Hyppää pääsisältöön

Kunnallishallinto on iloinen asia

Suomalainen demokratia rakentuu olennaiselta osaltaan kunnalliselle itsehallinnolle, ja sen kanssa on jokainen suomalainen päivittäin tekemisissä, tahtoi hän sitten sitä tai ei.

Vuonna 1940 tallennetussa puheessa presidentti K. J. Ståhlberg käy läpi kunnallishallintomme siihenastisen historian. Se alkaa vuodesta 1865, jolloin myös Suomen maaseudulla siirryttiin kirkollisesta hallinnosta maalliseen hallintoon. Kaupungeissa maallinen hallinto oli kuulunut jo vuosisatojen ajan porvarissäädyn raadeille.

Vuoteen 1917 asti kunnalliset oikeudet oli sidottu maaomistuksen määrittämään manttaaliin. Vain manttaaliin pannun maan omistajat olivat äänioikeutettuja. Yhdellä henkilöllä saattoi olla käytössään montakin ääntä sillä äänien määrä oli sama kuin manttaalimäärä. Yleiset ja yhtäläiset myös naisia koskevat oikeudet saivat odottaa itseään vuoteen 1917 asti.

Vuonna 1955 tallennetussa haastattelussa kamreeri Kustaa Lahtinen Kuhmalahdelta muistaa hyvin, miten epäoikeudenmukaisia manttaalimäärään perustuneet oikeudet ja velvollisuudet käytännössä olivat.

Eloisassa haastattelussa kuullaan myös, millaista elämä vuosisadan vaihteen maalaiskunnassa oli. Kapakointioikeuksista kilpailtiin ja pappien, lukkarien ja vankienkuljettajien palkat maksettiin jyvinä. Papeille maksettiin usein vielä ylimääräistäkin, vaikkapa lampaanpaisteja.

Itsenäisyyden ja uusien verolakien myötä kaikki joutuivat yhteisen hyvämme maksumiehiksi. Toisaalta yhteiskunnalta myös saatiin enemmän kuin ennen. "Onko se sitten parempi, tuntuu kuin olisimme kohta kaikki valtion vaivaishoitolaisia."

Sittemminkin on moni kansalainen kokenut vieraantuneensa kunnallispolitiikasta. Päiväämättömässä äänileikkeessä väsynyt radiotoimittaja saa naurukohtauksen kesken vaalilähetyksen. Vuoden 1960 kunnallisvaalien alla nukkuvien puolueen herra Sitsimies asettui taloksi eduskuntalon edustalle. Istunto kannatti, sillä ennätysmäärä kansasta kävi äänestämässä.

Kommentit
  • ”Nyt sattu muuten Juhaa leukaan” – Kummelin Koistisen kootut kikkailut

    Legendaarinen ja hyväleukainen hätähousu vauhdissa.

    Juha Koistinen jos kuka on syntynyt muurahaisia housuissaan. Mies käyttää käytännössä kaiken vapaa-aikansakin holtittomaan kikkailuun ja heilumiseen. Maskuliinisella leukaluustolla varustettu veikkonen pitää kuitenkin koheltamisellaan työpaikkansa ilmapiirin keveänä. Timo Kahilaisen esittämän Koistisen kikkoja nähtiin Kummelissa vuosina 1993 sekä 1994.

  • Formulaliukua ja rokkia – Luisteluleikit Laura Lepistön, Valtter Virtasen ja muiden taitoluistelutähtien opastuksella

    Taitoluistelijat opettavat lapsille luistelua ja leikkejä.

    Miten sopii yhteen pingviinikävely ja luistelu? Taitoluistelijatähdet opettavat lapsille luistelua ja hauskoja leikkejä Pikku Kakkosen ja Suomen Taitoluisteluliiton ohjelmasarjassa vuodelta 2008. Luistimilla voi kokeilla vaikka formulaliukua, kisarokkia, merikotkahyppyjä tai rallijarrutusta. Luisteluoppaina ovat mm. Kiira Korpi, Laura Lepistö, Susanna Pöykiö ja Valtter Virtanen. Katsomisen jälkeen näitä temppuja voi lähteä jäälle testaamaan!

  • "Lennä Nykäsen Matti, lennä" – Sleepy Sleepers livenä Tulilinjalla

    Lahtelainen huumoripumppu provosoi Tampereella 1990.

    Lahtelainen huumorirock-yhtye Sleepy Sleepers esiintyi helmikuusssa 1990 Tampereen Tullikamarilla. Suorana lähetyksenä esitetyn Tulilinja-ohjelman konsertin päätöskappaleena kuultiin oodi maailman parhaalle mäkihyppääjälle: Nykäsen Matille.

  • Matti Nykänen voitti mäkihypyssä kaiken – katso videoita urheilu- ja viihdetähden elämän varrelta

    Mäkihyppylegendan esiintymisiä vuosien varrelta.

    Mäkihyppääjä Matti Nykänen (1963–2019) oli nelinkertainen olympiakultamitalisti ja kuusinkertainen maailmanmestari. Vaikka Nykänen urheilu-uransa jälkeen ajelehti kohusta toiseen alkoholinkäyttönsä ja myrskyisten parisuhteidensa ristiaallokossa, ovat miehen urheilumeriitit kuitenkin vertaansa vailla maailmassa. Artikkeliin on koottu 55-vuotiaana menehtyneen Nykäsen saavutuksia ja esiintymisiä vuosien varrelta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto