Terhi Vuorinen
Yle
Suositukset hyvistä lasten kengistä ovat viimevuosina menneet ihan uusiksi. On todettu, että monet aiemmin hyvinä pidetyt kenkien ominaisuudet ovat jopa haitallisia. Aivan liian moni lapsi myös kulkee liian pienissä kengissä. Tutkimusten mukaan 3/4 suomalaislapsista käyttää liian pieniä kenkiä, usein huomaamattaan.
Lapsen jalan mittaaminen
Kenkiä ei pidä ostaa pelkän kokonumeron perusteella. Samankokoisten kenkien sisämitassa voi olla isojakin eroja.
Piirrosmalli jalasta on hyvä apu kenkäostoksilla. Piirtäessä lapsen tulee seisoa molemmilla jaloilla normaalissa asennossa, seistessä jalan pituus ja leveys ovat suuremmat kuin istuessa. Varpaat painetaan suoriksi paperia vasten, koska lapsi kipristää varpaitaan niihin koskettaessa.
Jaloissa on usein kokoeroa, joten muista piirtää tai mitata molemmat jalat ja valitse kenkä suuremman jalan mukaan.
Piirrokseen lisätään pisimmän varpaan eteen 12–17 mm kasvu- ja käyntivaraa.
Jos kengän sisäpohjallisen saa irti, voi lapsen jalan kokoa tai pirrosmallia verrata suoraan siihen.
Jos sisäpohjallinen ei irtoa, sovitetaan piirrosmalli kenkään kantapäästä kohti kärkeä rullaamalla. Jos paperi menee kärjestä ryttyyn, kenkä on liian pieni.
Kengän ulkomittaan vertaaminen ei ole luotettava mittaustapa.
Perinteinen tapa painaa kengän kärjestä peukalolla voi olla toimiva menetelmä, kunhan se tehdään lapsen seistessä. Toisella kädellä painetaan jalkapöydän päältä, jotta lapsi ei kipristä varpaitaan ja toisen käden peukalolla painetaan kärkiosaa
Jalan mittaamiseen voi käyttää myös ns. +12 mittaa, joka mittaa jalan ja lisää sen pituuteen 12 mm käyntivaraa. Kysy mittaa kenkäkaupoista, niitä voi ostaa myös kotiin.
Oikean kengän valinta
Lapsen jalkaterän lihakset ja nilkat ovat vahvat ja joustavat, myös jalkakaaret muotoutuvat itsestään kävellessä, juostessa ja hyppiessä. Jäykät ja tukevat jalkineet heikentävät jalkaterän lihasten toimintoja ja voivat aiheuttaa jalkateriin virheasentoja. Terveen lapsen jalkoja ei tarvitse tukea kengillä!
Lasten kengissä tulisi olla ohut pohja ja pehmeät materiaalit, kenkien tulisi olla taipuisia joka suuntaan. Kengän pohjan pitää taipua kevyesti kädessä vääntämällä sekä pituus- että sivusuunnassa. Kävelyn kengillä pitäisi muistuttaa paljain jaloin kävelemistä.
Sisäkäyttöön paras kenkä on kevyt tossu, esim. perinteinen jumppatossu. - Ellei kävely sukkasillaan tai paljain varpain ole mahdollista.
Sisäpohjien tulee olla suorat, jotta lapsen jalkaterä askeltaa suoraan eteenpäin. Kun kengän ulkopohjaan piirtää viivan kantapään keskeltä kakkosvarpaan kohdalle, tulisi viivan olla suora, ei isovarpaan suuntaan kaartuva.
Hyvä lasten kenkä on tasapohjainen. Pienikin korko tai korotus kengän kannassa siirtää painoa askeltaessa päkiälle ja voi jopa aiheuttaa akillesjänteen lyhentymistä.
Lasten ja nuorten jalkaterät tottuvat pieneen, jatkuvaan puristukseen. Tämä johtuu siitä, että hermoston kehitys päättyy vasta noin 16-vuotiaana, lapsi ja nuori ei tunne, että kenkä painaa, hankaa tai puristaa tai on muuten epäsopiva. Liian pienet kengät voivat tuntua lapsesta itsestään jopa mukavilta.
Käytetyt kengät?
Kevyet, joustavat ja ohutpohjaiset kengät voi kierrättää lapselta toiselle, kunhan kenkä on ehjä eikä muotoutunut aiemman käyttäjän virheellisen jalan asennon myötä. Jos lapsen jaloissa on syyliä tai muita iho-ongelmia, ei kenkiä kannata kierrättää.
Lähteinä:
Jalkaterapian opettaja Elina Hurtta, Metropolia Ammattikorkeakoulu
www.terveyskirjasto.fi
Irmeli Liukkonen, Riitta Saarikoski, toim.: Jalat ja terveys, Duodecim 2004
