Toukokuussa 1985 ensin Tv-uutiset pöyhäisi jutussaan suomalaisurheilijoiden mittavaa dopingin käyttöä. Heti perään A-studiossa lääkäri Markku Alen ja muut urheilulääkärit paljastivat suomalaisurheilijoiden verenmakuisen harjoittelun salaisia apukeinoja. Paljastusten seurauksena hiihtäjä Aki Karvonen päätyi myöntämään veridopingin käytön heti seuraavana päivänä.
Tv-uutiset kertoi suomalaisurheiljoiden dopingin käytöstä 30.5.1985. Urheilulääkäri Markku Alenin tutkimuksen mukaan ainakin 71 suomalaisurheilijaa käytti kiellettyjä aineita Montrealin 1976, Moskovan 1980 ja Los Angelesin 1984 kesäolympialaisissa. Ja ainakin 13 olympiamitalia saatiin dopingin avulla.
Heti uutislähetyksen jälkeen Markku Alen kertoi dopingtutkimuksestaan tarkemmin A-studion vieraana. Hän kertoi yksityiskohtia veritankkauksesta ja muista ajan tavanomaisista dopingtavoista. Dopingtestejä tehtiin tuolloin vain virtsanäytteestä, josta veritankkausta ei voitu havaita.
Monia aineita ei ollut vielä erikseen kielletty ja suomalaiset ammensivat dopingoppinsa jälkijunassa ulkomailta. A-studiossa listataan joukko kärähtäneitä tai itse tunnustaneita urheiljoita, jotka olivat ryydittäneet menestystään dopingilla.
A-studion haastatteleman lääkärin Helmer Kvistin mukaan vaikutti siltä, että usealla urheilijalla oli taustallaan lääkäreitä, jotka antoivat pyydettäessä huumeita. Kvist kertoi itsekin antaneensa Ateenan EM-kisoissa amfetamiinia flunssaiselle maratoonarille. Hän kirjoitti myös hormonireseptejä muutamille urheilijoille vuoteen 1975 saakka, jolloin ne virallisesti kiellettiin. Hormonikiellon jälkeen alkoi testosteroniaika ja sitä neuvottiin käyttämään, koska kiinnijäämisen pelkoa ei ollut.
Tenttausta ja tunnustuksia veritankkauksesta
Veritankkaus oli yksi urheilusuoritusta parantavista vippaskonteista, jota ei ollut erikseen kielletty. Lääkäri Helmer Kvist kertoi A-studiossa tehneensä neljälle huippu-urheilijalle verensiirron, mutta nämä olivat Kvistin mukaan olleet todella aneemisia, jolloin verensiirto oli perusteltua.
A-studiossa haastatellaan myös SPR:n veripalvelun Harri Nevanlinnaa ja tiukataan tätä kirjeestä, jossa hän kertoo tietoonsa tulleesta verensiirrosta ennen Seefeldin MM-hiihtoja. Nevanlinna ei halua paljastaa urheilijoita, lääkäriä tai sairaalaa, mutta piti tivaamisen jälkeen asiallisena, että syylliset astuisivat esiin. Nevanlinnan mukaan käyttäjät saisivat hävetä, että tällä tavoin käyttävät hyväksi veripalvelua.
A-studion tenttauksessa myös Suomen Hiihtoliiton lääkäri Seppo Rehunen suostuu lopulta myöntämään, että hän on kuullut, että verensiirrot olisi tehty sotilassairaala Tilkassa lääkäri Antti Cederbergin toimesta. Rehunen kuitenkin sanoi, ettei hänen asiansa ole kertoa veritankatun urheilijan nimeä.
Seuraavana päivänä 31.5.1985 hiihtäjä Aki Karvonen antoi julkisuuteen lausunnon, jossa hän tunnusti turvautuneensa veridopingiin ennen Seefeldin MM-hiihtoja tammikuussa 1985. Vielä tuolloin Karvonen sanoi tämän veritankkauksen olleen ensimmäinen ja viimeinen ja pyysi anteeksi kohuun joutuneilta syyttömiltä osapuolilta. Vastuun hän halusi kantaa yksin, eikä antanut tietoja mukana olleista henkilöistä.
Kesällä 1985 Kansallinen dopingtoimikunta päätyi kieltämään veritankkauksen urheilusuoritusten parantamiseksi. Toimikunta teki päätöksen, kun se käsitteli Aki Karvosen ja painonnostaja Pekka Niemen tunnustuksia veridopingin käytöstä. Aiemminkin veritankkausta oli pidetty tuomittavana, mutta vasta nyt sen käytöstä määrättiin myös rangaistus. Tämän vuoksi Karvonen säästyi sanktioilta.
Vuonna 1994 Aki Karvonen kertoi Suurenmoinen 80-luku -ohjelmassa turvautuneensa veridopingiin myös ennen Sarajevon olympialaisia. Koska veritankkausta ei tuolloin ollut vielä kriminalisoitu, keskusteltiin korkeintaan verensiirron moraalisesta oikeutuksesta. Ennen Seefeldin MM-hiihtoja tehdyn veritankkauksen yhteydessä Karvonen oli hetken miettinyt neulojen poisnyppäämistä: - Silloin tajusin, että nyt olen pahasti väärillä jäljillä.
Teksti: Elina Yli-Ojanperä
