Hyppää pääsisältöön

Hiihtäjä Aki Karvonen tunnusti veritankkauksen lääkärien paljastusten jälkeen

Toukokuussa 1985 ensin Tv-uutiset pöyhäisi jutussaan suomalaisurheilijoiden mittavaa dopingin käyttöä. Heti perään A-studiossa lääkäri Markku Alen ja muut urheilulääkärit paljastivat suomalaisurheilijoiden verenmakuisen harjoittelun salaisia apukeinoja. Paljastusten seurauksena hiihtäjä Aki Karvonen päätyi myöntämään veridopingin käytön heti seuraavana päivänä.

Tv-uutiset kertoi suomalaisurheiljoiden dopingin käytöstä 30.5.1985. Urheilulääkäri Markku Alenin tutkimuksen mukaan ainakin 71 suomalaisurheilijaa käytti kiellettyjä aineita Montrealin 1976, Moskovan 1980 ja Los Angelesin 1984 kesäolympialaisissa. Ja ainakin 13 olympiamitalia saatiin dopingin avulla.

Heti uutislähetyksen jälkeen Markku Alen kertoi dopingtutkimuksestaan tarkemmin A-studion vieraana. Hän kertoi yksityiskohtia veritankkauksesta ja muista ajan tavanomaisista dopingtavoista. Dopingtestejä tehtiin tuolloin vain virtsanäytteestä, josta veritankkausta ei voitu havaita.

Monia aineita ei ollut vielä erikseen kielletty ja suomalaiset ammensivat dopingoppinsa jälkijunassa ulkomailta. A-studiossa listataan joukko kärähtäneitä tai itse tunnustaneita urheiljoita, jotka olivat ryydittäneet menestystään dopingilla.

A-studion haastatteleman lääkärin Helmer Kvistin mukaan vaikutti siltä, että usealla urheilijalla oli taustallaan lääkäreitä, jotka antoivat pyydettäessä huumeita. Kvist kertoi itsekin antaneensa Ateenan EM-kisoissa amfetamiinia flunssaiselle maratoonarille. Hän kirjoitti myös hormonireseptejä muutamille urheilijoille vuoteen 1975 saakka, jolloin ne virallisesti kiellettiin. Hormonikiellon jälkeen alkoi testosteroniaika ja sitä neuvottiin käyttämään, koska kiinnijäämisen pelkoa ei ollut.

Tenttausta ja tunnustuksia veritankkauksesta

Veritankkaus oli yksi urheilusuoritusta parantavista vippaskonteista, jota ei ollut erikseen kielletty. Lääkäri Helmer Kvist kertoi A-studiossa tehneensä neljälle huippu-urheilijalle verensiirron, mutta nämä olivat Kvistin mukaan olleet todella aneemisia, jolloin verensiirto oli perusteltua.

A-studiossa haastatellaan myös SPR:n veripalvelun Harri Nevanlinnaa ja tiukataan tätä kirjeestä, jossa hän kertoo tietoonsa tulleesta verensiirrosta ennen Seefeldin MM-hiihtoja. Nevanlinna ei halua paljastaa urheilijoita, lääkäriä tai sairaalaa, mutta piti tivaamisen jälkeen asiallisena, että syylliset astuisivat esiin. Nevanlinnan mukaan käyttäjät saisivat hävetä, että tällä tavoin käyttävät hyväksi veripalvelua.

A-studion tenttauksessa myös Suomen Hiihtoliiton lääkäri Seppo Rehunen suostuu lopulta myöntämään, että hän on kuullut, että verensiirrot olisi tehty sotilassairaala Tilkassa lääkäri Antti Cederbergin toimesta. Rehunen kuitenkin sanoi, ettei hänen asiansa ole kertoa veritankatun urheilijan nimeä.

Seuraavana päivänä 31.5.1985 hiihtäjä Aki Karvonen antoi julkisuuteen lausunnon, jossa hän tunnusti turvautuneensa veridopingiin ennen Seefeldin MM-hiihtoja tammikuussa 1985. Vielä tuolloin Karvonen sanoi tämän veritankkauksen olleen ensimmäinen ja viimeinen ja pyysi anteeksi kohuun joutuneilta syyttömiltä osapuolilta. Vastuun hän halusi kantaa yksin, eikä antanut tietoja mukana olleista henkilöistä.

Kesällä 1985 Kansallinen dopingtoimikunta päätyi kieltämään veritankkauksen urheilusuoritusten parantamiseksi. Toimikunta teki päätöksen, kun se käsitteli Aki Karvosen ja painonnostaja Pekka Niemen tunnustuksia veridopingin käytöstä. Aiemminkin veritankkausta oli pidetty tuomittavana, mutta vasta nyt sen käytöstä määrättiin myös rangaistus. Tämän vuoksi Karvonen säästyi sanktioilta.

Vuonna 1994 Aki Karvonen kertoi Suurenmoinen 80-luku -ohjelmassa turvautuneensa veridopingiin myös ennen Sarajevon olympialaisia. Koska veritankkausta ei tuolloin ollut vielä kriminalisoitu, keskusteltiin korkeintaan verensiirron moraalisesta oikeutuksesta. Ennen Seefeldin MM-hiihtoja tehdyn veritankkauksen yhteydessä Karvonen oli hetken miettinyt neulojen poisnyppäämistä: - Silloin tajusin, että nyt olen pahasti väärillä jäljillä.

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Faktaa ja fiktiota Suomen presidenteistä ja heidän haastajistaan

    Presidenttejä ja ehdokkaita draamassa ja dokumenteissa

    Kokosimme Areenaan katsottavaksi ohjelmia Suomen presidenteistä ja vaalien vahvoista kilpakumppaneista. Tarjolla on dokumentteja, henkilökuvia, draamasarjoja ja elokuvia – toisinaan taru ja totuus nivoutuvat yhteen. Suomen poliittinen historia näkyy myös itse ohjelmissa ja niiden sisäisissä valinnoissa.
    Katso Yle Areenassa: Faktaa ja fiktiota entisistä presidenteistä ja ehdokkaista

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?