Kaija Saariaho – outolintu, joka lensi Pariisiin

"Se mikä mua kiinnostaa on säveltäminen ja järjestää elämäni niin, että voin mahdollisimman paljon tehdä sitä. Ei mulla muita suunnitelmia ole", totesi 33-vuotias Kaija Saariaho hymyillen tv-haastattelussa vuonna 1985. Kun Suomesta ei löytynyt sopivaa lokeroa omaperäiselle säveltäjälle, suuntasi tämä Pariisiin.

Dokumentti Kaija Saariaho - Säveltäjä Pariisista (1987) piirtää muotokuvan valovoimaisesta taiteilijasta, joka on löytänyt paikkansa Euroopan nykymusiikin huipulta asetuttuaan Pariisiin. Tie sinne kulki monen mutkan ja epäilyksen kautta.

Kaija Saariaho soitti lapsena viulua ja pianoa, muttei koskaan tuntenut vetoa konserttilavoille yleisön eteen. Syrjäänvetäytyvään luonteeseen yhdistyi myös valtava itsekriittisyys. Tehdessään muutamia sävellyksiä, Saariaho tuumi ettei hänessä olisi tarpeeksi neron ainesta säveltäjäksi.

Kaija harrasti myös piirtämistä ja ajatteli uran löytyvän kuvataiteen puolelta. Graafisen suunnittelun opinnot saivat kuitenkin jäädä, kun tarve musiikin pariin osoittautui niin suureksi, etteivät epäilykset omista kyvyistä enää pidätelleet.

Saariaho aloitti sävellyksen opinnot Sibelius-Akatemiassa Paavo Heinisen johdolla vuonna 1976. Viisi vuotta myöhemmin hän jatkoi opintoja Freiburgissa Saksassa ja lopulta IRCAM-instituutissa Ranskassa. 33-vuotiaan Saariahon mietteitä musiikin opinnoista ja säveltämisestä kuultiin Maailmalla-ohjelmassa (1985), jossa esiteltiin Ranskaan lähteneitä nuoria suomalaisia taiteilijoita.

IRCAMissa Saariaho perehtyi tietokonemusiikkiin ja siitä lähtien tietokoneilla ja elektronisella musiikilla on ollut merkittävä asema hänen tuotannossaan, kuten teoksissa Lonh ja Six Japanese Gardens.

Omintakeinen tyyli herätti Suomessa ihmetystä. "Suomessa on tapana nimetä ja lokeroida kaikki niin tarkkaan ettei mulle jäänyt oikein paikkaa", Saariaho sanoo ja kertoo kokeneensa itsensä kummajaiseksi, jonka sukupuolikin oli miesvaltaisella alalla ihmetyksen aihe.

Pariisissa oli enemmän tilaa erilaisuudelle ja vaikkei Saariaho koskaan päättänyt varsinaisesti muuttaa pois Suomesta, vierähtivät vuodet Ranskassa tiuhaan. Muuttoilmoituskin jäi vahingossa tekemättä ja myöhemmin Saariaho huomasi, että hänet oli merkitty Suomessa väestörekisteriin kadonneeksi. Pariisista löytyi myös rakkaus ja Saariaho avioitui ranskalaisen säveltäjän Jean-Baptiste Barriéren kanssa. Säveltäjä Pariisissa -dokumentissa pari nähdään vierailulla Suomessa.

Saariahon työskentelyä leimasi kokonaisvaltaisuus, jossa tunne ja äly, tiede ja taide ammensivat toisistaan. "On piristävää, että säveltäjä työskentelee myös tutkijana ja tiedeihmisten kanssa", hän totesi haastattelussa vuodelta 1997.

Saariahon ensimmäinen ooppera Kaukainen rakkaus kantaesitettiin Salzburgissa Itävallassa vuonna 2000. New York Times kuvaili teosta ”runolliseksi mestariteokseksi”. Kolme vuotta myöhemmin Saariaho vastaanotti arvostetun Grawemeyer-palkinnon.

Kosmos-ohjelmassa esiteltiin vuonna 2004 Saariahoa ja hänen tunnettuja tulkkejaan Karita Mattilaa ja Jukka-Pekka Sarastetta. Mediahässäkän ja harjoitusten lomassa kuullaan puhetta säveltämisestä ja tulkitsemisesta.

Katso myös: Vuonna 2016 tehty henkilökuva Notes on Saariaho Areenasta.