Hyppää pääsisältöön

Pietarin katulapsien tarinat ovat kertomuksia menetetystä lapsuudesta

Pietarin kaduilla elää tuhansia kurjia kotioloja paenneita lapsia. Viemäreissä, autoissa ja autioissa taloissa asuvien lasten kohtalot kertovat niin huoltajien kuin valtionkin välinpitämättömyydestä.

Toimittaja Tiina Merikanto tapasi Pietarissa Diman, Ruslanin ja Maksimin, jotka olivat 12 - 15-vuotiaita venäläispoikia. Poikien kotiolot olivat samankaltaiset: alkoholismia, väkivaltaa ja nälkää. Juuri nälkä ja väkivallan pelko ajoivat pojat kaduille kerjäämään ja varastamaan.

Elämä kadulla on kuitenkin monia vaaroja täynnä. Yksi suurimmista on erilaiset päihteet kuten huumausaineet ja kyllästeaineet, joita pojat imppaavat. Lääkäreiden mukaan kyllästeaineen imppaaminen tuhoaa aivoja niin, että puolen vuoden imppaamisen jälkeen lapsista tulee älyllisesti invalideja.

Myös seksuaalisen väkivallan vaara on todellinen. Toisinaan uhri on ollut liian humalassa kyetäkseen pakenemaan uhkaavaa tilannetta. Toisinaan seksuaalisessa väkivallassa on kyse myös kaupankäynnistä. Myymällä toisen lapsen aikuisen seksiseuraksi on yksi tapa saada rahaa.

Katulasten tilannetta on yritetty kohentaa Pietarissa. Kaupungissa on vuodesta 1999 lähtien toiminut Pietarin Lastensuojelun säätiö, jonka toimintaa on rahoittanut Kansan Raamattuseura Suomesta.
Säätiön tavoitteena on auttaa katulapsia ja tehdä työtä perheiden parissa. Valtion suhtautumista katulapsiongelmaan pidetään ristiriitaisena. Toisaalta tiedostetaan, että ongelma on ratkaistava, mutta todellista tahtoa ratkaisun löytämiseksi ei ole olemassa.

Auttajien pyrkimyksistä huolimatta katulasten mahdollisuudet kasvaa ehjiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi ovat heikot. Sosiaalityöntekijän näkemys lasten tulevaisuudesta onkin lohduton:

"Vain 15 % niistä lapsista, jotka asuvat kadulla, pystytään palauttamaan yhteiskuntakelpoisiksi. Muut me kyllä menetämme".

Teksti: Sirpa Jegorow

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto