Meitä kannustetaan jätteiden lajitteluun. Kaatopaikat alkavat olla tiensä päässä ja jätteet pitää saada hyötykäyttöön. Kotitalouksissa syntyy pienen pieni osa Suomen jätevirroista - vain muutama prosentti. Mutta koko maan jätehuollon kustannuksista me kuluttajat maksamme peräti kolmanneksen.
(lähde: Ympäristöministeriön raportteja 12/2010).
Jätehuolto on Suomessakin miljardibisnestä. Jätteiden kuljetus ja käsittely tietenkin maksavat. Mutta kotitalouksille jää nyt vain maksajan osa. Myös niille, jotka näkevät vaivaa ja lajittelevat jätteensä huolella.
Miksei ahkeria lajittelijoita voisi palkita myös rahalla? Luulisi, että hyötykäyttöön sopivilla roskilla on arvoa.
”Lajittelemalla säästät”
Jätteiden keräystavat ja jätemaksut vaihtelevat melkoisesti eri puolilla maata. Systeemit voivat olla erilaisia jopa naapurikunnissa.
Tässä jutussa asiaa katsellaan Helsingin seudulla asuvan kerrostaloasukkaan silmin. Hän maksaa vain roska-astioiden tyhjennyksestä. Monella muulla paikkakunnalla kerätään myös erillisiä eko- tai yleismaksuja.
Pääkaupunkiseudun jätehuollosta vastaa HSY-kuntayhtymä. HSY lupaa, että lajittelemalla jätteet voi säästää jätehuoltokuluissa. Katsotaan, onko näin.
HSY:n vastuulla ovat sekajätteet, energiajätteet ja biojäte (2012 tilanne). HSY siis perii maksut, vaikka se ostaakin roskalaatikoiden tyhjennyksen yksityisiltä yrityksiltä, kuten Lassila&Tikanojalta tai Sitalta.
Vuonna 2012 vertailuhinnat ovat tätä luokkaa, kun jäteastiat tyhjennetään kerran viikossa:
Sekajäte: 100.
Energiajäte: 80 (kummallakin 600 litran roska-astia).
Biojäte: 72 (240 litran astia).
Sekajätteen ja energiajätteen hinnan ero ei siis ole kummoinen. Tämäkin ero johtuu jäteverosta, sitä kun peritään vain sekajätteestä. Biojäte maksaa tilavuuden mukaan paljon enemmän kuin sekajäte. Tosin biojäte on sekajätettä painavampaa.
Energiajätettä lajittelemalla voi siis säästää - mutta onnettoman vähän. Eipä kuitenkaan luovuteta. Saisiko lajitelluista roskista ihan rahaakin?
Arvoton biojäte?
Yleinen käsitys on, että biojätteestä tehdään multaa myyntiin. Silloinhan biojätteellä luulisi olevan arvoa.
- Biojätteestä tehtävää multaa käytetään lähinnä kaatopaikan pinnoitusmateriaalina. Jonkun verran sitä voidaan käyttää viherrakentamisessa, esimerkiksi teiden pientareilla. Biojätteen arvo on siis hyvin alhainen, kertoo Juha Talvio, HSY:n jätehuollon käyttöpäällikkö.
Juha Talvio myöntää, että biojätteellä on muita kuin rahallisia arvoja:
- Biojätteen mätäneminen kaatopaikalla, jonne se nyt osittain menee, on haitallista.
Biojätteen lajittelusta ei tipu rahaa, mutta luonto kiittää.
Jätteestä energiaa
Poltettavaksi kelpaavan energiajätteen keräys on pääkaupunkiseudullakin yleistynyt. Energiajätteeseen voi laittaa mm. styroksin, suurimman osan muoveista sekä tekstiilit.
Energiajätteen arvo riippuu sitä, missä jäte poltetaan. Syksyllä 2012 helsinkiläisen energiajätepussi päätyy todennäköisesti Lahti Energian uuteen tehokkaaseen voimalaan, joka käyttää murskattua kierrätyspolttoainetta. Siellä pussillinen roskia tuottaa sähköä peräti 10 kWh eli noin 70 sentin edestä. Tällä sähkömäärällä voi vaikkapa ladata matkapuhelinta 2000 tuntia.
Mutta nyt helsinkiläinen ei saa rahaa energiajätteistään. Eikä tilanne muutu paremmaksi vuonna 2014, kun Vantaan massapolttovoimala valmistuu. Uusi voimala syö kaikkea sekajätettä, joten energiajätteen erillinen kerääminen kiinteistöistä loppuu.
Paperista kartonkiin
Helsinkiläisen taloyhtiön roskakatoksessa on jäteastioita vielä lisää. Kahdesta astiasta vastaavat nyt yksityiset yritykset: Kartonkilaatikko tyhjenee suunnilleen puoleen hintaan sekajätteeseen verrattuna. Keräyspaperi haetaan aivan ilmaiseksi!
Koska paperi kerätään ilmaiseksi, se on varmaan arvokasta?
- Keräyspaperilla on ehdottomasti kaupallista arvoa. Keräyspaperi on itse asiassa erittäin iso globaali markkinatuote. Maailmanmarkkinat ovat satoja miljoonia tonneja vuodessa. Keräyspaperia seilaa ympäri maailmaa: Pohjois-Amerikasta Kiinaan, Euroopasta Kiinaan ja toisinpäin, kertoo Karel Nieminen, Paperinkeräys Oy:n asiakkuusjohtaja.
Suomestakin keräyspaperia riittää vientiin asti. Ei ihme, että laatikot haetaan ilmaiseksi. Asiaan liittyy myös lain mukainen tuottajavastuu. Sen mukaan tuotteiden valmistajat ja maahantuojat maksavat keräyksen. Tuottajavastuu koskee vuonna 2012 paperia, vaarallisia jätteitä, sähkö- ja elektroniikkaromua sekä autoja ja niiden renkaita.
Paperinkeräys Oy:lle päätyy myös iso osa pääkaupunkiseudun pahvista ja kartongista. Kotien maitopurkit ja muut kartongit ovat aika sekalaista tavaraa. Kauppojen puhdas aaltopahvi on selvästi arvokkaampaa.
Yhden arvion mukaan käytetyn maitopurkin arvo on vain sentin kymmenesosa. Eipä taida paljon meille lajittelijoille jäädä.
Keräyspaperistakaan ei rahaa herunut, mutta se sentään haetaan ilmaiseksi.
Saa nähdä, miten kartonkia kerätään ja mihin hintaan, kun tuottajavastuu vuonna 2014 laajenee kaikkiin pakkauksiin.
Kaatopaikka, aarreaitta?
Kaikki eivät lajittele. Pääkaupunkiseudun jätteistä päätyy kaatopaikalle lähes puolet (HSY, 2010).
Kotien sekajätteiden koostumusta tutkitaan HSY:lla viiden vuoden välein. Syksyn 2012 tutkimuksen tulokset saadaan vasta loppuvuonna. Edelliset tiedot ovat vuodelta 2007. Silloin sekajätteestä vain muutama prosentti oli sellaista, mitä ei pysty millään tavoin hyödyntämään. Yli 90% voitaisiin siis hyödyntää aineena tai energiana! Missä arvokkaat jätteet oikein piileksivät?
Lasia ja arvometallia
Yhä useammassa taloyhtiössä kerätään jo lasia ja metallia. Monilla paikkakunnilla jätehuoltoyhtiö tyhjentää pihojen lasi- ja metalliastiat ilmaiseksi. Mutta pääkaupunkiseudulla niiden tyhjennyksestä pitää maksaa.
Lasin kierrätys on hiukan haastavaa, mutta arvotonta ei keräyslasikaan ole. Lasiahan voi kierrättää lähes ikuisesti.
Alumiini ja monet muut metallit ovat uusiutumattomia luonnonvaroja. Niitä ei loputtomiin riitä. Kuusakoski Oy:n murskauslaitokselle Vantaalle päätyy myös helsinkiläisen lajittelema säilyketölkki.
- Magneettisena tölkki saadaan hyvin terästehtaalle jatkojalostukseen. Metalli kiertää periaatteessa loputtomasti, joten on todellinen ympäristöteko laittaa se metallinkierrätykseen, kertoo Risto Pohjanpalo, Kuusakoski Oy yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja.
Mutta saako täältä säilyketölkeistä myös rahaa? Kuusakoski on laskenut, että jos jokainen suomalainen veisi kierrätykseen 10 säilyketölkkiä vuodessa, kasan arvo olisi vajaan miljoona euroa. Tämän mukaan yhden tyhjän tölkin kaupallinen arvo on vajaat pari senttiä. Risto Pohjanpalo lupaakin käydä ”kaupallisia keskusteluja” jo vajaastakin peräkärryllisestä säilyketölkkejä.
Nyt löytyi sentään joku, jolta saa rahaa! Tosin vuonna 2014 laajeneva tuottajavastuu muuttaa pelisääntöjä.
Rahan sijaan pantti?
Pantti on mukana jo tavaran hinnassa. Silti pantti kannustaa kierrättämään. Sen osoittaa juomapullojen ja - tölkkien palautusjärjestelmä, joka toimii erinomaisesti.
Kuusakoskella ei tyrmätä ajatusta säilyketölkkien panttisysteemistä:
- Se saattaa olla teknisesti haastavaa, mutta täysin mahdollista, Risto Pohjanpalo toteaa.
Itse asiassa kaikissa pakkauksissa on nyt jo mukana kierrätysmaksu. Maksamme siis pienen pientä ekstraa jo nyt tavaroiden hinnoissa.
Pienet tunteet
Jätemaksut eivät herätä suuria tunteita. Ihmisillä ei ole maksuistaan tietoa, koska ne ovat vielä aika pieniä. Keskimäärin jokainen suomalainen maksoi vuonna 2011 omien roskiensa huollosta 72 euroa vuodessa. (Lähde: Jätelaitosyhdistyksen tilasto).
Kerrostalossa jätemaksuihin menee vain muutama prosentti hoitokuluista. Maksut hukkuvatkin helposti vastikkeen sekaan. Omakotiasuja sen sijaan maksaa enemmän. Hän myös näkee itse hinnat laskustaan.
Tarkkana kannattaa olla, sillä maksut ovat nousussa.
Nyt en saanut hyötyroskistani senttiäkään rahaa. Eniten säästän, jos tuotan vähän roskia.
Mutta luonnonvarat hupenevat ja kierrätyksen arvo kasvaa. Ehkä viiden tai kymmenen vuoden päästä lajitelluista roskista saa jo rahaa?
Katja Solla, Kuningaskuluttaja, YLE Tutkiva asia
