Hyppää pääsisältöön

Korruptiotaistelun mallioppilas Suomi reputti

Kun tein ensimmäisen juttumatkani Costa Ricaan vuonna 2005, minut otettiin avosylin vastaan. Costaricalaiset olivat kiitollisia, että edes joku Suomesta näytti olevan kiinnostunut maan historian suurimpiin kuuluvasta korruptioskandaalista. Jopa presidentin haastattelu onnistui harvinaisen helposti.

Syy lämpimään vastaanottoon oli selvä. Lahjusvyyhti oli ravisuttanut Costa Ricaa jo jonkun aikaa, mutta Suomen ulkoministeriö ja suomalainen yhtiö – jotka molemmat olivat sairaalalaiteprojektiin osapuolia – viestivät että lahjuksia oli annettu pienessä latinalaisamerikkalaisessa maassa, ei Suomessa. Likapyykki piti siis pestä siellä, ei täällä.

Suomi oli silti mitä suurimmassa määrin sotkeutunut korruptioskandaaliin. Suuri sairaalalaitehanke tehtiin Suomen kehitysapuvaroin, ja laitteet myynyt yhtiö oli suomalainen.

Costaricalainen tutkiva toimittaja Giannina Segnini sanoo MOT:n haastattelussa tunnistavansa ilmiön muista lahjustapauksista, joita La Nación-lehti on kaivannut esiin. Hänen mielestään Euroopassa vallitsee korruption kaksinaismoraali. Kehumme mielellämme, miten vähän korruptiota meillä on ja kehotamme muita maita taistelemaan korruptiota vastaan. Kun omat yrityksemme ovat sekaantuneet lahjustapauksiin kehitysmaissa, pesemme kätemme.

Tapausta Costa Rica-Instrumentarium alettiin kuitenkin pikku hiljaa tutkia myös Suomessa. Tutkinta eteni etanan vauhtia. Vuosien varrella costaricalaiset kontaktini ovat ottaneet säännöllisesti yhteyttä kysyäkseen, mitä esitutkinnalle tapahtuu, eikö tapaus kiinnosta suomalaisia viranomaisia? 

Virallinen esitutkinta kesti viisi vuotta ennen kuin valtionsyyttäjä nosti tämän vuoden huhtikuussa syytteet kolmea Instrumentariumin johtajaa vastaan. Suomi on jo aiemmin saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) kymmeniä tuomioita liian pitkistä oikeusprosesseista – useimmat tapaukset ovat koskeneet talousrikollisuutta. EIT:n mukaan esitutkinta ei saisi kestää yli kahta vuotta.

Mikä mättää maassa, joka on vuosia paistatellut korruptiota vastaan taistelevan, Transparency Internationalin vähiten korruptoituneiden listan kärjessä?

Itse asiassa Transparency International julkisti pari viikkoa sitten toisenlaisen korruptiolistan, jossa Suomi ei ollutkaan mallioppilas. Päinvastoin: selvitys antoi Suomelle moitteita siitä, että korruptiotapauksia tulee liian vähän esiin ja niiden tutkinta on tehotonta. Kyse oli nimenomaan kansainvälisistä korruptiotapauksista.

Suomessa on tällä hetkellä kesken kolme kansainvälistä korruptiotapausta: Patria, Wärtsilä ja Instrumentarium. Kaikilla tapauksilla on yksi yhteinen piirre - pitkiksi venyneet oikeusprosessit.

Jos Suomi haluaa tulevaisuudessa olla korruptionvastaisen työn mallimaa, sen on vakavasti pohdittava, miten saadaan tehostettua korruption esitutkintaa, syyteharkintaa ja oikeudenkäyntejä. Suomen pitäisi saada kansainväliset korruptiotapaukset käsiteltyä kohtuullisessa ajassa.

Ensinnäkin kyse on asianosaisten oikeusturvasta. Toiseksi pelissä on usein mukana julkinen raha, joka korruption yhteydessä valuu vääriin taskuihin.

Kolmanneksi kyse on tärkeästä signaalista eli siitä hyväksymmekö, että suomalaisyritykset sortuvat laittomuuksiin maan rajojen ulkopuolella.

Kommentit