Hyppää pääsisältöön

Karhuemo Sulo Karjalainen

”Se pisti nenän minun korvalle ja puhalsi kauheesti. Korva oli täynnä limaa ja kauheesti rupes vinkumaan. Karhu näki, että liikkuuhan se. Se lähti sitten vähän matkan päähän ja kaikennäköistä leikkiä rupes siellä mylläämään. Hän piti minua emonaan.” – Sulo Karjalainen

Kuusamolaisen Sulo Karjalaisen vuoden paras aika on aina huhtikuusta lokakuuhun. Niiden kuukausien aikana hänen rakkaat lemmikkikarhunsa ovat hereillä ennen uutta talviunta. Tätä aikaa esittelee sympaattinen dokumentti Tarinoita karhunkolosta.

Karjalainen on asunut karhujensa kanssa ja toiminut niiden emona jo yli kolmekymmentä vuotta. Hän johtaa Kuusamon suurpetokeskusta, jossa karhujen lisäksi asuu ahmoja, ilveksiä ja kettuja. Mies haluaisi lisätä petoperheeseen myös susia, mutta ainakaan toistaiseksi lupaa ei ole heltynyt.

Karjalaisen suurpetokeskus on myös karhujen orpokoti, jonne Karjalainen on tuonut emojensa hylkäämiä karhunpentuja. Parhaimmillaan Karjalaisella on ollut seitsemän karhunpentua pulloruokinnassa. Mies on nukkunut pentujen kanssa jopa omassa sängyssään. Nyt kun karhut eivät enää mahdu Karjalaisen sänkyyn, menee hän vuorostaan köllöttelemään niiden pesään karvaiseen kainaloon.

Suurpetokeskuksen karhuilla on hauskoja nimiä: Nätti, Juuso, Tessu, Reeta, Niisku ja Vyöti.

Vyötin kanssa oli aluksi ongelmia, sillä sitä pidettiin hyvin puremaherkkänä karhuna. Karjalaisen onnistui kuitenkin voittaa myös tämä yksilö puolelleen ja nykyään Vyötikin antaa aamupusuja Karjalaiselle minkä ehtii.

Vaikka Karjalaisella onkin erikoislaatuinen suhde karhuihinsa, ei hän yritä väittää, että karhut olisivat täysin vaarattomia otuksia. Hän on itsekin saanut oman karhun käpälästä niin kovaa, että oli lähdettävä paikattavaksi sairaalaan. Sairaalareissun aikana iskun antanut karhu lopetettiin.

Karjalaisen karhukopla kiinnostaa myös ulkomailla. Amerikkalainen kuvausryhmä saapui heinäkuussa 2010 kuvaamaan ruoka-ohjelmaa Travel Channelille. Äimistynyt kuvausryhmä pääsee seuraamaan, kuinka Karjalainen valmistaa karhuille niiden herkkuruokaa, eli lohenpäitä marinoituna hunajalla, mansikkatäytteellä ja kermavaahdolla kuorrutettuna.

Karjalaisen rakkaat karhut pääsevät myös metsäretkille ja toisinaan mies menee otsojen mukana. Vaan ei hän joka vuosi ehdi metsälle ystäviensä kanssa.

”En viime kesänä kerinnyt käymään lenkkiä. Ainoastaan tuolla tarhan sisässä joka aamu, siellähän me peräkkäin kävellään.”

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto