Hyppää pääsisältöön

Lääkkeitä eurokriisiin: ei kuritusta vaan kulutuskysyntää

Suomessa keskustelu euroalueen 2010-luvun talouskriisistä on usein pelkistynyt kriisipakettien kannattamiseen tai vastustamiseen ja "vastuuttomien eteläeurooppalaisten" arvosteluun. Joukko nuoremman polven taloustutkijoita ja -bloggaajia katsoo kuitenkin, ettei kriisin ytimessä ole holtiton taloudenpito eikä euron rakenteellisia ongelmia ratkaista tuhoisilla leikkauspaketeilla.

Raha ja talous -blogia pitävän tutkija Jussi Ahokkaan mielestä eurokriisi johtuu perimmältään siitä, että yhteisvaluutta-alue koottiin hyvin erilaisista valtioista. Toisissa talouspolitiikka perustuu vientikykyyn, toisissa kotimaiseen kulutuskysyntään, kuten Etelä-Euroopassa. Jälkikäteen edelliset ovat näyttäytyneet ”vastuullisina”, jälkimmäiset ”vastuuttomina” maina.

Kreikan akuutti kriisi johtuu Ahokkaan mukaan lainarahan huimasta kallistumisesta. Pahimmillaan kymmenien prosenttien korot ovat seurausta luottamuspulasta, jonka perusteella liikepankit lisäävät korkoon ”epäluottamuslisän”. Suurin osa maan saamasta tuesta meneekin velkojen maksuun ja kuoletuksiin, siis luotottajille.

Luotottajien valta on seurausta päätöksestä kieltää Euroopan keskuspankin suora lainoitus jäsenvaltioille. Se olisi kuitenkin juuri oikea lääke julkisen rahoituksen kriisiin, Ahokas sanoo. ”Tämä mahdollistaisi elvyttävän talouspolitiikan tilanteissa, joissa jäsenvaltion talous on ajautunut taantumaan.”

Suurin virhe sen sijaan ovat leikkauslistat, sillä talouskasvu nimenomaan edellyttää kulutuskysyntää ja elvytystä. Hyvinvointivaltion perustanlaskijana pidettyä taloustieteilijä J. M. Keynesiä lainaten Ahokas toteaa, että sen joka säästää, on säästettävä aina vain enemmän. Säästöjä vastustavat kreikkalaiset ovatkin siis oikeassa, ainakin keynesiläisen talousajattelun kannalta.

Suomi koulukiusaajan tukijana

Ahokkaan bloggaajakumppanin, tutkija Lauri Holapan mukaan myös luottoluokituslaitokset kritisoivat leikkauslistoja ja veronkiristyksiä, koska pelkäävät niiden hidastavan talouskasvua.

Holapan mielestä EKP:n rooli EU:n talouskriisin hoidossa on aivan liian pieni. EKP:n sääntöjä pitäisi muuttaa, niin että pankki voisi ostaa velkakirjoja suoraan valtioilta eikä jälkimarkkinoilta. EU:n vahva maa Saksa on tätä vastustanut, ja sen linjalla ovat olleet Suomi ja Hollanti, joita Holappa vertaa ”koulukiusaajan tukijoihin”. Ongelmana ei hänestä ole, että Suomella on ollut liian vähän sananvaltaa, vaan sitä on tässä mielessä päinvastoin ollut liikaa.

Toinen vaihtoehto on voimistaa EU:n liittovaltiokehitystä ja luoda euroalueelle yhteinen ”valtionvarainministeriö”. Kolmas mahdollisuus on yhteisvaluutan purkaminen.

Holapasta paras vaihtoehto olisi hyvin toimiva euroalue, mutta nykyistä tilannetta parempi ratkaisu ovat itsenäiset kansalliset valuutat. Itsenäisten kurssien etuna on, että alijäämätilanteessa ne alkavat pakottaa vaihtotasetta uudelleen ylijäämäiseksi. ”On absurdia, että kun kaikkialla halutaan lisätä markkinoiden valtaa, se on poistettu juuri sieltä, missä markkinoiden valtaa olisi tarvittu.”

