Rita Trötschkes
Yle
Mikä on nälän ja huono-osaisuuden merkitys sairastamisessa? Tilanne on terveyden kannalta vaarallisin, jos huono-osaisuuteen liittyvät nälkä, sota ja taudit. Puutostautien ymmärtäminen ja ehkäisy ovat 1900-luvun ansiota, mutta puutostauteja esiintyy edelleen ruoka-avun varassa katastrofialueilla elävillä.
Tietolaatikko
Anemia - yleisin puutostila johtuu raudanpuutteessa, imeytymishäiriö (keliakia) saattaa aiheuttaa anemiaa.
Ergotismi - myrkytystila, jonka aiheuttaa rukiissa epäpuhtautena esiintyvä torajyvä.
Pellagra - niasiinin liian vähäisestä saannista johtuva puutostauti.
Keripukki - C-vitamiinin puutoksen aiheuttama tauti.
Riisitauti - johtuu ravinnon D-vitamiinin puutteesta tai auringonvalon puutteesta.
Toisintakuume - puutiaisten levittämä tauti.
Tautien esiintymiselle on ollut viimeisten 100 vuoden aikana luonteenomaista se, että ne eivät suinkaan jakaannu sosiaalisesti tasaisesti, vaan köyhät ja rikkaat sairastavat eri tavoin.
Sodasta seuraa sairautta
Sota ja siihen liittyvä sekasorto ovat aina olleet terveyden kannalta vaarallisin yhdistelmä. Sotaan on perinteisesti liittynyt nälkä ja tilapäiset asumistilat. Taudit leviävät, kun suuret joukot ovat kosketuksissa uusiin väestöihin, jotka eivät aikaisemmin ole joutuneet kokemaan leviävän taudin aiheuttamia ongelmia.
Pilkkukuume ja toisintakuume sekä suolistotaudit kuten kolera, lavantauti ja punatauti aiheuttavat edelleen sairauksia sodissa.
Jugoslavian hajoaminen 1980-1990 -lukujen vaihteessa tarkoitti korkealle kehittyneen terveydenhuollon hajoamista. Sen seurauksena siellä levisivät erilaiset ripulitaudit.
Ei ole myöskään sattumaa, että kolera levisi Irakin sodassa. Polionkin hävittäminen maailmasta on ollut ongelmallista, koska sitä esiintyi sodan aikana mm. Afganistanin, Pakistanin rajoilla ja Tsadin alueilla.
Puutostauti - tarpeellinen aine puuttuu
Monenlaiset puutostaudit kuten riisitauti, anemia, pellagra ja ergotismi olivat alkujaan maatalousyhteiskuntien vitsauksia ja tulivat 1800-luvulla esiin. Osa puutostaudeista johtuu liian suppeasta ruokavaliosta, joka on monen huono-osaisen kohtalo vieläkin.
Suomalainen kasvitieteen uranuurtaja ja lääkäri Elias Lönnrot tiesi jo 1800-luvun lopussa riisitautiin hyvin tepsivän tautiohjeen. Lapsille tuli antaa kalanmaksaöljyä ja lasten tulee olla kesäisin ulkona. Tämä ohje annettiin jo ennen kuin tiedettiin, että riisitaudissa on kyse D-vitamiinin puutoksesta, joka osoitettiin vasta 1900-luvulla tieteellisesti todeksi.
Erityisesti löytöretkimatkoilla ja pitkillä merimatkoilla saattoi kokonainen laivasto kuolla keripukkiin. Miehistö kärsi C-vitamiinin puutteesta, koska tuoreita kasviksia ei ollut saatavilla.
Suomessa keripukin valta-aika oli ennen 1800-lukua. Sitten keripukki katosi Suomesta, mikä johtunee siitä, että perunan viljely yleistyi. Peruna oli maatalousyhteiskunnassa hyvin merkittävä C-vitamiinilähde.
Suomalainen kansantauti eli lapamato käytti tehokkaasti rautavarantoja hyväkseen. Raudan puutoksen seurauksena kehittyi anemiaa.
Suomalaiset ovat kärsineet myös jodin puutoksesta. Sen seurauksena kehittyi struumaa, joka katosi vasta kun alettiin suolaan lisättiin jodia.
Perustuu ohjelmaan: Tautien historia/YLE Radio 1. Haastateltava: Helsingin ja Tampereen yliopistojen lääketieteen historian dosentti Heikki Vuorinen. Toimittaja: Marja-Leena Tuisku. Vuosi: 2008.
