Hyppää pääsisältöön

Pietarin katulapsien tarinat ovat kertomuksia menetetystä lapsuudesta

Pietarin kaduilla elää tuhansia kurjia kotioloja paenneita lapsia. Viemäreissä, autoissa ja autioissa taloissa asuvien lasten kohtalot kertovat niin huoltajien kuin valtionkin välinpitämättömyydestä.

Toimittaja Tiina Merikanto tapasi Pietarissa Diman, Ruslanin ja Maksimin, jotka olivat 12 - 15-vuotiaita venäläispoikia. Poikien kotiolot olivat samankaltaiset: alkoholismia, väkivaltaa ja nälkää. Juuri nälkä ja väkivallan pelko ajoivat pojat kaduille kerjäämään ja varastamaan.

Elämä kadulla on kuitenkin monia vaaroja täynnä. Yksi suurimmista on erilaiset päihteet kuten huumausaineet ja kyllästeaineet, joita pojat imppaavat. Lääkäreiden mukaan kyllästeaineen imppaaminen tuhoaa aivoja niin, että puolen vuoden imppaamisen jälkeen lapsista tulee älyllisesti invalideja.

Myös seksuaalisen väkivallan vaara on todellinen. Toisinaan uhri on ollut liian humalassa kyetäkseen pakenemaan uhkaavaa tilannetta. Toisinaan seksuaalisessa väkivallassa on kyse myös kaupankäynnistä. Myymällä toisen lapsen aikuisen seksiseuraksi on yksi tapa saada rahaa.

Katulasten tilannetta on yritetty kohentaa Pietarissa. Kaupungissa on vuodesta 1999 lähtien toiminut Pietarin Lastensuojelun säätiö, jonka toimintaa on rahoittanut Kansan Raamattuseura Suomesta.
Säätiön tavoitteena on auttaa katulapsia ja tehdä työtä perheiden parissa. Valtion suhtautumista katulapsiongelmaan pidetään ristiriitaisena. Toisaalta tiedostetaan, että ongelma on ratkaistava, mutta todellista tahtoa ratkaisun löytämiseksi ei ole olemassa.

Auttajien pyrkimyksistä huolimatta katulasten mahdollisuudet kasvaa ehjiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi ovat heikot. Sosiaalityöntekijän näkemys lasten tulevaisuudesta onkin lohduton:

"Vain 15 % niistä lapsista, jotka asuvat kadulla, pystytään palauttamaan yhteiskuntakelpoisiksi. Muut me kyllä menetämme".

Teksti: Sirpa Jegorow

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto