Hyppää pääsisältöön

Kun sähkö tuli Suomeen

Vaikka ensimmäiset sähkölamput sytytettiin Suomen suuriruhtinaskunnassa jo 1870-luvulla, kesti lähes sata vuotta ennen kuin kaikki syrjäisimmätkin savut oli liitetty sähköverkkoon.

Ensimmäiseksi sähkövalon tuottamista kokeiltiin Suomessa vuonna 1877 VR:n konepajalla Helsingissä. Vuonna 1882 oltiin jo niin pitkällä, että Tampereen Finlaysonin tehtaan kutomosali valaistiin pysyvästi.

Suomen sähköistämisen pioneeri oli Gottfrid Strömberg, joka jo koulupoikana vuonna 1881 keksi dynamon. Strömbergin keksimällä tasavirtakoneella pystyi tuottamaan myös sähkövaloa. Keksinnön ainutlaatuisuutta kuvaa se, että Thomas Alva Edison oli keksinyt hehkulampun vain pari vuotta aikaisemmin.

Stömbergin nimi onkin suomalaisille tuttu monista sähkölaitteista, esim. sähköliesistä ja -moottoreista.

Valmistuttuaan insinööriksi ja opiskeltuaan Hannoverin teknisessä korkeakoulussa ja Berliinin kuninkaallisessa teknisessä koulussa Gottfrid Strömberg perusti vuonna 1889 sähkölaitteita valmistavan yrityksen Helsingin Kamppiin.

1900-luvun alussa tuotanto siirtyi Helsingin Sörnäisiin ja 1930-luvulle Pitäjänmäelle, jossa Strömbergin perinteitä jatkaa ABB.

Muutamassa vuodessa Strömbergin perustamasta neljän hengen konepajasta kasvoi alansa suurin yritys. Strömbergin suunnittelemat laitteet olivat alan huippua ja saivat maailmalla kansainvälisiä palkintoja.

Vielä 1900-luvun alussa sähköä tuotettiin paikallisissa sähkölaitoksissa, jotka saattoivat olla asunto-, kortteli- tai yrityskohtaisia. Eri puolilla Suomea toimi satoja sähkölaitoksia.

Ennen talvisotaa miltei puolet maaseututalouksista oli kuitenkin ilman sähköä. Harvaan asutuille kylille sähköt saatiin vasta 1970-luvulla.

Oheinen, ainutlaatuinen filmi on tiettävästi kuvattu vuonna 1913 Gottfrid Strömbergin Sörnäisten sähkötehtaassa.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto