Hyppää pääsisältöön

Raatteen tien tuhot ja myytti

Sotasaalista ja kaatuneita Raatteen tiellä talvisodassa 1940
Sotasaalista ja kaatuneita Raatteen tiellä talvisodassa 1940 Sotasaalista ja kaatuneita Raatteen tiellä talvisodassa 1940 Kuva: SA-kuva Raatteen tien taistelu,1940,talvisota,Sotasaalis,kaatuneet,Suomussalmi

Raatteen tien taistelu tammikuussa 1940 on yksi talvisodan käännekohtia. Kukistamalla puna-armeijan Suomussalmella estivät suomalaissotilaat valtakunnan jakamisen kahtia. Syksyllä 2012 julkaistu tutkimus kyseenalaisti taistelun ympärille syntyneitä myyttejä.

Talvisodassa käyty Raatteen tien taistelu jätti jälkeensä murheellisen näkymän. Taisteluja käytiin tammikuussa 1940 armottomassa pakkasessa, mikä vaikutti kesävarusteissa olevien venäläisjoukkojen taistelukykyyn lamaannuttavasti. Myöhemmin tämä Suomen 9. divisioonan 6 000 sotilaan voitto puna-armeijan 44. divisioonan 25 000 sotilaasta on kasvanut myyttisiin mittasuhteisiin.

Yhtenä ratkaisevan tekijänä suomalaisten taisteluvoitossa on pidetty kokemusta talviolosuhteissa liikkumisesta sekä varustautumisesta pakkaseen vihollista paremmin. Osa puna-armeijan ukrainalaissotilaista kuoli Raatteen tiellä kylmyyteen.

London Sunday Dailyn kirjeenvaihtaja Virginia Cowles kuvaili raportissaan näkymää järkyttyneenä:

"...ja täällä näin kauheimman milloinkaan kohtaamani näyn. Metsät tien molemmin puolin olivat tulleet tunneksi 'kuolleen miehen maana'. Ehkä aamun kauneus teki venäläisten hirveän tuhon vieläkin kauheammaksi, kun saavuimme paikalle... Tulimme täydellisen tuhon näyttämölle. Neljän mailin matkalla tiellä ja metsissä oli miesten ja hevosten ruumiita, tuhottuja tankkeja, kenttäkeittiöitä, autoja, aseidenkuljetusvaunuja, karttoja, kirjoja ja vaatteita. Kuolleet olivat jäätyneet koviksi kuin kivettynyt puu, ja iho oli mahonginruskea. Jotkut olivat röykkiöihin kasautuneina kuin roskaläjissä. Kaikki olivat jäätyneet siihen asentoon, johon olivat kuolleet... Heitä oli kaikkialla, satoja ja satoja irvokkaita puisevia ruumiita."

Raatteen tien taistelun miestappioista ei koskaan ole saatu lopullista varmuutta. Aiemmista jopa yli 17 000 kuolleen arviosta on päädytty arvioon 7 000–9 000 kaatuneesta. Suomalaisia kaatui tai katosi noin 400.

Raatteen tiestä uutta tulkintaa

Raatteesta tuli Suomen sotahistorian kuuluisin taistelu, jossa tiivistyi sisällissodan repimän kansan yhdistänyt talvisodan henki. Syksyllä 2012 julkaistu tutkimus kuitenkin kyseenalaisti myyttejä. Tv-uutisten jutussa historioitsija, filosofian tohtori Teemu Keskisarja kertoo, että korpikylien väki liittyi vihollisien puolelle. Puna-armeijan oppaiksi ryhtyneistä osa oli korpikommunisteja, osa odotti uskonnollisessa hengessä ilmestyskirja kädessä punaista pelastajaa. Keskisarja hyödynsi tutkimuksessaan aiemmin tutkimuksissa käyttämättömiä asiakirjoja. Historioitsijan mukaan puna-armeija olisi saattanut jumiutua Raatteen kinoksiin ilman suomalaisiakin.

Raatteen tie - myytti ja todellisuus -radio-ohjelmassa Teemu Keskisarja valottaa taistelun taustaa ja kulkua rivimiesten perspektiivistä. Historioitsija kiinnittää huomionsa keskeisiin tekijöihin, jotka muuten jäisivät katveeseen. Esimerkiksi suksien merkitys oli suuri — vielä vuonna 1918 taistelijat rämpivät huonoissa olosuhteissa. Myöskään mitään "talvisodan henkeä" ei tunnettu sodan alussa, se syntyi ensimmäisten voittojen myötä. Suomalaiset sotilaat pitivät tarkkaa kirjaa kaatuneistaan, mutta neuvosto-Venäjän sotilaat taistelivat niin kuin suurvallat vanhastaan usein tekivät: miesylivoimalla, ja tähän kuului myös tietty ylimalkaisuus kaatuneiden suhteen niin pahalta kuin se kuulostaakin.

Pimeä historia -tv-sarjassa historioitsija Teemu Keskisarja ja opettaja Marko Kämäräinen käyvät läpi Suomen historian synkkiä tai pimentoon jääneitä vaiheita. Sarjan neljännessä jaksossa Ihmiset Raatteen tiellä Keskisarja ja Kämäräinen selvittävät Suomussalmella suurtaistelun käänteitä ihmiskohtaloiden kautta. Matkalta löytyy suomalaisten selviämistä ja ukrainalaisten tragediaa.

Kommentit
  • Luontoilta jakoi luontotietoutta leppoisasti ammattitaidolla

    Alkuperäistä Luontoiltaa esitettiin 32 vuotta.

    Suomalaisten kontaktiohjelmien pioneeri Luontoilta aloitti lähetyksensä radiossa 26.huhtikuuta 1975. Vuodesta 1982 lähtien ohjelmaa esitettiin myös television puolella. Yleisön rakastamaa luonto-ohjelmaa tehtiin 32 vuoden aikana 519 jaksoa.

  • Ehyesti säröinen tv-elokuva Hiljaiset laulut kuvasi paikkaansa etsiviä nuoria

    Tuomas Sallisen elokuva valmistui vuonna 1994

    Vuonna 1994 esitetty Tuomas Sallisen tv-elokuva Hiljaiset laulut on vahvasti ajassaan oleva voimakas kuvaus nuorista, jotka ystävyydestä huolimatta kärsivät erilaisista vieraantuneisuuden tunteista. Vaikka tarina on rikkonainen eikä helppoja vastauksia ole, pysyy kertomus erinomaisesti koossa. Keskeisellä sijalla elokuvassa on sen äänimaisema.

  • Hiljainen poika tahtoo auttaa

    Nuori Jarmo Mäkinen teki roolin vähäpuheisena hyväntekijänä

    Jarmo Mäkinen tunnetaan miehekkään ja vähäpuheisen suomalaismiehen rooleista. Jo vuonna 1992 ilmestyneessä Hiljainen poika -lyhytdraamassa Mäkinen esittää vakavaa ja hiljaista, joskin myös herkkää ja empaattista sivustakatsojaa. Empatiasta Kari Paukkusen lyhytelokuva pitkälti kertookin. Mäkisen hahmo seuraa keskellä yötä, kun joukko nuoria remuaa yökerhon edustalla.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto