Hyppää pääsisältöön

Lasin tie ideasta käyttöesineeksi

Suomalaisen lasiteollisuuden juuret ovat maaseutukylissä, joissa raaka-aineiden ja työvoiman lisäksi oli myös pääomia teollisen tuotannon aloittamista varten. Nuutajärvi on ollut yksi tunnetuimmista suomalaisista lasikylistä. Muotoilija Kaj Franck kertoo ohjelmasarjassa Pro arte utili (1980) lasin valmistuksesta ja Nuutajärven tehtaasta.

Suomalainen lasiteollisuus syntyi alueille, missä oli metsää, hiekkaa ja työtä vailla olevia ihmisiä. Metsävaroja tarvittiin polttopuuta nieleviä lasiuuneja varten, kotimaisesta hiekasta saatiin lasiesineisiin vihreä väri ja maaseudulla oli varsinkin talvisaikaan ihmisiä, joiden oli mahdollista tulla teollisuustyöhön.

Teollisen lasituotannon aloittaminen edellytti kuitenkin varallisuutta, joita monilla herraskartanoilla oli. Niistä tulikin monen teollisen lasituotannon käynnistäjiä. Nuutajärvi on yksi niistä.

Nuutajärven pienen lasikylän lämmin henki teki vaikutuksen muotoilija Kaj Franckiin (1911–1989), joka tuli lasitehtaaseen muotoilijaksi vuonna 1951. Franckille oli selvää, että ennen kuin muotoilijan ajatus lasiesineestä oli käytännössä toteutunut, sitä edelsi monen ammatti-ihmisen työpanos.

"Taideteollisen koulutuksen saanut ihminen osaa piirtää, mutta hänen on neuvoteltava heti ammatti-ihmisten kanssa, koska hänen tietämyksensä lasin ominaisuudesta on lähellä nollaa", Kaj Franck muistuttaa haastattelussa.

Lasimassa on alusta lähtien jatkuvassa muutoksessa. Se alkaa vähitellen mutta hitaasti sulaa lasiuuniin laitetussa upokkaassa. Sulanut massa on siirappimaista, joka jäähtyy koko ajan muuttuen leikatessa nahanomaisesta peltimäiseen olomuotoon.

"Lasin työstäminen on hirveän vaikea ammatti", toteaa Franck.

Työstövaihessa lasikappale kulkee ammattilaiselta toiselle, kunnes se annetaan mestarille viimeisteltäväksi. Mestarin ja suunnittelijan yhteistyö ja keskinäinen kommunikointi ovat työn onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Teksti: Sirpa Jegorow

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto