Hyppää pääsisältöön

Kuntakarttaa leikataan ja liimataan

Kuntaliitos on sana, joka herättää kuulijassaan yleensä voimakkaan reaktion. Hallitukselle kuntaliitos on kuin taikasana, jolla luodaan metropoleja ja joka ratkaisee kestämättömien kuntien ongelmia. Osalle kunnista se on taas kirosana, joka uhkaa palveluja, vaikutusmahdollisuuksia ja kuntalaisten identiteettejä. Suurin sanahirviö taitaa olla pakkoliitos.

Kuntien vastahakoisuutta kuntaliitoksia kohtaan selittävät monet asiat. Paikkakunnilla pelätään, että palvelut katoavat liitoksen myötä, vaikka kuntaliitosta tehtäessä perusteena on usein nimenomaan palveluiden säilyttäminen. Suomi-Express kertoo, että näin kävi esimerkiksi Kauhavalla: kun Kauhava vuonna 2009 kasvoi kolmen kunnan ja 10 000 asukkaan verran, kunnalta hävisivät posti sekä VR:n lipunmyyntipalvelut.

Palveluita katosi myös Särkisalossa, jossa Ajankohtainen kakkonen vieraili vuonna 2011. Särkisalo liitettiin Suur-Saloon vuonna 2009 ja samalla Särkisalo menetti postin, pankin ja kunnantalon. Erityiseen kapinaan särkisalolaiset nousivat vanhustenkoti Särkisalokodin puolesta, jossa asui 15 vanhusta ympärivuorokautisen hoidon kanssa. Salon kaupunginvaltuusto päätti Särkisalokodin lakkauttamisesta äänin 38–37 vuonna 2011.

Suur-Helsingistä unelmoi vain Helsinki

Kuntaliitoksia perustellaan myös monimutkaisten hallintorakenteiden ja byrokratian poistamisella. Jos esimerkiksi Helsingin unelma viiden kunnan Suur-Helsingin metropolista toteutuisi, kävisivät alueen kaavoitus- ja maankäyttöasiat helpommaksi, kun päättävänä elimenä olisi vain yksi valtuusto viiden sijaan.

Ykkösaamun sekä Ajankohtaisen kakkosen raportin mukaan Suur-Helsinki tuntuu silti olevan vain Helsingin haave, sillä Espoon ja Vantaan kaupunginjohtajat pitävät esitystä megakaupungista ”osaamattomana ja asenteellisena”. Espoon ja Vantaan lisäksi Suur-Helsinkiin liitettäisiin Kauniainen ja Sipoo.

Suur-Helsingin lisäksi kuntauudistusta ajavien silmissä siintää myös unelma muun muassa Suur-Tampereesta, Suur-Oulusta ja Suur-Lahdesta. Taka-ajatuksena on niputtaa suurten kaupunkien työssäkäyntialueet vahvoiksi peruskunniksi. Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hannele Rämö (SD) toppuuttelee kuitenkin moisia unelmia ja muistuttaa Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa, että suurissa kuntaliitoksissa pienet alueet suurkuntien laitamilla jäisivät päätöksenteossa jalkoihin.

Kuntaliitoksien onnistumista on vaikea arvioida etukäteen

Vaikutusmahdollisuuksien huonontumisen ja palveluiden katoamisen lisäksi kuntaliitoksien kynnyskysymyksenä on usein myös kuntalaisten identiteetti. Suomi-Express vieraili Vihavuoden kylässä vuonna 2008, jossa Martti Viljanen lähti ajamaan kotikylänsä siirtämistä kokonaan Pälkäneeltä Hauhon puolelle. Hän kun ei tuntenut itseään pälkäneläiseksi. Nykyään Hauho yhdessä Vihavuoden kylän kanssa kuuluu Hämeenlinnan kaupunkiin.

Kuntaliitoksien onnistumista on vaikea arvioida etukäteen. Tulokset liitoksen vaikutuksista saattavat selvitä vasta vuosien kuluttua. A-Studio kävi Varkaudessa selvittämässä vuonna 2009, miten elämä rullasi neljä vuotta sen jälkeen, kun Kangaslampi yhdistyi siihen. Kuntaliitosta syytetään kyläkoulun lakkauttamisesta.

Pieni kyläkoulu oli vaarassa myös Uuteenkaupunkiin liitetyssä Kalannissa, jossa Kotimaa. Nyt vieraili vuonna 2002. Sympaattinen koululaisten ja opettajien mielenosoitus Lahden kyläkoulun lakkauttamista vastaan ei tuonut tuloksia: koulu lakkautettiin vuoden 2009 lopulla.

Kuntaliitoksista päätetään harvoin täysin yksimielisesti. Esimerkki eripuraisesti kuntaliitosta ajavasta kunnasta on Siuntio, josta A-Studio raportoi keväällä 2012. Reilu 6000 asukkaan Siuntio ei silloin osannut päättää, liittyisikö se Lohjan ja Nummi-Pusulan vai Kirkkonummen ja Inkoon kanssa. Siuntio seisoo edelleen itsenäisenä kuntana – vaan kuinka kauan?

Teksti: Sonja Fogelholm

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto