Hyppää pääsisältöön

Väärin tekemistäkin voi opetella

Väärin tekemistäkin voi opetella. Kuva: jarpur, stock.xchng

Istumme kahvilassa keskellä kirkasta päivää aloittamassa haastattelua. Etsin salaa Tuuti Piiposta merkkejä siitä, kuinka rutiineja voisi rikkoa tai asioita tehdä jotenkin eri tavalla tai "väärin". Mutta ei, Piippo käyttäytyy ihan tavallisesti ja kohteliaasti - vaikka onkin väärin tekemisen opettaja.

Missä Piipon anarkia? Onko sitä? Ja miten väärin tekemistä voi oikeastaan opettaa? Aloitetaan jälkimmäisestä.

- Väärin tekemisen oppitunneilla on tarkoitus saada ihmiset rikkomaan omia rajojaan ja ajattelemaan laajemmin. Kun on tottunut lapsesta asti noudattamaan ohjeita - kuten suomalaiset yleensä - väärin tekeminen voi olla aluksi hyvin hankalaa, Piippo nyökyttelee.

- Väärin tekemisen opettelu hauskalla tavalla auttaa kuitenkin suhtautumaan niin sanottuihin virheisiin osana luomisprosessia, ei epäonnistumisina.

Tuuti Piipon ja Miika Peltolan tunneilla väärin tekemistä opetellaan esimerkiksi tanssimalla huonosti tai tekemällä kirjoitusvirheitä. Tai piirustustehtävillä, joissa tehtävänanto täytyy ymmärtää väärin. Muun muassa Toisilta oppimisen festivaaleilla opettaessaan Piippo on nähnyt, kuinka ihmiset pienen lämmittelyn jälkeen vapautuvat ja alkavat luottaa alitajunnastaan tuleviin ideoihin.

- Esikoulussamme Flow-festareilla oppilaita pyydettiin piirtämään festivaalin pääesiintyjä. Koska festareilla ei varsinaisesti kuitenkaan ollut pääesiintyjää, joutui jokainen soveltamaan eli ymmärtämään tehtävän väärin.

Inhimillisen tyypillisesti suurin osa osallistujista totesi, että ”en osaa piirtää”. Kuitenkin tehtävänanto poiki piirustuksia ilosta, ihmisistä, tunnelmasta, ruoasta ja samppanjasta. Ja kaikki osasivat piirtää niin, että muut ymmärsivät.

- Lupa tehdä väärin vapauttaa ihmiset tekemään itsensä näköisiä töitä, yllättymään ja tulkitsemaan tekemäänsä luovasti. Oppitunneilla tärkeintä on tekeminen ja jatkaminen, ei lopputulos.Miika Peltola ja Tuuti Piippo: Kantapään kautta. Kuva: tekijät

Tervetuloa, hyväksytty epäonnistuminen

Tuuti Piippo kiinnostui kriiseistä, virheistä, mokista ja asioiden väärin tekemisestä seurattuaan eri työyhteisöjä ja opiskeltuaan luovan liiketoiminnan johtamista Aalto-yliopistossa.

Suomalainen lynkkausilmapiiri alkoi raivostuttaa.
- Suomalainen lynkkausilmapiiri alkoi raivostuttaa. Tuntuu, ettei virheitä saa myöntää varsinkaan töissä tai julkisesti. Kuitenkin tosiasia on se, että maailmassa useimmat suuret keksinnöt ja ideat ovat syntyneet virheiden ja sattumien, yrityksen ja erehdyksen kautta.

- Työpaikoilla voisi avoimesti ääneen kysyä, ”mitä tästä voisi oppia, kun mulle nyt kävi näin”. Esimiesten kannattaisi näyttää esimerkkiä, jotta muutkin uskaltaisivat myöntää mokansa. Niistä voitaisiin oppia - ja päästä myös eteenpäin nopeammin. Se on työyhteisölle äärimmäisen vapauttavaa.

Kiihkeä kiinnostus epäonnistumisiin johti kirjan tekemiseen. Yhdessä Miika Peltolan kanssa Piippo kirjoitti Kantapään kautta -teoksen, jossa tunnetut suomalaiset avautuvat omista epäonnistumisistaan. Näissä tapauksissa mokat ja fibat, yritys ja erehdys, ovat johtaneet käännekohtiin tai tärkeisiin päätöksiin, tekoihin ja uudistumisiin.

Kirjassa on esimerkkejä niin urheilusta, luovasta työstä kuin yritysmaailmastakin. Nimet ovat tunnettuja – Seela Sella, Eva Wahlström, Jari Sarasvuo, Anssi Kela, Mikael Jungner, muun muassa. Olisi helppo väittää, että kirjan päähenkilöt ovat poikkeustapauksia, luonnostaan menestyjiä tai kekseliäitä - tai muita viisaampia.

Mutta luovan ihmisen myytti saa Piipon karvat pystyyn.

Ei ole olemassa mitään yliluonnollista luovaa ihmistyyppiä, jolle inspiraatio ja lahjat tulisivat annettuina.
- Ei ole olemassa mitään yliluonnollista luovaa ihmistyyppiä, jolle inspiraatio ja lahjat tulisivat annettuina. Onnistuminen tapahtuu aloittamisen, tekemisen, kokeilun ja kovan työn kautta - ja siitä kertovat kirjan tarinatkin.

Kantapään kautta tuntuu uskomattomalta saavutukselta, koska ihmiset paljastavat siinä itsestään hyvin paljon. Kuinka kirjan tekijät saivat ihmiset avautumaan?

- Tärkeintä oli kertoa epäonnistumisten eteenpäin sysäävästä voimasta. Nämä ihmiset tajusivat sen: vastoinkäyminen on pistänyt heidät oppimaan enemmän kuin mikään muu asia aiemmin. Se on johtanut niin isoon oivallukseen tai hyvään elämässä, että kokemuksen jakaminen tuntuikin hyvin arvokkaalta ja tärkeältä, sanoo Piippo.

- Epäonnistumisesta puhumisen kautta pääsimme käsiksi myös siihen, miksi menestyvät ihmiset tekevät työtään ja jatkavat takapakeista huolimatta. Uskon, että se onkin monen päähenkilömme menestyksen salaisuus, Tuuti Piippo pohtii.

Harjoita itseäsi kantapään kautta

Kuten me muutkin, Tuuti Piippo itse tekee asioita väärin useimmiten vahingossa. Mokaa tai epäonnistuu silloin kun vähiten sitä toivoisi. Eli ei tietoista anarkiaa ja väärin tekemistä?

- En ole mikään rämäpää, mutta haen kyllä rajojani liikkumalla tietoisesti mukavuusalueeni reunoilla. Koska en ole turvallisuushakuinen, joidenkin mielestä elämäni näyttää varmasti kaoottiselta!

On aivan eri asia, mitä eri ihmiset pitävät epäonnistumisina. On myös epäonnistumisia, joista on hankala oppia. Piipon mukaan tärkeintä on tunnistaa oma tunne, jota ei kannata noin vain ohittaa.

Onko tämä tunne totta muillekin vai onko se vain omassa päässäni?
- Pienillä lapsilla on kysymisen taito, johon pitäisi aikuisenakin palata. Kun tulee omasta mielestä tehtyä joku virhe tai epäonnistuu, voi kysyä: Onko tämä tunne totta muillekin vai onko se vain omassa päässäni? Mitä tästä voisi isosti ja laajemmin ajatella ja viekö tämä tulkinta eteen- tai taaksepäin?

Väärin tekemisen opetussarkaa Piipolla ja Peltolalla riittää.

- Kun keskimäärin 19 prosenttia eurooppalaisista ajattelee, että sääntöjen noudattaminen on tärkeä osa heidän minäkuvaansa, luku on Suomessa yli 70, Piippo alleviivaa. - Tulevaisuutta ei rakenneta näin! Uuden luominen vaatii juuri sääntöjen unohtamista ja sivupoluille poikkeamista.

Ympäröivä maailmamme ei tue epäonnistumisia. Lasten yleisimmät oppimisympäristöt ovat helposti tasapäistäviä ja yhteen ratkaisuun tähtääviä. Epäonnistuminen on punakynää, johon ei kiinnitetä positiivista huomiota.

Kaiken väärin tekemisen hedelmä on siis siinä, että virheistä voi oppia. Oikein tekeminen on meillä suomalaisilla erityisen syvällä. Siksi väärin tekemistä voi ja pitää harjoitella ja nimenomaan vielä aikuisenakin.

Kuinka itse voisin jalostaa omia epäonnistumisiani? Tuuti Piippo vastaa, että kirjoittamalla.

- Toimivimmat asiat ovat todella yksinkertaisia. Tämä neuvo toimii kaikille "virheille" tai "epäonnistumisille", se sopii niin isoihin kuin pieniinkin asioihin ja tunteisiin. A) Kirjoita auki mitä on tapahtunut. Miltä epäonnistuminen tuntuu, mitä siitä ajattelet, mitä siitä seuraa. B) Kun olet saanut asian kirjoitettua auki, keksi siitä kolme positiivista puolta. Kirjoita myös ne ylös.

Tuuti Piippo korostaa, että vain kirjoittamalla asiat tulevat näkyviksi: niistä alkaa löytyä puolia, joita ei olisi muuten koskaan tullut ajatelleeksi. Kirjoittaminen on täysin eri prosessi kuin miettiminen ja ajatteleminen.

Saisinko tällä neuvolla kiinni rohkeammasta kaatumisesta?

Yritteliästä kansainvälistä epäonnistumisen päivää 13.10. itse kullekin!

Linkit:

Kommentit