Hyppää pääsisältöön

Koskenlaskijain kuningas ratsasti isolla kalalla

Martti Silvennoisen viisiosaisessa reportaasissa vaelletaan Pallakselta Ounasjoelle ja palataan takaisin koskia laskien. Matkan varrella 75-vuotias tarinaniskijä Simoni Laakso muistelee nuoruutensa hurjaa rodeota 30-kiloisen lohen selässä.

Kahdeksanhenkisellä seurueella on edessään n. 50 kilometrin pituinen ruskan komistama erämaataival, ja paluumatkalla laskettaisiin Ounasjoen 15 vilkasta koskea. Joukon kuopus on koulupoika Jukka, ja "saamen poikia" edustaa poromies Piera Magga, "Pallaksen taitava pakisija". Seutu on "ylhäistä maata", kuten reportteri runollisesti toteaa.

Matkareportaasin ensimmäisessä osassa varmistetaan, että vaelluksen alkaessa on mukana kaikki tarpeellinen idealsiteistä vatsatippoihin. Varusteisiin palataan myöhemminkin. Tärkeimpiä ovat mukava reppu ja keveät sannikkaat.

Kolmannessa osassa valloitetaan Ounastunturi ja tavataan Simoni Laakso, joka kertoo alkajaisiksi seikkailustaan susien kanssa. Radiosarjan neljännessä osassa hän tarinoi Tornio- ja Tenojokien koskenlaskuista. Kerran veneen keula oli pudonnut niin, ettei etusoutajaa näkynyt, ja Simoni joutui "hyppelemään perällä niin että keula nousisi vähän".

Hurjimmassa jutussa nuori Simoni horjahti veneestä 1,5-metrisen lohen selkään ja ratsasti elikon selässä 20 metrin verran. Toimittajakin alkaa tässä vaiheessa kuulostaa hieman epäuskoiselta.

Ounasjoen varrella tavataan jokivarren eläjä Akseli Altto, jolle vesiväylä on ainut kulkutie. Maantielle on mökiltä matkaa 15 kilometriä. Altto joikaa vieraille tuntureista.

Reportaasisarjan viimeisessä osassa koskireitti päättyy Raattamaan, josta lähdetään jalkapatikassa kohti lähtöpistettä. Matkan aikana metsänhoitaja Väinö Sandström puhelee lapinjätkistä ja Laakso kertoo vanhoista seitakivistä. Hänen oma äitinsä oli tietäjä, joka osasi mm. ennustaa isän menettävän rahansa kullankaivuuporukassa.

Viimeisen osan lopussa esitellään vielä "Lapin jumalien edustajaa, maagillista kalaseitaa". Retkeläisiä vastaan tullut Piera Magga kuvailee, kuinka kalaonnea taiottiin hauen leukaluulla ja loitsuilla. Nykyään ei seitoja enää kumarreta. "Nuorempi kansa on alkanut panna rahaa kirkon kukkaroon", Laakso arvelee.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto