Hyppää pääsisältöön

Åke Blomqvist sen tajusi – hyvä tanssija saa naisia

Opetusneuvos, diplomitanssinopettaja ja raittiusseuran jäsen Åke Blomqvist (1925-2013) opetti suomalaisille tanssia 1940-luvulta lähtien. Noin miljoona suomalaista kävi hänen tunneillaan, ja yli 200 miljoonan ihmisen arvellaan nähneen hänen kuuluisan discotanssivideonsa.

"Jos ei nainen tuu mukaan, nostakaa!" saattoi kuulua käskevä ääni tanssivien pariskuntien välistä. Se ääni kuului tietenkin tanssiguru Åke Blomqvistille.

Blomqvist ehti opettaa tanssin saloihin noin miljoona suomalaista. Hän vastasi myös Linnan juhlissa daameja tanssittavien kadettien tanssitaidosta. Blomqvistin tunnilla kunnostautunut kenraali Gustav Hägglund kehuu, että kurinpitotaitojensa puolesta Blomqvist kelpaisi armeijassa myös sulkeisharjoituksiin.

Parkettien partaveitsi aloitti tanssiuransa legendaarisen Inkeri Kareen tanssitunneilla. Siellä hän tajusi, että parhaiten tanssivilla pojilla oli myös kaikista parhaat naiset. Siispä Blomqvist päätti itsekin hankkia tanssitaidon, jolla hurmaisi naiset.

"Jos te katsotte minunkin naamaa, niin ei tällä naamalla mitään kauniita tyttöjä saa, mutta ehkä tuolla tanssitaidolla", Blomqvist letkauttaa hänestä kertovassa dokumentissa "Saanko luvan".

Tanssi vei Blomqvistia maailmalle Englantiin ja Ranskaan. Englannissa hän suoritti neljä tanssinopettajantutkintoa. Hän on myös päässyt tanssinopettajien "sikariportaaseen" eli tuomaroimaan tanssin arvokisoihin.

Aikoinaan Blomqvistin nimi oli tuttu näky myös monista elokuvista. Näyttelijä Maija Karhi muistelee dokumentissa "Saanko luvan", että kun haluttiin tanssikoreografia elokuvaan, aina soitettiin Blomqvistille. Joskus mies tanssi itsekin, kuten vuoden 1952 elokuvassa "Suomalaistyttöjä Tukholmassa".

PS:n haastattelussa Blomqvist pohtii tanssin merkityksen muuttumista. Ennen vanhaan suurin osa löysi avioparinsa tanssilattialta, mutta sitten tulivat twist, e-pilleri ja uusi musiikki, jotka erottivat parit toisistaan.

Blomqvist tunnettiin mediassa paitsi parkettien partaveitsenä myös raittiusseuran jäsenenä. Raittius juonsi juurensa herran lapsuuteen: Blomqvistin isä oli omasta mielestään taidemaalari ja doku "niin kuin kaikki hyvät taiteilijat". Isä kuoli pojan ollessa alle 1-vuotias, jolloin huoltajaksi vaihtui eno. Eno oli konjakkia siemaileva liikemies, joka varoitteli Blomqvistia juomasta alkoholia.

"Minä tottelin häntä ja en ole vielä ryypännyt."

Teksti: Sonja Fogelholm

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?