Hyppää pääsisältöön

Jälleen kysymyksiä lääkärille (OSA III)

 

Ujous ollen kirous monen taholla, on hyvä että joku toinen kysyy kysymyksiä niiden puolesta jotka eivät ilkeä, osaa tai muista.

Tässäpä siis, aiemman asiakastyytyväisyyden kirvoittamana joitakin uusia kysymyksiä lääkärille, ettei teidän tarvitse vaeltaa pimeydessä, päin vastoin kuin se vanharouva joka katselee vastapäisestä talosta teitä, synkän, valottoman asuntonsa ironisesti nimettyjen valoverhojen raosta.

Mitähän senkin mielessä liikkuu! Sitä ei voi tietää terve, tasapainoinen ihminen.  Voi vain kallistella päätään ja tehdä kielen kärjellä ylähampaiden sisäpintaan ”imaisemalla” sellaista päivittelevää tai paheksumista ilmaisevaa ääntä, nt nt nt!

Mutta nyt siis kysymyksiä lääkärille, osa III.

Tarkkana nyt, alkaa!

 

1) Mikä se sellainen diabeteskin on? Ennen ei ollut mitään diabeteksiä, tavallisella sokeritaudilla pärjättiin ihan hyvin! Ja sama sokeritauti kelpasi kaikille. Nyt pitää olla eri diabetekset lapsille ja aikuisille, kohta varmaan on erikseen aamupäivädiabetes ja iltapäivädiabetes ja karkauspäivädiabetes ja ties mikä perhana!

Ja eikun vain paranee - nykyään kun tiettävästi on ihan semmoinen diabetesliittokin. Luoja tietää mitä ahasveriaalisia  eikosapentaeenihappokotkotuksia siellä oikein juonittelevat! Kyllä kätensä ristiä saa että on älynnyt pysyä niiden houkutuksista erossa.

 

2) Sitä paitsi ennen ei ollut mitään depressioitakaan. Ihminen oli joko normaali tai hullu. Ja yleensä ei tarvittu lääkäriä sanomaan, kumpi oli kyseessä: jos veti silliä narussa kadulla perässään, niin asia oli kaikille selvä. Ei tarvittu mitään depressioita ja muita puoli- tai apuhulluuksia.

Nykyisin varmaan on depressioliittokin, missä deprentävät kansaa joukkokokouksissa, että saisivat lisää jäseniä ja jäsenmaksuja! (Nt nt nt!) Ei ole eräiden ahneudella mitään rajoja: varmaan ne kettävät kovat maksut siitä deprentämisestä, ja jos ei ole millä maksaa niin vievät polkupyörän, tai tulevat ja syövät pakastimen tyhjäksi tms. Ja jos on pakastimessa paljon marjoja ja mehuja mitä eivät jaksa syödä ja juoda, niin kaatavat vessanpönttöön ja nauravat, ja retkuttavat saranat rikki siitä pakastimen ovesta, niin että loputkin pilaantuu. Miten voi olla joku niin sika! Sitä ihmettelee, moni.

 

Mutta seuraava kysymys.

3) Miksi kaupungissa ei näe sammakkoja? Luulisi että näkisi. Miten voi olla tilastollisesti mahdollista, että joka kaupunkiin osuu sammakkovihamielinen kaupunginjohtaja ja salassa kuljetutetaan loikkivat pikku ystävämme muuanne, maksoi mitä maksoi!

Siihen nähtävästi riittää paremmin rahaa kuin kouluruokaan tai vaikka sähkökeppeihin koiransontapartioille. Milloin olette viimeksi nähnyt sammakon kaupungissa? Ette juuri milloinkaan! Mutta koiransontiin törmää ruohikoilla, kävelyteillä ja pihoissa jatkuvasti joka iikka, halusi tai ei. Mutta onko koirasnsonnatuspartiot, joilla olisi sähkökepit kurinpitoon. Ei ole, kun ei muka ole varaa! (Nt nt nt nt nt nt!!!)


Sitten lääkärille pari anatomiakysymystä.

1) Missä sijaitsee lateraalinen ja tulehtuuko se helposti?

2) Miksi meinaa lähteä taju ja tuntuu että joku iskee turpaan, kun haistelee vähänkin pullosta ammoniakkia. Miksi h:tissä siitä on tehty niin pahanhajuista? Eikö teitä yhtään hävetä!?

Eikö käynyt mielessä että joku löytää mummolan vintiltä pullon ja haistelee sitä ja ei tiedä että siinä on ammoniakkia ja tuntuu että joku täräytti sähköistetyllä pesäpallomailalla kärsään, ja lentää persiilleen ja tuntuu hänestä että on lyöty turpaan rautatievaunulla!

Luulisi että Hipparkhoksen vala edellyttää että ei tehdä vahinkoa hänelle. Niin p****n marjat. Vieläkin punainen jopa nenän-alus. Arvatkaa kaadanko sen litkun parfyymipulloon ja lähetän sinne lääkäri-kouluun. Saattepa kerrankin maistaa omaa lääkettänne, ruojat! Ja ruojattaret!

Kirjoitan vielä lääkärikäsialalla lapun että ”Ad us. propr.” ja ”D. in scat orig.” - Häh hää! Katsotaan kenen nenä sitten on ”parfyymista” tulessa ja pippurissa kuin kiiras-tuli!

 

Ja vielä muutama kysymys.

1) Toimiiko kommunismi käytännössä? Siis jos oikein huolellisesti yrittäisi. Meinaan kun kapitalismin kanssa näyttää olevan siinä-ja-siinä.

Voisiko sitä esim. ensin kokeilla vaikka hiirillä?

Vai olisiko se eetitöntä Teistä?

 

2) Miten semmoinen virtsanäyte-tikku voi tietää, onko joku sairas vai terve?

Kumminkin, se tietää. Ja sen takia niitä ei varmaan  myydä R-kioskissa, että sittenhän kukaan ei kävisi lääkärissä. Siellä vaan kävelisitte rinkiä ja heiluttelisitte käsiä tyhjässä vastaanottohuoneessa,  tai istuisitte sen tutkima-sängyn (joka on kova kuin perheraamattu) reunalla ja leikkisitte sillä kumivasaralla, jolla kun iskee polvilumpion alapuolelle, niin koipi heilahtaa. Se on kyllä hieno! Ja kivasti vipsahtaisi jalkanne, aina kun iskee. (Mutta tietenkin siihenkin aikanaan kyllästyisi, ja siksi niitä tikkuja ei saa R-kiskalta.)

 

3) Jos ölisee putkeen koko ajan, pitämättä taukoa, niin miten voi tietää, kaikuuko se? Kun kaiun kuulee vasta kun lopettaa.

Niin onko konstia että kuulee jo tauottoman ölinän aikana.

 

4) Pesukoneen päällä kun oli vahingossa astia jossa oli vettä, niin linkouksen aikana tuli outoja kuvioita siihen veden pintaan. Sitten pyykkikone hajosi. Onko se joku kirous?

Jos se on joku kirous, niin pystyykö modernin teknologian avulla esim. lähettämään kirouksen tietylle henkilölle, kuin voodoot?

(Voiko laittaa 6 eri henkilölle? En pistä nimiä tähän, kun saattavat lukea ja tulee tupenrapinaa. Enkä sano onko osa heistä samalla työpaikalla vai erillä. Mitä ne Yleisradion asiat kenellekään kuuluu! Ei kuulu!)

 

toivoo

mk

Kuuntele tästä!

 

Kommentit
  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat