Rita Trötschkes
Yle
Mielenterveyden häiriöitä on hoidettu kautta aikojen, vaikka taudin aiheuttajasta ei ole ollut aina tarkkaa käsitystä. Häiriön määrittely ja sen hoito on vaihdellut myös sen mukaan, kuka on päättänyt siitä, mikä on poikkeavaa häiriökäyttäytymistä.
Mielenterveyden määrittelyä on selitetty sekä psykodynaamiselta että biologiselta kannalta. Psykodynamisuuden lähtökohtana on ollut traumaattinen menneisyyden kokemus, josta mieli saattaa vaurioitua. Biologisena lähtökohtana on taas se, että psyykkisen häiriön taustalla on aivojen fyysinen syy, johon auttaa lääke.
Kulttuurisidonnaisia sairauskäsityksiä
Jo antiikin kirjoituksista löytyy lääkäreiden kuvauksia pelkotiloista ja infektioista, jossa mieli järkkyy kiihtyvyystilassa.
Renesanssin aikana oli tärkeää huomioida ihmisen käyttäytyminen. 1500-1600 -luvulle asti ihmisen keskustelua Jumalan kanssa pidettiin uskonnollisen elämän ilmiönä.
Uudella ajalla tällaista yhteyttä Jumalaan pidettiin mielisairauden oireena. Uuden ajan alussa tuomittiin tietyntyyppisesti käyttäytyvät noidiksi. Toiset sanoivat, että noidat tuli hävittää, koska he olivat yhteydessä paholaisiin. Osa lääkäreistä oli taas sitä mieltä, että kyse oli sairaista, joita ei pidä polttaa.
Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freud tutki 1800-luvulla käyttäytymistä ja nimesi erään sairauden tilan hysteriaksi, joka todettiin olevan naisten tauti. Hypokontoriaa eli luulotautisuutta pidettiin taas miesten sairautena.
Ikiaikaisia lääkkeitä
Ensimmäinen todellinen psykoosien hoidossa toimiva lääke oli litium, jota käytetään vieläkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoitoon.
Vuonna 1950 ranskalainen kemisti kehitti sarjan yhdisteitä, joista mm. klooripromatsiinia käytettin pääasiallisesti skitsofrenian hoidossa. Se on vanhin kliinisesti tehokas antipsykootti, joka käytetään vieläkin skitsofrenia hoitoon.
Skitsofrenia tautitilana määriteltiin 1900-luvun alussa, joten sillä on noin 100 vuoden historia. 1800- luvulla leikkaukset muuttuivat merkittävästi, kun kokaiini otettiin paikallispuudutteena käyttöön. Muita aineita kuten morfiinia ja heroiinia käytettiin mm. kipulääkkeinä.
1900-luvun lopulla mielenterveysongelmat nähtiin aivotoiminnan välittäjäaineiden häiriöinä, joihin voitiin vaikuttaa kemiallisilla lääkkeillä.
Asenne mielisairaisiin muuttui
Suhtautuminen sairaisiin muuttui 1800-luvun alussa maailmalla yleisesti myönteisempään suuntaan. Mielisairaat vapautettiin kahleista.
Vankila ja mielisairaala olivat pitkään toisiaan korvaavia laitoksia, niin että eri aikoina ja eri yhteisöissä on samalla tavalla poikkeavasti käyttäytyneitä sijoitettu kumpaankin laitokseen.
Suomen 1800-luvun piirilääkärit kävivät neuvomassa pakkopaidan käytöstä, joka oli inhimillisempää kuin kahleiden käyttö. Akuuteista psykooseista kärsivät tosin hoidettiin kotona, eikä väkivaltaisella ja levottomalla mielisairaalla ollut aina valvojaa, vaan sairas kahlehdittiin kiinni seinään, kun muu perhe kävi töissä.
Helsingin Lapinlahden sairaala oli Suomen ensimmäinen mielisairaiden käyttöön tarkoitettu laitos, joka perustettiin 1840-luvulla. Siellä hoidettiin akuutteja tapauksia. Kun leprahoito loppui 1700-luvulla, muuttuivat vanhat leprahospitaalit mielisairaiden säilöntäpaikoiksi Entisestä Seilin sairaalasta Turun saaristossa tuli parantumattomien hoidokkien hoitopaikka.
Jo 1800-luvun psykiatria pohti sitä, että liittyikö rikoksen tekijään sairautta eli oliko tekijä syyntakeeton. Juridinen termi on edelleen käytössä.
1950-luvulla otettiin psyykelääkkeet laajasti käyttöön. Mielisairaalaverkostoa rakennettiin toisenlaiseksi. 1960- ja 70-luvuilla toteutettiin radikaaleja muutoksia ja mm. Italiassa haluttiin sulkea kaikki mielisairaalat.
Painotus laitoshoidosta avohoitoon alkoi näkyä 1980- ja 1990-luvun taitteen psykiatriassa. Mielenterveyden ongelmat ovat olleet kautta aikojen hyvin kulttuurisidonnaisia. Nykyään mielenterveyden ongelmat näkyvät mm. masennuksena.
Koonnut: Rita Trötschkes
Perustuu ohjelmaan: Tautien historia/YLE Radio 1. Haastateltava: Helsingin ja Tampereen yliopistojen lääketieteen historian dosentti Heikki Vuorinen. Toimittaja: Marja-Leena Tuisku. Vuosi: 2008.
