Hyppää pääsisältöön

Olli Mustonen tulkitsi kaikki Beethovenin viisi pianokonserttoa

Vuoden 1999 lopulla pianotaiteilija Olli Mustonen suoritti huikean urakan. Hän esitti Finlandia-talossa neljässä peräkkäisessä sinfoniakonsertissa kaikki Ludwig van Beethovenin viisi pianokonserttoa. Kapellimestareina toimivat Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo ja säestävinä orkestereina Radion sinfoniaorkesteri ja Suomalainen kamariorkesteri.

C-duuri-konsertossa Beethoven näyttää, ettei pelännyt esikuvia tai aikalaisvastustajia: avaus on itsetietoisen komea, mittakaava on suuri mutta hallittu, ja finaalin humoristinen tykitys kertoo suvereenista itseluottamuksesta.

Pianokonsertto nro 2 syntyi tosiasiassa ennen ensimmäistä, mutta Beethoven-virtuoosi on siinä jo täydessä vauhdissa, sivuilleen vilkuilematta ja iloisesti kuulijoitaan jallittaen.

Nuottilehden kääntäjä raportoi Beethovenin kolmannen pianokonserton kantaesityksestä: "Taivas minua auttakoon! En nähnyt juuri mitään muuta kuin tyhjiä sivuja, jossakin saattoi vilahtaa joitakin egyptiläisiä hieroglyfejä - minulle täysin arvoituksellisia - auttamassa häntä. Kuten usein ennenkin, hän ei ollut ehtinyt kirjoittaa soolosatsia. Hän antoi silmillään merkin, kun oli päässyt näkymättömien jaksojen loppuun ja oli ilmeisen ilahtunut hirveästä pelostani.

Neljättä pianokonserttoa on usein verrattu antiikin taruihin. Aikalaiskuulija raportoi "erittäin vaikeasta uudesta pianokonsertosta, jonka Beethoven esitti hämmästyttävällä taituruudella, mahdollisimman nopein tempoin." Erityisen kiitoksen sai hidas osa, "mestarillinen, kauniisti muotoiltu ja runollinen kappale, jonka hän lauloi soittimensa välityksellä syvällä ja murheellisella tunteella, joka virtasi myös minun lävitseni."

Viidennessä pianokonsertossaan Beethoven on jo kunniakierroksella. Solisti ja orkesteri esitellään yhtä aikaa, ja heidän koitoksensa on muuttunut lähitaistelusta suurenmoisiksi lineaaritaktisiksi manöövereiksi. Teos tunnetaan myös nimellä Keisarikonsertto.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto