Hyppää pääsisältöön

Suomalainen korruptio - olematonta vai vaikeasti havaittavaa?

Onko Suomi maailman vähiten korruptoitunut maa, kuten International Transparency -järjestö on todennut? Vai onko suomalainen korruptio niin läpinäkyvää, että se on läsnä kaikkialla hienojakoisesti kuin happi, kysyy lääkäri ja kirjailija Juhani Seppänen.

Kun lääkäriopiskelijat viedään lääkeyhtiöiden rahoilla seminaarimatkalle Lappiin ei puhuta korruptiosta vaan suhteiden luonnista. Kun kunnallinen toimija, kuten vesilaitos yhtiöitetään ja virkamiehistä yritysjohtajiksi muuttuneet henkilöt jakavat itselleen tulospalkkioita, puhutaan saavutetuista eduista. Kun korruptio alkaa ruohonjuuritasolta ja hiipii huomaamatta yhteiskunnan rakenteisiin, on sitä vaikeampi tunnistaa.

Ykkösdokumentissa vuodelta 2008 toimittaja Arvo Tuominen kysyy, tarvitseeko Suomessa poliitikoille ja virkamiehille ylipäätänsä maksaa lahjusrahaa - kun he muutenkin toteuttavat talouselämän toiveet.

Kirjailija Kalle Isokallion mielestä Suomessa ei ole sellaista korruptiota, jossa päätöksistä tarjottaisiin suoranaisesti rahaa, vaan kyseessä on hyvä veli -järjestelmä, jossa verovaroista päättävät ihmiset viettävät vapaa-aikaansa yritysmaailmassa toimivien ihmisten kanssa yritysten piikkiin. Hyvistä palveluksista seuraa vastapalveluita. Hän vertaa korruptiota huumekauppaan, jossa aloitetaan pienillä annoksilla ja addiktion syntymisen myötä siirrytään suurempiin, eli esimerkiksi jänisjahdista Suomessa karhujahtiin Kanadaan. Saavutetuista eduista halutaan sitten pitää kiinni ja ollaan valmiita hyvä veli -palveluksiin.

Tuominen toteaa, että suomalainen demokratia on firmavetoista, yritykset sponsoroivat edustajiaan eduskuntaan. Tuominen visioikin Into-kustannuksen toimitusjohtaja Jaana Airaksisen kanssa sarkastisesti, että poliitikoilla pitäisi olla haalarit, kuten opiskelijoilla. Silloin kaikille olisi selvää, mitkä yritykset heitä sponsoroivat.

Jos rakennusliikkeet haluavat urakoita ja kaavoitettuja tontteja kasvukeskuksista, niiden on pakko olla hyvää pataa poliitikkojen kanssa.― Arvo Tuominen

Vaalirahoitusten takaa löytyy usein rakennusliikkeitä, joilla on pelissä oma etunsa. "Jos rakennusliikkeet haluavat urakoita ja kaavoitettuja tontteja kasvukeskuksista, niiden on pakko olla hyvää pataa poliitikkojen kanssa", Tuominen toteaa.

Kalle Isokallio epäilee rakennusliikkeiden ja kunnallisen vaalirahoituksen kytköksiä syypääksi korkeisiin asumisen hintoihin: "Esimerkiksi Helsingissä on jatkuva pula kaavoitetusta tonttimaasta ja siitä seuraavan pienen tarjonnan nähden asuntojen hinnat ovat nousset pilviin. Helsingillä on kuitenkin kaavoitusmonopoli ja se voisi halutessaan kaksinkertaistaa tonttimaan tarjonnan ja siten lisätä kilpailua ja vaikuttaa hintoihin. Ainoa selitys voi olla se, että kunnallisessa vaalirahoituksessa rakennusliikkeet ovat merkittävä vaalirahoittaja".

Oikeusministeri Tuija Brax kiinnittää puolestaan huomiota median korruptoituneisuuteen ihmetellen, kuinka suomalaiset toimittajat ottavat vastaan kestitystä yrityksiltä ja istuvat iltaa poliitikkojen kanssa, mikä ei tulisi kysymykseenkään Ruotsissa.

Taiteiden tohtori Teemu Mäki kuvaa järjestelmän vajonneen sellaiseen avuttomuuden tilaan, missä millekään suurpääoman vaatimuksille ei sanota ei. Suuryritys voi ilmoittaa, "että antakaa meille perkeleesti rahaa, kyllä tekin saatte sitten jonkin verran, tai jos ette anna perkeleesti rahaa, niin teille ei jää mitään koska me häivytään muualle."

Teksti: Heidi Sommar, Arvo Tuominen

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • Muotihuumeita, matematiikan vaikeutta ja Tallinnan yöelämän saatananpalvojia – Nuorten uutisissa kaikki aiheet olivat "in"

    Nuorten uutisia esitettiin televisiossa vuosina 1993–1997

    Vuosina 1993–1997 televisiossa esitetty nuorten uutis- ja ajankohtaisohjelma N.Y.T. NYT – Nuorten uutiset toi tv-vastaanottimiin nuorten ilmiöitä laidasta laitaan sekä käsitteli niitä omalla suorasukaisella tyylillään. Ohjelman ankkureina toimivat toimittajat Heli Koskela ja Jani Juntunen.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto