Hyppää pääsisältöön

Lasin tie ideasta käyttöesineeksi

Suomalaisen lasiteollisuuden juuret ovat maaseutukylissä, joissa raaka-aineiden ja työvoiman lisäksi oli myös pääomia teollisen tuotannon aloittamista varten. Nuutajärvi on ollut yksi tunnetuimmista suomalaisista lasikylistä. Muotoilija Kaj Franck kertoo ohjelmasarjassa Pro arte utili (1980) lasin valmistuksesta ja Nuutajärven tehtaasta.

Suomalainen lasiteollisuus syntyi alueille, missä oli metsää, hiekkaa ja työtä vailla olevia ihmisiä. Metsävaroja tarvittiin polttopuuta nieleviä lasiuuneja varten, kotimaisesta hiekasta saatiin lasiesineisiin vihreä väri ja maaseudulla oli varsinkin talvisaikaan ihmisiä, joiden oli mahdollista tulla teollisuustyöhön.

Teollisen lasituotannon aloittaminen edellytti kuitenkin varallisuutta, joita monilla herraskartanoilla oli. Niistä tulikin monen teollisen lasituotannon käynnistäjiä. Nuutajärvi on yksi niistä.

Nuutajärven pienen lasikylän lämmin henki teki vaikutuksen muotoilija Kaj Franckiin (1911–1989), joka tuli lasitehtaaseen muotoilijaksi vuonna 1951. Franckille oli selvää, että ennen kuin muotoilijan ajatus lasiesineestä oli käytännössä toteutunut, sitä edelsi monen ammatti-ihmisen työpanos.

"Taideteollisen koulutuksen saanut ihminen osaa piirtää, mutta hänen on neuvoteltava heti ammatti-ihmisten kanssa, koska hänen tietämyksensä lasin ominaisuudesta on lähellä nollaa", Kaj Franck muistuttaa haastattelussa.

Lasimassa on alusta lähtien jatkuvassa muutoksessa. Se alkaa vähitellen mutta hitaasti sulaa lasiuuniin laitetussa upokkaassa. Sulanut massa on siirappimaista, joka jäähtyy koko ajan muuttuen leikatessa nahanomaisesta peltimäiseen olomuotoon.

"Lasin työstäminen on hirveän vaikea ammatti", toteaa Franck.

Työstövaihessa lasikappale kulkee ammattilaiselta toiselle, kunnes se annetaan mestarille viimeisteltäväksi. Mestarin ja suunnittelijan yhteistyö ja keskinäinen kommunikointi ovat työn onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä.

Teksti: Sirpa Jegorow

  • Suomalaisissa tapahtumissa marjastetaan kilpaa, neulotaan hevisti ja maistellaan valkosipulia

    Elävän arkiston kooste omaleimaisista tapahtumista.

    Kun tutkii tarkemmin kotimaamme tapahtumatarjontaa, saattaa helposti leuka loksahtaa kohti Kiinaa. Valikoimastamme löytyy maailmanlaajuiseen suosioon kohonnutta eukonkantoa ja saappaanheittoa, mutta myös vittuilua ja valehtelua. Elävä arkisto koosti yhteen muutamia kilpailuja ja tapahtumia, joita leimaavat omaperäisyys ja hyväntuulinen hulluttelu.

  • Crazy-jännärit Kurvin & Kurvin toilailuista olivat kielellistä ilotulitusta - Pentti Siimes hurmasi pojan roolissa

    Jännärikuunnelmat vievät hilpeille 1960- ja 1970-luvuille

    Olavi Neva käsikirjoitti 1960-1970-luvuilla Yleisradiolle seitsemän jännityshupailua, joiden kielellinen ilotulitus riemastuttaa nykykuulijaakin. Kuunnelmasarjojen keskiössä on isän ja pojan pyörittämä etsivätoimisto Kurvi & Kurvi. Kurvien seikkailuissa on dekkarijuonen sekä kaikenkattavan hupsuttelun ohella myös annos romantiikkaa sekä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pääosassa poika-Kurvin roolissa taiteilee useimmissa sarjoissa näyttelijä Pentti Siimes.

  • Laulukokeet-draama vuodelta 1975 on säilyttänyt ajankohtaisuutensa

    Pieni elokuva ennakkoluuloista ja niiden voitttamisesta.

    Kukapa, ainakaan vanhan kansakoulun käynyt, ei olisi hermoillut koulun laulukokeita. Koko luokan edessä, opettajan ankaran valvovan katseen alla pitää laulaa yksin joku omavalintainen laulu. Pelottavaa, varsinkin jos ei ole mikään satakieli. Pelottava on laulukoe myös Raili Ruston ohjaaman elokuvan Laulukokeet vuodelta 1975 päähenkilölle, vaikka eri syystä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto