Hyppää pääsisältöön

Kun raha peliautomaattiin kilahtaa, sielu toiveiden taivaaseen vilahtaa

Kolme ohjelmaa eri vuosikymmeniltä näyttävät asennemuutoksen rahapelejä kohtaan Suomessa: 70-luvulla rahapelien pahaa mainetta pyrittiin hienovaraisesti purkamaan, 80-luvulla etsittiin syitä suomalaisten pelihimoon ja 90-luvulla toivottiin jo, että "uhkaavalta kuulostavalle" uhkapeli-sanalle keksittäisiin korvaava sana.

Rahapelien asema Suomessa on muuttunut rajusti vuosikymmenien saatossa. Ensin ne olivat suuria paheita, joista rangaistiin sakoilla. Tilanne muuttui kuitenkin päälaelleen, kun valtiovalta otti rahapelit siipiensä alle. Rahapelien laillisuuden myötä kävi ilmi, että meissä suomalaissa asui pelihimo.

Vuonna 1973 tehdyssä ohjelmasta ”Pelipyörre” käy ilmi, että jopa lauluissa laulettiin uhkapelien olevan muun muassa viinaan verrattavia riettauksia. Ohjelmassa Ritva Vepsä ja Väinö Vainio puhuvat pelien historiasta leppoisasti ja kovia asenteita hieman kyseenalaistaen. Elettiin aikaa, jolloin suhtautuminen raha-automaatteihin oli jo avoimempaa ja automaatteja alettiin sijoittaa ravintoloiden ja kapakoiden lisäksi myös muihin julkisiin tiloihin.

Ketkä sitten pelasivat rahapelejä? Pelipyörteessä pelaajat jaettiin kolmeen ryhmään: muun muassa totoa pelaaviin ammattipelaajiin, silloin tällöin pelaaviin amatööripelaajiin sekä pelureihin, jotka pelaavat aina, kun on tilaisuus. Peluri riskeeraa ja taistelee todennäköisyyksiä vastaan.

”Uhkapeluri on ihminen, joka pohjimmiltaan haluaa hävitä. Hän haluaa ikään kuin rangaista itseään, koska hän yrittää rikkoa mahdollisuuksien rajoja”, kuvaili filosofian lisensiaatti Kalevi Takala ohjelmassa.

Ohjelman lopussa suunvuoron saa "satamajätkä", joka kertoo peliongelmastaan.

80-luvun ohjelmassa selvitettiin pelihimon syitä

1980-luvulla pelaaminen oli kasvanut sellaisiin mittoihin, että puhuttiin jo pelihimosta. Vuoden 1986 ohjelmassa ”Kovaa peliä Pohjolassa” yritettiinkin löytää syitä suomalaisten pelihimoon: miksi suomalaiset satsasivat jopa kansainvälisellä tasolla niin suuria summia rahapeleihin? Ennenhän näihin peleihin suhtauduttiin ”suorastaan puritaanisesti”.

”Vai riivaako meitä kenties jonkinlainen kansallinen pelihimo, suorastaan tauti?” ohjelma kysyy.

Kyllä riivaa, mutta myös rahan himo – ainakin ohjelmassa haastateltujen mukaan. Suomalaiset jonottavat innoissaan bingosaleihin ja raviluukuille veikkailemaan, koska toivovat voivansa toteuttaa unelmansa äkkirikastumisellaan. Eläkeläisille rahapelit ovat yksi tapa viettää runsasta vapaa-aikaa. Myös jännityksellä on syynsä meidän pelihimoomme.

Ylivieskalainen poliitikko Lauri Linna sanoo sanottavansa aiheesta.

”Se liittyy meidän kulttuurimme kehitysvaiheeseen. On luultavaa, että meidän vanhempi kehityksemme on ollut sellaista ankeaa, talousvaikeuksissa toimimista. Ja nyt sitten kun on näistä päästy, otetaan huvia irti tällä tavalla.”

Linna uskoi myös, että suomalainen yhteiskunta ei olisi yhtä rauhallinen, jos meillä ei olisi ”ajatuksia sitovia” rahapelejä.

90-luvun ohjelmasta uupui kritiikki

Keskusteluohjelmassa ”Ajan henki: Rahapelit” suhtautuminen rahapeleihin on peittelemättömän positiivista. Keskustelemassa ovat Veikkauksen Raimo Dahlman sekä Joensuun yliopiston dosentti Eeva-Liisa Lehtonen, joka on käsitellyt rahapelejä väitöskirjassaan. Hän ilmoittaa myös pelaavansa onnenpelejä.

Juuri Lehtonen näyttää olevan erityisen innoissaan rahapeleistä. Puhuttaessa niiden varjopuolista Lehtonen kääntää keskustelun positiiviselle raiteelle:

”Minun mielestäni kannattaisi muistaa se ilo. On toki näitä tummiakin sävyjä, puhutaan peliongelmaisista ja niin edelleen, mutta mikseivät suomalaiset saisi nauttia tällaisesta asiasta?” hän kysyy hymyillen.

Lehtonen toivoo myös, että uhkapeleille keksittäisiin jokin uusi, lievempi termi.

”Se on niin uhkaava tämä käsite”, Lehtonen sanoo.

Keskustelusta puuttuu vastakkaista kantaa edustava osapuoli. Lähes täysin kritiikittömästi rahapelejä käsittelevän ohjelman lopussa juontaja Eeki Mantere kehottaa katsojia: ”Pelaamaan vaan kaikki”.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit
  • Ruovesi oli Suomen kaunein kirkonkylä

    Yleisradion kilpailu vuodelta 1957. Esittelyssä voittaja.

    Vuonna 1957 oli jo korkea aika selvittää, mikä olikaan Suomen kaunein kirkonkylä. Asia ei ollut niin vain ratkaistavissa. Kauneutta kun ei tunnetusti voida mitata tavanomaisin keinoin. Silkka luonnonkauneus tai kylän rakennukset eivät yksinään riittäneet voittoon. Kilpailussa muodostettiin linjaa menneisyyteen etenkin paikallisten kulttuuriarvojen vaalinnassa. Esittelyssä kisailun voittaja: Ruovesi. Niilo Ihamäki raportoi.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Ruovesi oli Suomen kaunein kirkonkylä

    Yleisradion kilpailu vuodelta 1957. Esittelyssä voittaja.

    Vuonna 1957 oli jo korkea aika selvittää, mikä olikaan Suomen kaunein kirkonkylä. Asia ei ollut niin vain ratkaistavissa. Kauneutta kun ei tunnetusti voida mitata tavanomaisin keinoin. Silkka luonnonkauneus tai kylän rakennukset eivät yksinään riittäneet voittoon. Kilpailussa muodostettiin linjaa menneisyyteen etenkin paikallisten kulttuuriarvojen vaalinnassa. Esittelyssä kisailun voittaja: Ruovesi. Niilo Ihamäki raportoi.

  • “Rouva Lehtovirta voi mielestäni hyvin, ainakaan hän ei ole kuollut” – kuunnelmasarja Osasto 3 nyt Areenassa

    Jorma Palon käsikirjoittamassa sarjassa tulee ruumiita.

    Sairaalasarja on radiodraaman muotona harvinainen - pitkillä käytävillä kiitävät sairaalasängyt ja defibilaattorin iskut näkyvät olevan huomattavasti suositumpia kuvana kuin äänenä. Onneksi Ylen arkistosta löytyy ainakin yksi pioneerituotos: Jorma Palon käsikirjoittama ja Rauni Rannan ohjaama kuunnelmasarja Osasto 3 vuosilta 1988 ja 1989.

  • Muistamme Eduard Uspenskia toivotuilla kuunnelmilla

    Fedja-setä ja krokotiili Gena seikkailevat jälleen.

    Eduard Uspenski (1937–2018) oli venäläinen kirjailija, jonka luomista hahmoista rakastetuin lienee Fedja-setä, aikuismainen pikkupoika, kissoineen ja koirineen sekä krokotiili Gena ikimuistoisine syntymäpäivälauluineen. Kirjailijan muistoa kunnioittaen, julkaisimme kolme Uspenskin kirjoihin perustuvaa kuunnelmasarjaa Areenaan.

  • Kirsti Doukas – maalaistytöstä korumuotoilun huipuksi

    Kirsti Doukas on kotimaisen korumuotoilun isoimpia nimiä.

    "Koru on kuin pieni taideteos, joka kulkee ihmisen mukana", kertoo Kirsti Doukas, yksi Suomen tunnetuimmista korumuotoilijoista. Hän on kultaseppä, taiteen maisteri ja Kalevala Korun muotoilujohtaja. Vuosina 1994–2010 Doukas toimi saman yrityksen pääsuunnittelijana. Tosi tarina: Hopeinen tahto (2001) kertoo ujon maalaistytön määrätietoisesta matkasta korumuotoilun huipulle.

  • Tikkakoskella päihdeongelmaiset siivottiin pois silmistä "Puuhamaahan"

    Paikalliset alkoholistit siivottiin pois silmistä.

    Jyväskylän Tikkakoskella koettiin vuonna 1997 pelkoa ja inhoa. Paikkakunnan päihdeongelmaisille oli muodostunut tavaksi viettää aikaansa turhan lähellä asuinaluetta. Sietämättömän tilanteen johdosta Jyväskylän sosiaalityöntekijät päätyivät esittämään laitapuolen kulkijoille sopivampaa ajanviettokeidasta. Kotimaan katsaus kiirehti paikalle raportoimaan juuri parahultaisesti tämän uuden ”Puuhamaan” avajaisiin.

  • Kannaksen kierros vie akateemikkohuviloilta sodan aavemaisille raunioille

    Arvo Tuominen tekee automatkan Kannaksen reunoille.

    Karjalankannas on Suomenlahden ja Laatokan toisistaan erottava maakaistale, jolla on verinen historia. Toimittaja Arvo Tuominen ja luottokuvaaja Igor Jurov hyppäsivät limpun näköiseen UAZ Buhanka -maastopakettiautoon ja tekivät 1500 kilometrin matkan, josta syntyi vuonna 2015 valmistunut dokumenttielokuva Kannaksen kulttuurisista kerrostumista.

  • Vuokko Eskolin-Nurmesniemi teki nimestään palkitun brändin

    Taiteilija on luonut tekstiilejä ja vaatteita vuosikaudet.

    Vuokko Eskolin-Nurmesniemi (s.1930) on suomalainen tekstiilitaiteilija, keraamikko ja taiteen akateemikko. Hänet tunnetaan Marimekon alkuvaiheiden merkittävänä suunnittelijana sekä omasta Vuokko-vaatebrändistään. Maan mainiot -sarjan jaksossa (2005) tutustutaan Eskolin-Nurmesniemen mittavaan uraan, joka taiteilijan mukaan jatkuu niin kauan, kuin henki pihisee ja hänellä on vielä alalle annettavaa.

  • Ysäripunastuttaja E-rotic live-vieraana ja musiikkivideoilla

    Saksalainen eurodance-yhtye Lista-ohjelmassa 1995 ja 1996

    Saksalainen eurodance-yhtye E-rotic nousi Suomessa korkeille listasijoituksille eroottisilla kappaleillaan. Suosionsa huipulla yhtye vieraili Lista TOP 40 -ohjelmassa vuosina 1995 ja 1996. Elävän arkiston koosteeseen on koottu E-roticin musiikkivideoita ja live-esiintymisiä.

  • Äiti peloton -dokumentti kertoo Makedoniasta paenneen äidin tarinan

    Ibadet Faziolova perheineen saapui pakolaisena Suomeen 1992.

    Tosi tarina: Äiti peloton (2003) kertoo Makedoniasta pakolaisena tulleen Ibadet Faziolovan elämästä Suomessa. Jaana Jetzingerin ohjaaman puolen tunnin pituisen jakson aikana Faziolova kertoo tarinansa – miten hän pääsi eroon naisiin kohdistuvista ahtaista lokeroista ja miten hän aloitti uuden, vapaan elämän. Makedonian albaani Ibadet Faziolova saapui pakolaisena Suomeen vuonna 1992.

  • Onko anorektikko kontrolliyhteiskunnan mallioppilas, Asta Leppä?

    Asta Leppä Seitsemäs taivas -ohjelmassa 2012.

    Toimittaja-kirjailija Asta Leppä puhuu anoreksiasta, riittämättömyydestä ja puolison äkillisestä kuolemasta. Miten selvitä tragediasta kahden lapsen kanssa, ja miksi onnellisuus johtaa yhteiskunnalliseen katastrofiin? Haastattelu on Seitsemäs taivas -ohjelmasta vuodelta 2012.

  • Maagisia kaupunkileikkejä ja salakavalaa valistusta – Ihmeellinen Ilokylä nyt Areenassa!

    1960-lapselle television leikki tuntui maagiselta.

    Isän tekemät puujalat ja liiterin edustan lankkukeinu eivät enää innostaneet, kun televisiossa Ilokylän tenavat seikkailivat kattokeinuissa ja polkivat polkuautoa. Ilokylä-ohjelmat saivat maaseudun lapsen kaipaamaan kaupunkiin. Toivotut: Lääkäri Pilleri ja tenavia Ilokylästä Siihen aikaan kun äiti television osti...

  • Aravalaina, pulsaattori ja nuoren perheen rahahuolet – Heikki ja Kaija pysyvästi Areenassa

    Heikki ja Kaija ovat moderni 1960-luvun pariskunta.

    Tuore äiti Kaija (Eila Roine) kaipaa jo konttoristin töihin, sillä nuoren perheen penni on pitkä. Heikki (Vili Auvinen) työskentelee konepajalla sorvarina, mutta yritys kärsii vähäisistä kaupoista. Heikki ja Kaija kertoo pienen perheen elämästä 1960-luvulla, mutta aivan yhtä hyvin se voisi kertoa tästä päivästä.