Hyppää pääsisältöön

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Riidankylväjä

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Riidankylväjä. Kuva: Penny Mathews, stock.xchng

Kaksivuotiaallani oli huono päivä.

Paita oli väärän värinen. Se oikean värinen oli käytössä vuosi sitten, eikä äiti saanut mitenkään sitä mahtumaan kaksivuotiaan päälle.

Aamupalaksi oli valmiiksi kuorittu kananmuna. Piti saada kuoria itse, eikä äiti mitenkään kyennyt palauttamaan kuoria munan päälle.

Kaiken kurjuuden huipuksi oli syksy, eikä äiti mitenkään kyennyt muuttamaan sitä kevääksi. Mikä on ilman muuta pätevä syy saada päivän kolmas raivokohtaus ennen aamu yhdeksää.

Kaksivuotiaani äidillä taasen oli hyvä päivä.

Lapsen kiukuttelu tuntui hellyttävältä ja ymmärrettävältä. Hänhän vain käsittelee elämän rajallisuutta, mikäs tässä turvana ollessa. Horjuu pienoinen omien vahvojen tunteittensa ristiaallokossa, mutta kyllä äiti auttaa. Tavanomaisen ärtymisen sijaan jaksoin kuunnella, kuulostella, selittää lapsentajuisesti, hämätä, helliä, tukea, sylihoitaa, rohkaista, tarjota vaihtoehtoja ja noin ylipäätään olla lapsen tunne-elämän kasvua tukeva äiti.

Ponteva vastaus yllätti minut täysin:"Äiti, mä haluan riidellä sun kanssa!"
Jossain nukkumattomien päiväunien ja laittamattoman päivällisen välissä hyvä päiväni sanoi sopimuksensa irti ja kivahdin lapselleni:"Mikä sua vaivaa, miksi sä kokoajan kiukuttelet!". Ponteva vastaus yllätti minut täysin:"Äiti, mä haluan riidellä sun kanssa!"

No nyt tajusin. Totta kai hän oli hankala ja vielä aivan hassuista asioista, koska hän halusi riidellä! Ja minä hölmö vain väistelin riitaa. Olin keskittynyt niin kovasti kasvattamaan lastani ja tukemaan hänen kehitystään, että unohdin olla hänen kanssaan ihan vaan ihminen. Kaksivuotiaani joutui urheasti jatkamaan riidan haastamista puoli päivää ja lopuksi vielä vääntämään myrkyttömästä muovailuvahasta asian minulle. Minä haluan riidellä sun kanssa.

Eikä hän varmaankaan halunnut riidellä siksi, että hänellä olisi mitään hampaankolossa minua vastaan. Hän halusi todennäköisesti harjoitella eri mieltä olemista, oman mielipiteen perustelemista, oman tahdon ilmaisua, sopimista ja sovintoa. Kaksivuotiaan kohdalla se tarkoittaa inttämistä, itkuun parahtamista ja loppuhalausta. Sopii tälle äidille kyllä!

Kysyin mistä hän haluaa riidellä. Hän valitsi aiheeksi traktorin. Älkää kysykö miksi. Traktorit eivät liity elämäämme oikeastaan millään tavoin, mutta kyllähän siitäkin riidan saa jos oikein kovasti yrittää. Ja minä yritin.

Otimme ihan kunnon matsin. Minä toistin kaikki tavanomaiset riitelyn aikaiset uhkailuni, kiristykseni ja lahjontani aivan yliteatraaliseen sävyyn. Seison kädet puuskassa ja tuijotin tiukasti. Kaksivuotiaani intti omat eipänsä ja kylläpäksensä. Taisipa polkea jalkaakin. Kaikesta kyllä huomasi, että tässä nyt riidellään.

Samaan aikaan meitä nauratti kovasti. Tosi hyvä riita! Ja tosi hyvät sovintohalaukset!

  • Ihan väärin koettu

    Roina ihmisen tunnemuistina yli-elähdyttää Kajoa.

    Jouduttuaan tahtomattaan setvimään läpi elämänmittaista tavaranäytteiden otosta ja arvottaessaan elämänsä hetkiä niiden pohjalta ensin tuntuu, että..

  • Taas mietin aika- ja paikkakonetta

    Aikakoneella saattaisi teleporttautua ojasta allikkoon hän.

    Kauan sitten oli harvinainen auringonpimennys. Sellainen YOLO-homma, joka sattuu vain kerran about tuhannessa vuodessa tai jotain - ja minä satuin olemaan juuri oikealla kohdalla maapalloa näkemään sen.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat