”Se pisti nenän minun korvalle ja puhalsi kauheesti. Korva oli täynnä limaa ja kauheesti rupes vinkumaan. Karhu näki, että liikkuuhan se. Se lähti sitten vähän matkan päähän ja kaikennäköistä leikkiä rupes siellä mylläämään. Hän piti minua emonaan.” – Näin kuusamolainen Sulo Karjalainen kertoi rinnakkaiselostaan karhujen kanssa ohjelmassa Tosi tarina: Tarinoita karhunkolosta (2011).
Ohjelmassa Sulo Karjalainen kertoi, että vuoden paras aika oli aina huhtikuusta lokakuuhun. Niiden kuukausien aikana hänen karhunsa olivat hereillä ennen uutta talviunta. Karjalainen oli asunut karhujensa kanssa ja toiminut niiden "emona" jo yli kolmekymmentä vuotta. Hän johti Kuusamon Suurpetokeskusta, jossa karhujen lisäksi oli ahmoja, ilveksiä ja kettuja. Karjalainen halusi ottaa myös susia, mutta lupaa ei siihen saatu.
Kuusamon Suurpetokeskus oli myös karhujen niin sanottu orpokoti, jonne Karjalainen oli tuonut emojensa hylkäämiä karhunpentuja. Parhaimmillaan Karjalaisella oli ollut seitsemän karhunpentua pulloruokinnassa. Mies oli nukkunut pentujen kanssa jopa omassa sängyssään. Kun karhut eivät enää mahtuneet Karjalaisen sänkyyn, hän meni vuorostaan niiden pesään.
Joidenkin yksilöiden kanssa Karjalaisella oli ongelmia. Vyöti-niminen karhu oli hyvin puremaherkkä. Karjalaisen onnistui kuitenkin voittaa Vyöti puolelleen ja nyt sekin antoi aamupusuja Karjalaiselle.
Karjalainen kertoi, etteivät karhut ole täysin vaarattomia otuksia. Hän oli itsekin saanut oman karhun käpälästä niin kovaa, että oli lähdettävä paikattavaksi sairaalaan. Sairaalareissun aikana iskun antanut karhu lopetettiin.
Karjalaisen karhut pääsivät myös metsäretkille ja toisinaan mies meni otsojen mukana. Joka vuosi hän ei ehtinyt metsälle niiden kanssa. ”En viime kesänä kerinnyt käymään lenkkiä. Ainoastaan tuolla tarhan sisässä joka aamu, siellähän me peräkkäin kävellään.”
Karjalaisen karhut kiinnostivat myös ulkomailla. Amerikkalainen kuvausryhmä saapui heinäkuussa 2010 Kuusamoon. Kuvausryhmä pääsi seuraamaan, kuinka Karjalainen valmisti karhuille niiden herkkuruokaa, eli lohenpäitä marinoituna hunajalla, mansikkatäytteellä ja kermavaahdolla kuorrutettuna.
Kuusamon Suurpetokeskus sai 2017, 2018 ja 2020 Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta määräyksiä, jotka velvoittivat Suurpetokeskusta parantamaan keskuksen eläinten olosuhteita ja eläinten hoitoon liittyviä seikkoja. Viranomaiset olivat huomanneet useita epäkohtia muun muassa sisäsiittoisuutta ja sairaita sekä hoitamattomia eläimiä.
Kesällä 2022 Suurpetokeskusta uhkasi lakkauttaminen. Syynä olivat lukuisat hoitamattomat ongelmat kuten huonokuntoiset aitauksen aidat ja karkuun päässeet karhut. Syksyllä aluehallintovirasto perui Suurpetokeskuksen eläintarhaluvan. Sen mukaan Suurpetokeskus rikkoi eläinsuojelulainsäädännön vaatimuksia ja eläintarhaluvan ehtoja, eikä se myöskään täytä luvan myöntämisen edellytyksiä.
Suurpetokeskus valitti päätöksestä ja haki päätökselle kiireellistä täytäntöönpanokieltoa. Lokakuussa hallinto-oikeus päätti, että eläimiä ei tarvitse lopettaa eikä sijoittaa muualle ennen kuin Suurpetokeskuksen valitus on käsitelty.
Lähteet: Yle uutiset 12.5. 2022; Yle uutiset 27.10.2022