Holappa myöntää, että esimerkiksi Kreikan ja Italian talouskierteeseen liittyy myös vastuutonta toimintaa, mutta korruptio ja veronkierto eivät hänestä ole kriisin ytimessä. ”Esimerkiksi Espanja ja Irlanti olivat pitkään mallimaita, jotka täyttivät talousliiton kriteerit. Todellisuudessa ei ole kyse yksittäisten valtioiden holtittomuudesta vaan eurojärjestelmän rakenteellisesta ongelmasta.” Yksityisen sektorin nettovelkaantuminen on äärettömän vaarallista, ja kriisivaltiot ovatkin itse asiassa ”absurdilla tavalla toimineet vastuullisesti” siirtäessään yksityiset velat julkisiksi.

Euroalueen rakenteellinen ongelma piilee siinä, että EU:n sisällä joidenkin maiden suuret ylijäämät aiheuttavat automaattisesti alijäämiä toisille maille. ”On mahdotonta ajatella, että kaikkien maiden kasvu voisi olla vientivetoista.” Siksi pitäisikin herätä huomaamaan, että myös EU:n sisäiset ylijäämät ovat EU:lle iso ongelma. Yhtenä vaihtoehtona Holappa nostaa esiin Keynesin ehdotuksen, jonka mukaan euroalueella pitäisi budjettien alijäämän lisäksi rajoittaa myös vaihtotaseiden ylijäämiä. Se puolestaan voisi johtaa kotimaisen kysynnän lisäämiseen ja julkisiin investointeihin.

"Halutaanko yhteisvaluuttaa tällä kärsimysten hinnalla?"

Myös talousbloggaajat Antti Jauhiainen ja Antti Ronkainen ovat kirjoituksissaan etsineet uusia lääkkeitä eurokriisiin. Ronkaisen mukaan talouskeskustelussa on kiinnitetty huomiota ainoastaan Euroopan velkakriisiin samaan aikaan kuin pankki- ja investointikriisi syvenevät.

Vastaus kriisiin voi löytyä vain koko Euroopan tasolla, ei yksittäisen valtion säästö- tms. toimin, Ronkainen tähdentää. Ongelmana on, että tukipakettien avulla itse asiassa tuhotaan valtioiden takaisinmaksukyky ja nousun näköalat.

Ronkaisen mukaan rahaunionilla on kaksi tietä: joko sitä aletaan kehittää niin, että akuutti kriisi ratkaistaan ja saadaan ehkä tulevaisuudessa aikaiseksi talouskasvua ja ekologisempia ratkaisuja — tai aletaan puhua avoimesti siitä, halutaanko edes yhteisvaluuttaa, mikäli se lisää inhimillistä kärsimystä siihen tahtiin kuin on tapahtunut.

Parecon Finland -järjestössä toimiva Antti Jauhiainen esittelee haastattelussa tulevaisuusvisiota "osallisuustaloudesta", jonka taloudelliset rakenteet pohjautuisivat omaehtoisuuteen, tasa-arvoon ja ekologisesti kestäviin ratkaisuihin.

Teksti: Jukka Lindfors

  • ”Tervetuloa rahinan pariin!” – Kansanmusan legendat ja kadonneet taitajat tallentuivat Ylen muinaisille pikalevyille

    1930-luvun ääniaarteita sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa.

    Suorakaiverruslevyt olivat aikanaan mullistava äänitystekninen uutuus. Niille tallentuivat 1930–1950-lukujen suomalaisen juurimusiikin tärkeimmät osaajat, osa heistä myöhempiä folklegendoja, jotkut unohdettuja, monet jo tuolloin katoamassa olleen maailman viimeisiä edustajia. Ylen varastoihin unohtuneet ääniaarteet nostettiin vuonna 1991 päivänvaloon sarjassa Ylen kansanmusiikkipatinaa, joka on nyt kokonaan kuunneltavana Elävässä arkistossa ja Yle Areenassa.

  • Suomalaiset taistelivat puukot tanassa vapaan Viron puolesta 1919

    Liki 4 000 suomalaista soti Viron vapaussodassa.

    Loppuvuodesta 1918 puhjennut Viron vapaussota sai lähes neljätuhatta suomalaista ylittämään Suomenlahden taistellakseen siellä vapaaehtoisjoukoissa bolševismia vastaan. Osa lähteneistä oli vasta kouluikäisiä nuorukaisia. Vuonna 1993 valmistunut Untamo Eerolan ytimekäs dokumentti antaa puheenvuoron sekä heille itselleen sekä virolaisille: millaisen hengen vallassa sotaa käytiin entä millaisista teoista suomalaiset Virossa muistetaan? Dokumentti sisältää runsaasti arvokasta arkistomateriaalia.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto