Hyppää pääsisältöön

Kuvat ja filmit Jeesuksesta kuohuttivat mieliä maailmalla ja Suomessa

Muhammed-kuvien lisäksi myös Kristusta kuvaavat taideteokset ovat onnistuneet nostattamaan kiihkeitä mielenosoituksia ja sensuurivaatimuksia. Vuosituhannen taitteen kuohuttajiin kuuluivat Martin Scorsesen ja Mel Gibsonin elokuvat sekä ruotsalaisen Elisabeth Ohlsonin Ecce Homo -valokuvanäyttely. Suomessakin Jeesus-taide synnytti vastalauseita ja protestiadresseja.

Martin Scorsesen elokuva Last Temptation of Christ sai ensi-iltansa vuonna 1988. Niko Kazantzakisin romaaniin perustuva filmi herätti kohua, koska se antoi ymmärtää Jeesuksen tunteneen myös seksuaalista himoa. Mielenosoitukset levisivät Yhdysvalloista Eurooppaan, ja Scorsese sai väkivaltaisia uhkauksia.

Italian katolinen kirkko kehotti uskovia boikotoimaan elokuvaa, ja Suomessakin piispainkokous antoi samanhenkisen suosituksen. Kristillisen liiton kansanedustaja Esko Almgren vaati elokuvatarkastamoa kieltämään filmin, joka hänen mukaansa oli evankeliumien väärennöstä, pilkantekoa ja loukkaus kristittyjä kohtaan. Ajankohtaisessa Kakkosessa Almgrenin kanssa väittelee pastori ja elokuvakriitikko Matti Paloheimo, jonka mielestä elokuva päinvastoin oli vakava ja kristillisessä hengessä tehty.

Tänään torstaina -lähetyksessä radiokuulijat saivat purkaa tunteitaan aiheesta. Muuan soittaja toteaa maailmanlopun olevan lähellä, kun ihmiskunta on vaipunut näin syvälle. Eräs toinen taas vertaa pyhäinhäväistystä siihen, että ”Lenin esitettäisiin onanisoijana”. Heikki Peltonen saa tästä aiheen kysyä: ”Entäpä jos Mannerheimista tehtäisiin onanisoija?” Soittajan mukaan ei marsalkkaakaan pitänyt pilkata.

Elisabeth Ohlsonin Ecce Homo -valokuvanäyttely kiihdytti tunteita Ruotsissa 1998. Uskovainen taiteilija kuvasi Jeesusta homoseksuaalien, transvestiittien ja AIDS-potilaiden keskuudessa. Ohlson halusi näyttää kuvan laupeasta Jeesuksesta, joka rakastaa myös seksuaalivähemmistöjä ja aids-potilaita. Viimeistä ehtoollista esittävässä kuvassa Jeesuksella itsellään oli korkokengät ja puuterihuisku. Arkkipiispan myönteinen suhtautuminen näyttelyyn jäädytti Ruotsin kirkon suhteet Vatikaaniin vuonna 1998. Ohlson joutui liikkumaan jopa poliisisaattueen suojissa.

Suomessa näyttely nähtiin ensin Ahvenanmaalla. Sen tulo Helsinkiin kesällä 2000 nostatti sensuuriliikkeen, jota johti kristillisten kansanedustaja Toimi Kankaanniemi. Hän keräsi näyttelyn kieltämistä vaativaan vetoomukseen eduskunnasta 34 nimeä.

Kankaanniemen mukaan Ohlson syyllistyi jumalanpilkkaan samastamalla Jeesuksen homoihin ja transvestiitteihin. Ehtoolliskuvassa tämä puuterihuiskullaan ”kutsuu muita harjoittamaan homoutta kanssaan”. Ajankohtaisen Kakkosen raportissa näyttelyä puolustaa Setan entinen puheenjohtaja Jorma Hentilä. Näyttely avattiin kaikesta huolimatta kesäkuussa 2006, vaikkakin avajaisia väritti pienen pastorijoukon mielenosoitus.

Vuonna 2004 myrskyn herätti vuorostaan Mel Gibsonin ohjaama elokuva The Passion of the Christ. Filmiä markkinoitiin etukäteen kirkonmiehille ja herätyssaarnaajille, joiden suositusten ansiosta se keräsi huikeat katsojamäärät. Katolisen ohjaajan elokuvaa syytettiin kuitenkin ylenmääräisestä väkivaltaisuudesta ja antisemitismistä, koska se arvostelijoidensa mukaan syyllisti juutalaiset Kristuksen murhasta. Tällä kertaa radikaalit juutalaisryhmät järjestivätkin mielenosoituksia sitä vastaan.

Aamu-tv:n keskustelussa teologian professori Miikka Ruokanen piti elokuvaa ”teologisesti terveenä ja vakavana”. Hänestä se ei missään tapauksessa ollut juutalaisvastainen vaan kertoi yleisemmin ihmisen epäuskosta. Tuottaja Jarkko Hentula taas toteaa filmin paheksuttujen raakuuksien ensi kertaa näyttävän, miltä ruoskiminen ja ristiinnaulitseminen ovat todella tuntuneet.

Teksti: Jukka Lindfors

Kommentit
  • Tehtaankadun poliisimurhat järkyttivät kansaa 1997

    Steen Christensen surmasi kaksi poliisia ryöstön jälkeen.

    Koko Suomi järkyttyi, kun tanskalainen Steen Christensen surmasi teloitustyylillä kaksi suomalaista poliisia Helsingissä Tehtaankadulla 22.10.1997. Hän oli vähän aiemmin ryöstänyt Hotelli Palacen kassan Helsingin Eteläranta 10:ssä. Saaliikseen Christensen sai vähän yli 6000 markkaa (reilut 1000 euroa).

  • Seilin saarelle matkattiin arkkulaudat mukana

    Saarelle eristettiin spitaalisia ja mielisairaita.

    Turun saaristossa sijaitseva idyllinen ja vehreä Seilin saari kätkee sisäänsä hautausmaan ja monta karua kohtaloa. Saarelle perustettiin 1600-luvulla sairaala spitaalisille. Tosin lääkäreitä tai hoitoa ei ollut, perillä odotti vain eristys ja sopivaa maata hautuumaaksi. Myöhemmin Seilissä toimi naisille tarkoitettu mielisairaala. Terveen ja hullun raja oli häilyvä ja riippui usein yhteiskuntaluokasta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto