Hyppää pääsisältöön

Tuusulantietä ryskyttäviä sora-autoja haukuttiin Hyrylän hävittäjiksi

Pääkaupunkiseudun kiivaaseen rakentamiseen tarvittiin 1960-luvulla tonneittain hiekkaa ja soraa. Tuusulantietä jytyyttävien sora-autojen moitittiin terrorisoivan liikennettä törkeällä ajolla ja ohittelulla. Toimittajat Hannu Karpo ja Timo Putkonen ruotivat kriittisellä otteella Hyrylän hävittäjiksi haukuttujen sora-autojen kuljettajien ja urakoitsijoiden edesottamuksia.

Helsingin ja sen lähialueiden rakennustöihin ajettiin soraa ja hiekkaa 1960-luvulla Tuusulasta Hyrylän seudun hiekkakuopilta. Betonista Tuusulantietä jyryyttävät sora-autot saivat kansan suussa lempi- tai haukkumanimen Hyrylän hävittäjät. Kovan metelin lisäksi kuorma-autoja katsottiin karsaasti hurjan vauhdin ja uhkarohkeitten ohitusten vuoksi tuolloin vielä kaksikaistaisella Tuusulantiellä. Kolareissa oli menetetty ihmishenkiäkin.

Ohjelman aluksi katsotaan Timo Putkosen raportti ylikuormassa kaahaavista sora-autoista, jotka ohittelevat sulkuviivoista välittämättä. Putkosen juttu oli esitetty heinäkuussa 1966 Tv-uutisissa, minkä jälkeen toimittaja oli saanut roimasti kritiikkiä liikennöitsijöiltä, mutta kiitosta alueen asukkailta.

Jatkojuttuna toimittajat Hannu Karpo ja Timo Putkonen tenttaavat sora-autojen hurjastelusta kuljettajia, poliiseja ja liikennöitsijöitä elokuussa 1966.

Vauhdilla kiitävät kuljettajat varoittivat toisiaan mahdollisista tutkista peukkua näyttämällä: "Kyllä siinä monta penniä kaveri säästää, kun näyttää." Erään kuljettajan mukaan paikallinen poliisikin varoitti kuljettajia jos "lentävät" eli liikkuva poliisi oli paikalla. Liikkuvan poliisin toimiupseeri Eero Saraste kertoo, että sorankuljettajat ovat toiminnallaan jopa kiristäneet ylinopeuksia ja kuormia valvovia poliiseja. Kuljettajat ovat ryhtyneet lakkoon ja ilmoittaneet, ettei kaivattua soraa jälleenrakentamiseen toimiteta, ellei poliisi poistu tieltä.

Ainakin yksi kuljettajista kuitenkin vakuutti, ettei ole koskaan joutunut ajamaan ylinopeutta, tosin kerran sakot olivat tulleet ylikuomasta. Monelle kiire oli kuitenkin rahanarvoista, sillä kuormaa kuljetettiin urakkapalkalla. Liikkuvan poliisin Sarasteen mielestä urakkapalkkaus olisi pitänyt poistaa kuorma-autokuljetuksista, sillä se söi kuljettajien liikennemoraalia. Sarasteen mukaan nuoria kuljettajia pakotettiin rikkomaan säädöksiä, mutta kortin kuivumisen jälkeen he palasivat jälleen liikenteeseen. "Nuorten miesten kiertokulku jatkuu ja järjestelmä kasvattaa kuljettajakaartin, jonka moraali on erittäin arveluttava."

Suomen suurimman sorankuljetusliikkeen kuljetuspäällikkö Aarre Pohjavirta puolusteli yhtiön olevan liikenteen tapahtumista sivussa, sillä yhtiö ei omistanut autoja, vaan ne olivat yksityisten kuljettajien omistamia. Myös soran ylikuormia hän piti merkityksettöminä verrattuna puunkuljetusten ylikuormiin.

Toimitusjohtaja Tauno Valo vakuuttelee, että kuljettajiksi valitaan kokenutta väkeä. Valo sanoo, ettei hän ylikuormia hyväksy, mutta niistä on osin tullut yleinen tapa. Kaksien ylinopeussakkojen seurauksena kuljettaja sai Valon mukaan lopputilin. Tuusulantietä hän moittii ala-arvoiseksi karjapoluksi, joka pitäisi pian muuttaa jo paperille tehtyjen suunnitelmien mukaan moottoritieksi. Puolet Tuusulantien liikenteestä oli tuolloin sorankuljetusta.

Sorakeisariksikin tituleerattu Tauno Valo toimi myöhemmin kokoomuksen kansanedustajana, jolloin hän lanseerasi iskulauseensa "soraa sosialismin rattaisiin".

Teksti: Elina Yli-Ojanperä

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto