laittaa sotakorvausten pääpainon paperi- ja selluloosateollisuuteen. Se ei kuitenkaan aikonut ottaa vain tuotteita vaan se vaati myös tuotantovälineitä ja teknologiaa. Mutta kun Iso-Britannia ilmoitti, että se haluaa jatkossakin ostaa Suomelta puunjalostustuotteita, Neuvostoliitto taipui ja painotti sotakorvauksia metalliteollisuuden suuntaan.

Suosittuja metalliteollisuuden tuotteita olivat Suomesta toimitettu rautatiekalusto, joista halutuimpia olivat PT-4 - merkkiset veturit, joita Neuvostoliittoon toimitettiin peräti 572 kappaletta. Tilaajan vaatimuksesta kustakin veturista annettiin viidet piirustukset, joiden mukaan Neuvostoliitossa tehtiin myöhemmin vielä 1700 vastavaa veturia.

Suomalainen puutaloteollisuus otettiin myös osaksi sotakorvauksia. Suomalaisvalmisteisia puutaloja ja puurakennuksia nousi eri puolille Neuvostoliittoa. Esimerkiksi Terijoelle rakennettiin kokonainen mökkikylä kodeiksi neuvostokansalaisille. Muutoinkin suomalainen puutaloteollisuuden sotakorvaustuotanto lähti nopeasti liikkeelle. Kun kesällä 1945 Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvosto päätti rakentaa tiedeakatemian jäsenille datshoja Kellomäkeen, ne olivat valmiita jo kesällä 1946. Suomalaiset toimittivat taloja myös suljettuun ydinasekaupunkiin Saroviin. Yhdessä näistä taloista asui myös akateemikko Andrei Saharov. Puutaloja päätyi muun muassa Kazakstaniin, jonne esimerkiksi Ekibastuzin vankileirille pystytettiin suomalaisparakkeja.

Laivanrakennusteollisuus otettiin täysipainoisesti sotakorvausten piiriin Ždanovin vaatimusten mukaisesti. Neuvostoliitto oli saanut suomalaisia kauppalaivoja sotasaaliina, mutta Suomi myös rakensi laivoja Neuvostoliitolle. Suomi toimitti Neuvostoliittoon esimerkiksi 91 puurakenteista kuunaria, joista osa toimi koululaivoina ja yksi päätyi jopa neuvostoliittolaiseen elokuvaan. Kaikkiaan Suomesta toimitettiin Neuvostoliittoon 535 erilaista alusta.

Viimeinen sotakorvaustavaroita kuljettanut tavarajuna lähti Vainikkalan asemalta 18.9.1952.

Dokumentista on leikattu noin minuutin verran kuvamateriaalia, koska sille ei ollut nettioikeuksia.

Kommentit
  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Chileläisen Alvarezin perheen pakolaisvuosista jäi muistoksi Turun murre – poika Luis palasi asumaan Suomeen

    Vaiheita pakolaisuudesta paluumuuttoon Ylen ohjelmissa.

    Alvarezit pakenivat Chilen syksyn 1973 vallankumouksen jälkeistä kaaosta ja vainoja Suomeen. Viisihenkinen perhe asettui Turkuun yli kymmeneksi vuodeksi, mutta palasi Chileen 1985. Suomeen sydämen siteet luonut vanhin poika Luis muutti kuitenkin takaisin Turkuun opiskelemaan. Perheen vaiheita on tallentunut Ylen ohjelmiin, joissa heitä saatellaan paluumatkalle vanhaan kotimaahan, käydään tapaamassa poliittisesti uudelleen järjestäytyvässä Chilessä sekä kuullaan perheen tarinaa aikuisena Turussa yliopistouran luoneen Luis Alvarezin kertomana.

  • Hard Rock Hallelujah! – Lordi rokkasi Suomelle euroviisuvoiton 2006

    Lordi toi Suomelle historiallisen euroviisuvoiton 2006.

    Finland twelve points! Suomi 12 pistettä! Kolme sanaa, joita harvoin on Euroviisuissa kuultu, mutta vuonna 2006 ne lausuttiin peräti kahdeksan kertaa. Lordi pokkasi Suomen ensimmäisen euroviisuvoiton kaikkien aikojen piste-ennätyksellä ja viisuhistorian ensimmäisenä hard rock -yhtyeenä. Elävän arkiston koosteessa muistellaan Lordin matkaa karsinnoista aina Kauppatorin yleisöennätyksen keränneisiin voitonjuhliin asti.

  • Elämä chileläispakolaisena Suomessa oli sopeutumista, kaipuuta ja kipeitä muistoja

    Chilen pakolaiset Suomessa 1970-luvulla.

    Syyskuun 11. päivä vuonna 1973 Chilessä alkoi vallankaappaus, jonka seurauksena tuhansia ihmisiä lähti maasta pakoon. Osa pakolaisista tuli myös Suomeen. Chileläissyntyisen ohjaajan Angelina Vasquezin ohjaama Kaksi vuotta Suomessa (1975) ja Matti Ijäksen ohjaama Vieras poika (1974) kertovat chileläispakolaisista Suomessa ja heidän lähtönsä syistä sekä taustoista.

