Hyppää pääsisältöön

Mikä mahtuu ja mikä ei mahdu pahvilaatikkoon, ja miten

 

Crowd sourcing on termi, joka on tavallaan tarkoittaa talkoiden ja puhdetöiden äpärää – sitä, että joku homma tehdään porukalla, mutta palasina; yksi tekee yhden palan, toinen toisen, vaikka internetin kautta. Sen sijaan että yksi ihminen sisäistäisi tehtävän ja tekisi homman, se ulkoistetaan niin, että moni sisäistää sen ja jotkut sitten lopulta päätyvät sen tekemäänkin.

(Mutta jotkut vain marjattelevat, polttavat tupakkaa, makaavat sohvalla purkkaa jauhaen ja välillä nenäänsä kaivaen, ja korjaavat sitten toisten crowd sourcing -työn tulokset, kuten se nainen joka käy teitä melkein vastapäätä olevassa talossa yläkerran parvekkeella tupakalla ja mulkoilee teitä sieltä kuin kiviperkele Notre Damen katolla.)

http://www.wondermondo.com/Images/Europe/France/IledeFrance/ParisGargoyl...

Hirnuu vain se nainen, sillä aikaa kun toiset ähkivät ja raatavat. Ähk, ähk, raat. Hirn. Pier! Hirn!!

Kumminkin. Tällä tavalla, talkoistaen, tilanteesta riippuen, joko säästetään hirveästi aikaa tai saadaan samaa hommaa vatvotuksi tosi kauan.

Nykyaika kun on semmoista sähläämistä kuin on, niin voi olla hyvinkin suureksi eduksi jos joku toinen sattuu tekemään homman joka olisi itsen pitänyt tehdä, mutta ei ehtinyt se itse.

Siksi olen, parhaassa crowd sourcing -hengessä valmiiksi tähän miettinyt, mikä mahtuu pahvilaatikkoon ja mikä ei mahdu, ja miten.

Tietenkään ei kaikkia mahdollisia ole mahdollista kirjoittaa tähän, mutta aika leijonanosan kyllä silti. Pitäkää hyvinänne!

Alkaa!

 

Piimä

Piimä ei mahdu pahvilaatikkoon, sitten.

(Ensin ehkä mahtuu, mutta sitten se lioittaa pahvin se piimä ja menee pahvista läpi, ja sitten se ei enää olekaan laatikkoon mahtuneena, koko piimä. Tai osa siitä. Ja pitäisi olla kokonaan, että voi laskea mahtuneiden joukkoon sen.)

 

Savolaiset

Savolaiset eivät mahdu pahvilaatikkoon. (Kerta karkailevat. Jos savolaiset kuitenkin ensin sähkö-lamauttaisi Liikkuvan poliisin sähkö-lamauttimella, niin sitten ne mahtuisivat, mutta saattaisi silti joku savolainen sätkytellessään potkaista reiän laatikkoon ja siltä osin ei mahtuisi se savolainen enää sinne kokonaan.)

 

Pesäpallojen maila

Pesäpalloilun maila mahtuu pahvilaatikkoon hienosti, kun on pitkä laatikko vain sillä. Onneksi olkoon!

 

Legot

Legot mahtuvat pahvilaatikkoon, mutta aina jää yksi tai kaksi vahingossa lattialle. Ja kun legopalikan päälle astuu koko painollaan vahingossa paljaalla jalalla, niin se on 100% saatanallista.

http://news.sciencemag.org/sciencenow/assets/2012/08/07/sn-triumph.jpg

 

Ylen Areena

http://farm9.staticflickr.com/8045/8097984844_e760e32349.jpg

Ylen Areena mahtuu pahvilaatikkoon, mutta siihen olisi puhkaisettava pari reikää virtaa ja internetin liikennettä varten. Pahvin sisällä Areena tosin kuumenee helposti kuin käden käänteessä! Palovakuutusta sille ei saatu kerta ei myöntäneet. (Hirvivakuutusta ei edes kysytty kun se olisi jo mielettömää, Yleisradioltakin.)

http://i.ytimg.com/vi/T5DbR7WzBlE/0.jpg

 

Virtuaali

On tosi vaikea sanoa, mahtuuko virtuaali pahvilaatikkoon vai ei. Mitä itse arvelette?

http://madartlab.com/files/2012/05/painted-truck-optical-illusion-beer.jpg

Ja jos arvelette, että virtuaaliseen pahvilaatikkoon se virtuaali kyllä mahtuu, niin silloin laatikon pitäisi tavallaan mahtua itsensä sisälle ja tulee hulluksi jos miettii sitä liikaa.

Samoin käy kun alkaa miettiä miten pitkä ikuisuus on. Että biljoona vuotta on ikuisuudesta naurettavan paljon pienempi osa kuin yhden vesipisaran yhden vesimolekyylin yksi vetyatomi on koko maailmankaikkeudesta, tai vaikka kolmesta  ja puolesta maailmankaikkeudesta. Neljästäkin!

 

Omatunto

Olipa omatunto hyvä tai huono...

http://cdn9.wn.com/pd/8c/15/6f34e0d434618d2576a99cb1250d_grande.jpg

...niin sen pahvilaatikkoihin mahtumiseen liittyen, ks. Virtuaali edellä. Että hankala arvella sitä.

Ja vielä hankalampaa on arvella mihin omatunto mahtuu niillä joilla sitä ei ole ollenkaan.

(Enkä nyt tarkoita pelkästään niitä jotka sonnattavat koira-eläintään pihanurmikolle missä lapset leikkivät, vaan monia muitakin; Windows Wordin käyttöliittymäsuunnittelijoita, diktaattoreita, niitä jotka painavat bussin pysähtymisnappia juuri ennen kuin toinen on jo painamassa, niitä jotka laittavat räkää kirjaston kirjoihin, kalapullien keksijää etc etc.)

 

Jaakko Ryhänen tai Matti Salminen

Jaakko Ryhänen mahtuu pahvilaatikkoon, mutta sama ongelma kuin savolaisten kanssa: ei  malta pysyä siellä, karkailee omin päin laulelemaan, turjottamaan mökille tms.

http://www.flickr.com/photos/kafka4prez/45978449/lightbox/

 

Myös Matti Salminen mahtuu pahvilaatikkoon mutta Ryhästä lännempää kotoisin olevana hän malttaa pysyä laatikossa Ryhästä pidempään.

Ennen pitkää Salminenkin kuitenkin alkaa osoittaa kyllästymisen merkkejä, lakkaa olemasta hiljaa, alkaa ensin hyräillä, sitten laulella ja pian hän jo leikkaa laatikkoon aukon ja hipsii omille teilleen, rallatellen tai vihellellen.

 

Kissa

Kissa mahtuu pahvilaatikkoon, mutta vain jos se on kuiva ja haluaa mennä sinne ja olla siellä. Jos sillä on joku muu projekti, niin sitten ei.

http://www.pawfun.com/wp/wp-content/uploads/2011/08/lost_cat.jpg

 

New York

Jos reunat kuivataan (ettei pahvi mössäänny) niin New York mahtuu isoon pahvilaatikkoon, mutta kulmiin jää paljon tyhjää tilaa. Sinne hukkatilaan voi varastoida kaikkea sälpettä tosin.

New Yorkin laatikkoon kannattaisi soittaa musiikkia, muuten newyorkilaiset pian kyllästyvät kuten kissa, Jaakko Ryhänen ja Matti Salminen – savolaisista nyt puhumattakaan – ja alkavat sorhata laatikkoon läpiä, tai tapella, saadakseen viihdykettä uteliaisuudelleen tai yksitoikkoon vaihtelua vaikka rähinästä, ja esim. rivouksien huutelemisesta laatikon ohi kulkijoille.

http://farm4.staticflickr.com/3339/3335293289_5b7f80d067_z.jpg

Siinä aluksi, ehkä myöhemmin lisää. Ehkä ei!

Kuuntele tästä

Kommentit
  • Tyhmä jo pienenä

    Toistuvan yksinkertaisuutensa lamentaatioasialla on Kajo.

    "Jos ei lasketa sitä, että aikuisessa ihmisessä on lihaa ja luuta enemmän kuin lapsessa, ja laajempi nahka-osa hänellä kuin silkohapsena oli, niin melko vähän muuttuu ihminen elämänsä aikana..."

  • Vaatimaton kertomus ulkoa sisälle tulosta

    Muudan nostalgis-tyypillinen talvi-iltahetki kouluikäisenä.

    "Minulla ei ole sanoja, kypsyyttä vielä valmiiksi ajatella, mitä vuosia myöhemmin, valoja ja maisemaa muistellessani mietin: hämärä, pimenevä maalaismaisema, ja yksinäinen pihavalo - surullisin maisema mitä voi olla, ja samalla se valo niin lohdullinen, yksinäiselle leikkijälle. Kaikki toivo siinä yhdessä valopisteessä..."

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat