Hyppää pääsisältöön

Viulunrakentajien Cremonasta

Piia-Elina Kaljunen ja Antonio Stradivari. KUVA Alvar Dürr.

"Pohjois-Italian Po-joen laaksosta löytyy merkillinen kaupunki, missä syödään viulun muotoista suklaata, näyteikkunoita somistavat viulut ja illastaa voit ravintolassa, jonka nimi on Il Violino." Viulunrakentaja Elina Kaljunen lähettää terveiset opiskelukaupungistaan Cremonasta.

Reilun 70 000 asukkaan Cremona - 80 km Milanosta kaakkoon - on viulu-enthusiastien mekka. Pelkästään viulunrakentajia kaupungissa on yli 200 ja viulunrakennusta opiskelevia toiset 200.

Vuodesta 1938 Cremonassa on toiminut kansainvälinen viulunrakennuskoulu La Scuola internazionale della Liuteria. Upeassa keskiaikaisessa kaupungintalossa on arvosoitinten kokoelma ja yhdessä kaupungin upeimmista palatseista sijaitsee Stradivari-museo.

Cremona. KUVA Alvar Dürr.Cremonassa järjestetään vuosittain Mondo Musica -jousisoitinalan messut. Kolmen vuoden välein kaupungissa järjestetään myös viulunrakennuskilpailu La Triennale. Tätä kirjoittaessani tämän vuoden hulinaviikonloppu Cremonassa on juuri ohitse.

Viulunrakennuksella on Cremonassa vuosisatoja pitkät perinteet. Kaupunki on ollut yksi merkittävimmistä viulunrakennuskeskuksista aina 1500-luvun alusta lähtien. Cremonan Duomo. KUVA Alvar Dûrr.Cremonalaista alkuperää olevilla Amatin ja Guarnerin suvuilla oli verstaansa kaupungin kujilla. Mestari ja oppipoika -periaatteella rakennettiin jousisoittimia barokin sointi-ihanteita noudattaen.

Vuoden 1650 paikkeilla kuvaan astui oppipoika nimeltä Antonio Stradivari. Nimi Stradivari - strade varie eli vapaasti käännettynä ”lukuisat tiet” - viittaa siihen, että Antonio olisi ollut orpolapsi. Stradivarin sukua ei ole pystytty jäljittämään, mutta Nicolo Amatin verstaassa oppinsa saaneen Antonion voittokulkuun jo hänen elinaikanaan viittaa kaikki se, mitä tänään hänestä tiedämme. Stradivarin pienimuotoinen viulutehdas suolsi viuluja, alttoja, selloja ja kitaroita siihen tahtiin, että mestari ei puurtanut pajassaan yksin. Oppipoikia Stradivarilla oli useita, ja kuri mitä ilmeisimmin erittäin ankara.

Sokeriviulut. KUVA Alvar Dürr.Rakennuksen kultakauden eli noin vuosien 1690–1760 jälkeen Cremona uinui Ruususen unta lähes puolitoista vuosisataa. Tällä hetkellä into viulunrakennukseen on jälleen kova ja intohimoiset viulujen rakastajat suuntaavat Cremonaan Il Duomon juurelle maailman eri kolkista, toiset oppimaan uutta, toiset etsimään unelmaviuluaan.

Mielestäsi parasta kaupungissa on kuitenkin cremonalainen elämäntapa, joka kulinaristisine nautintoineen tuntuu aina Manteliviulu. KUVA Alvar Dürr.ihmeelliseltä. Ennen ruokaa nautitaan aina aperitivo. Sitten seuraa antipasti ja karahvi paikallisesta Malvasia-rypäleestä puristettua, hieman kuplivaa valkoviiniä. Väliin lautasellinen pastaa ja huipennukseksi lämminruoka seconda. Jälkiruoaksi voi valita vaikka talon Tiramisun ja tietysti kahvia päälle. Tämä on aivan normaali kaava. Herkutteluun on aina aikaa Cremonassa.

Teksti Elina Kaljunen – Kuvat Alvar Dürr


Cremona. KUVA Alvar Dürr.

Julkaistu 3.10.2012