Hyppää pääsisältöön

1980-lukulaista elämänmenoa ja muistoja menneistä Seinäjoella Törnävällä

Postinumero 60200 -dokumentissa tutustutaan Seinäjoen asukkaiden arkeen töissä ja koulutiellä vuonna 1983 ja päästään juhlimaankin häihin ja tansseihin. Eteläpohjalaisen elämänmenon lisäksi ohjelma on nostalgiamatka 1980-lukuun: putkikassit keikkuvat koululaisten olalla, baarissa pelataan flipperiä ja päheimmissä polkupyörissä on käyrät sarvet.

Seinäjoen syntytarina kylästä kunnaksi sitten kauppalaksi ja kaupungiksi alkaa Törnävältä. Vuonna 1798 perustettiin Törnävälle Östermyran ruukki ja sen ympärille syntyi teollisuutta ja maataloutta. Dokumentin aluksi kunnallisneuvos Vilho Lamminkangas kertoo ruutitehtaasta ja ruukin perustaneen Wasastjerna-suvun vaiheista. Östermyran ruutia on viety Pommeriin sotaan, Saimaan kanavan ja rautateiden rakennustöihin.

Maataloudessa elinaikanaan tapahtuneesta kehityksestä kertoo vanha isäntä Matti Kivimäki. Tukia ei saatu, vilja puitiin sirpillä, välillä sen vei halla. 1983 hevoset olivat jo Törnävältä kadonneet. Nuori isäntä Pentti Kivimäki puolestaan kertoo 1980-luvun uudesta ongelmasta - viljan ylituotannosta.

Talosta toiseen polkupyörällä kiertää postimies Markku Valuri. 19 vuotta postia jakaneen Valurin mukaan hiljainen työ huomataan vasta, kun lottovoitot tai päivän lehdet jäävät tulematta.

Vakuutustarkastaja Erkki Tuomisto kertoo perheensä asuneen Törnävällä neljä vuotta ja viihtyneen vanhalla omakotitaloalueella hyvin. Vieraita on mukava viedä museoalueelle.

Kameran kanssa päästäänkin seuraavaksi Etelä-Pohjanmaan ulkomuseon pihamaalle seuraamaan tanhuesityksiä ja katsomaan Seinäjoen Törnävän kesäteatterin tulkintaa Ilmari Turjan näytelmästä Emäntä ja kuvernööri.

Jalalla pistetään koriasti Törnävänsaaren tanssilavalla. Onni Lahtinen kertoo sotaveteraanien järjestämistä tansseista ja tulojen käyttämisestä. Tanssin lomassa sotaveteraani Olavi Katajisto pohtii asevarustelua ja kertoo sotaveteraanien toiminnan olevan sodan vastaista.

Lasten leikkejä seurataan Hallilan päiväkodin pihassa. Lapset jutustelevat pelonaiheistaan, mm.: nokkosista, ydinpommeista ja nälänhädästä. Vanhukset kertovat lapsuusmuistoistaan Simunanrannan vanhainkodissa. Elämä on ajan myötä helpottanut, mutta edesmennyttä kaveria on ikävä.

Hengen ja ruumiin ravintoa

Vuonna 1852 Östermyran ruukkiin perustettiin oluttehdas, koska sen ajateltiin vähentävän runsasta paloviinan käyttöä. Olutta myytiin oluttuvassa, jota väki kutsui Äkkiläksi, sillä äkkiä menivät kopeekat ja matkalantit. 1980-luvulla olutta hörpittiin kahvila Kruutinsillassa.

Hengen ravintoa löytyi vanhasta ruutimakasiinista, joka palvelee Törnävän kirkkona. Siellä päästään osallistumaan Päivi ja Juhani Suomelan vihkitilaisuuteen. Tuoretta avioparia seurataan myös hääkuvaukseen. Valokuvaaja Kalevi Mäkisen studiossa on viikonloppuisin henkilökuvauksia, mutta arki täyttyy mainoskuvauksista. Mäkinen esittelee myös kuvaamaansa Muistojen lakeus -kirjaa.

Törnävän ala-asteella on alkamassa ensimmäinen koulupäivä. Uusia ekaluokkalaisia saapuu arkaillen vanhempien käsipuolessa. Vanhat konkarit pasteeraavat pihalla uusine putkikasseineen ja reppuineen.

Teinit taas pelaavat baarissa flipperiä ja kertovat aikuisten suhtautumisesta nuoriin. Nuorille ei tunnu olevan paikkoja, vaan kaupunki kutsuu iltaisin. Vanhemmat tuntuvat leimaavan koko nuorison yhden huonon käytöksen perusteella ja ulkonäön perusteella ryhmitellään porukkaa parempiin ja huonompiin.

Mainostoimistossa Hannu Poikolainen valvoo turkismainosvideon kuvausta. Sähköinen viestintä oli vasta tullut uutena sisältönä mainostoimiston työnkuvaan.

Törnävällä toimi myös 300-paikkainen Koskenalan psykiatrinen sairaala. Ylilääkäri Antti Hiipakan mukaan henkilökuntaa oli liian vähän, mutta potilaat olivat valtaosin tyytyväisiä ja useille paikka oli muuttunut kodiksi.

Eskoon kehitysvammaisten keskuslaitoksessa oli puolestaan paikkoja 317. Asiakkaat tulivat Vaasan läänin suomenkieliseltä alueelta. Asukkaat kertovat käsitöiden lomassa, että laitoksessa on paljon kavereita ja yksi oli löytänyt sulhonkin rinnalleen.

Dokumentti päättyy naistentansseihin ravintola Sorsanpesässä. Naisasianaiseksi itseään kuvaileva tanssija pohtii, tulevatko miehet tansseihin naisten vai alkoholin takia. Naistentansseja hän pitää hyvänä asiana, koska naiset saavat päättää, ketä hakevat. Miehetkin kehuvat tanssimaan hakeneita naisia mukaviksi. Naisasianaisen mukaan suomalaisen miehen avautuminen ja tunnemaailmaan astuminen vaatii pitkän ajan. Pohdiskelun jälkeen päästään itse asiaan, kun iskelmätahti Tarja Ylitalo kehottaa naisia hakemaan poikia tanssiin Mustankippee-hittinsä tahtiin.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Kommentit
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto