Reijo Perälä
Yle
Sodan tuhot olivat Lapissa vielä nähtävissä, kun filmiryhmä teki vuonna 1947 pitkän retken koiravaljakoilla Lapin tuntureissa. Filmille tallentui ainutlaatuista aineistoa niin hohtavilta hangilta kuin kevään kelirikostakin.
Kuvausryhmä matkasi valjakoillaan jopa 60 kilometrin päivämatkoja. Eväänä valjakkokoirilla oli hevosenlihaa, jota päiväannoksena kului koiraa kohti kilon kimpale.
Rekikoirilta vaaditaankin erityisiä ominaisuuksia. Valjakon keulille asetetaan johtajakoira tai koirapari, joka luonteensa puolesta sopii vetämään koko letkaa. Lähinnä rekeä valitaan voimakasrakenteisimmat koirat, koska ne joutuvat vetämään suurimman osan kuormaa.
Yleisin koiravaljakko on parivaljakko, jossa koirat ovat vetoliinassa pareittain. Koirat voivat olla valjakossa myös jonossa. Grönlannin eskimot suosivat viuhkaa, jossa jokaisen koiran vetoliina on kytketty suoraan rekeen.
Eskimot ja intiaanit ovat koiravaljakkojen perinteisiä käyttäjiä. Lapissakin koiravaljakkoja on aina käytetty, vaikka yleisin vetojuhta on tietysti poro.
Valjakkokoiriksi soveltuvat parhaiten pohjoiset koirarodut.
Teksti: Reijo Perälä