  • Ystävyyttä ja hämäräbisneksiä Areenassa – kuusi asiaa, jotka yhdistävät kasarin ja ysärin seikkailusarjoja

    Kuusikko ja kuoleman varjot sekä muut sarjat Areenassa.

    Kalakukkoreseptin ryöväävät rosvot, huumerahojen perässä oleva prätkäjengi ja muut hämäräbisnekset houkuttelevat lapsia ja nuoria selvittämään rikoksia. Yhdeksän kesäistä jännitysohjelmaa on julkaistu nyt Areenaan ja ne ovat katsottavissa vähintään vuoden ajan. Listasimme kuusi asiaa, jotka yhdistävät näitä seikkailuja.

  • Laulajatar Aulikki Rautawaara oli ihailtu tähti – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 2. toukokuuta.

    Aulikki Rautawaara oli häikäisevä kaunotar ja kansainvälinen sopraano, jota ihailivat kaikki, huippukapellimestareista aina marsalkka Mannerheimiin. Die Rautawaara liikkui 1930–1940-luvulla eurooppalaisissa kulttuurisalongeissa kuin kotonaan, ja hänestä kiinnostuivat niin äänilevyteollisuus kuin elokuvatuottajatkin.

  • "Yhtenäistä kansaa ei voi koskaan voittaa" – Chilen kansainvälinen solidaarisuusliike alkoi Helsingistä 1973

    Suomessa reagoitiin voimakkaasti Chilen verisiin tapahtumiin

    Presidentti Salvador Allenden hallituksen väkivaltaiseen kaatamiseen reagoitiin voimakkaasti pohjoismaissa ja etenkin Suomessa. Chilen vallankaappaus 11.9.1973 järkytti suuresti ja sai suomalaiset osoittamaan tukeaan Chilen kansalle välittömästi. Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kansainvälinen solidaarisuusliike järjestäytyi Helsingissä jo syyskuun lopussa 1973. Artikkeliin on koottu televisio- ja radioreportaaseja vallankaappauksen jälkeisien kuukausien ajalta.

  • Outi Nyytäjän kuunnelmat kuvaavat luonnikkaasti vallan ytimiä

    Outi Nyytäjän radiodraamoja nyt Areenassa

    Dramaturgi, käsikirjoittaja ja ohjaaja Outi Nyytäjä meni päin väkeviä aiheita. Huhtikuun 25. päivä 2017 kuolleen Nyytäjän radiotuotanto tarjoaa sarjoja, pistekuunnelmia ja kulttikirjojen dramatisointeja. Teksteissä punnitaan usein ihmisten välillä olevaa valtaa. Kuka saa tilaa – kuka ottaa tilan. Ja mitä siitä seuraa? Kieli ja valta ovat keskiössä Nyytäjän radiodraamoissa.

  • Chilen pakolaiset saivat Suomessa lämpimän vastaanoton ja voimistivat entisestään suomalaisten vahvaa halua auttaa

    Ensimmäiset pakolaiset saapuivat Chilestä 19.11.1973.

    Tiedot Chilen sotilasjuntan jatkamista väkivallanteoista järkyttivät sekä suomalaisia että virallista Suomea syys–lokakuussa 1973. Syntyi vahva halu auttaa juntan vainon kohteiksi joutuneita henkilöitä konkreettisesti. Ensimmäisen kerran historiansa aikana Suomi otti poliittisella päätöksellä vastaan ulkomaalaisia pakolaisia. Heistä ensimmäiset saapuivat Suomeen 19.11.1973.

  • Kansallisbaritoni Matti Lehtisen ura ei lopu koskaan – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 24. huhtikuuta!

    Kun Ylen äänitearkistossa tekee haun Matti Lehtinen, saa tulokseksi yli tuhat osumaa. Huhtikuun 24. päivänä syntyneen Matti Lehtisen (s. 1922) lyyrinen ääni soi Yle Radio 1:n ohjelmistossa säännöllisesti ja näin luontaiset laulajanlahjat omaava baritoni jatkaa vuosikymmenestä toiseen yhtenä yleisön ehdottomista suosikkilaulajista.

  • Oopperalaulaja Aino Ackté oli kiihkeä kuin Salome – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Muistamme syntymäpäivänä 23. huhtikuuta.

    Oopperalaulaja Aino Ackté oli kansainvälisen uransa huipulla, kun hän kesällä 1906 pääsi seuraamaan Richard Straussin johtaman Salomen harjoituksia. Juuri kantaesityksensä saanut Salome oli sensaatiomainen menestys ja aiheutti kulttuuriskandaalin. Aino päätti, että Salomesta tulisi hänen roolinsa, olivat vaikeudet mitkä tahansa.