Rita Trötschkes
Yle
Asepalveluksen pakoilu ja karkuriongelma tulivat ajankohtaiseksi jatkosodan aikana. Talvisodan henki ja yksimielisyys alkoivat rakoilla. Välirauhan tultua alkoi voimakas äärivasemmistolainen liikehdintä, vaikka kommunistien toiminta oli ollut kiellettyä 1920-luvulta saakka.
Tietolaatikko
Pinonpolttajat - liikanimi radikaaleille, jotka sytyttivät tuleen suuria halkopinoja Hakaniemen torilla, missä SNS-läiset järjestivät mielenosoituksiaan v. 1940.
SNS - Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seura.
Rintamakarkuruuden syitä olivat mm. hermojen pettäminen, kranaattikauhu, tykistötuli ja taistelurasitus. Jo kesäkuussa 1941 palvelukseenastumismääräystä jätti noudattamatta 1500 miestä.
Taistelutoimien käynnistyminen ja hyökkäysvaiheen taistelut syksyn mittaan kiihdyttivät karkaamisia.
Sodanvastaisia radikaaleja
Jatkosodan alussa armeijan palvelukseen mobilisoitiin kaikki kynnelle kykenevät joukot. Sodan syttymisen jälkeen alettiin pohtia rangaistusvankien siirtämistä rintamapalvelukseen. Syyskuussa 1941 perustettiin rangaistusvangeista koostuva ns. Pärmin pataljoona, joka sai nimensä johtajansa Nikke Pärmin mukaan. Rintamalle siirto koski myös turvasäilöön otettuja kommunisteja, myös SNS:n keskeisiä toimijoita.
Kuuluisin karkuri oli Yrjö Leino, joka lähti pakoon jo matkan aikana ja pystyi piilottelemaan koko jatkosodan ajan. Ne, jotka eivät karanneet, laitettiin keskitysleirille Itä-Karjalaan.
Sodanvastaista toimintaa harjoitti myös tamperelainen Sakari Selin ryhmineen.
Ryhmä jakoi lentolehtisiä ja myöhemmin se teki sabotaaseja. He räjäyttivät valomuuntajan ja rikkoivat ratakiskoja. Valtiollinen poliisi pääsi pian ryhmän kannoille ja lokakuussa 1942 ryhmän jäsenet pidätettiin. Sakari Selin vältti kuolemantuomion äänin 3-2.
Punaisten foorumi
Sdp:n entinen kansanedustaja Mauri Ryömä oli yksi harvoja vasemmistolaisia, joka oli ollut turvasäilössä jo talvisodan aikana. Hänet vapautettiin huhtikuussa 1940 ja hän oli primus motorina perustamassa Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraa, jota kautta äärivasemmiston toiminta alkoi purkautua.
SNS sai kerättyä nopeasti merkittävän määrän jäseniä. Suurimmillaan
jäsenmäärä oli jopa 35 000.
Aluksi SNS piti lähinnä vain kokouksia. Myöhemmin toimintaan mukaan tulivat myös mielenosoitukset eri puolilla maata. Suurin niistä pidettiin Helsingissä Hakaniemen torilla heinä-elokuun vaihteessa 1940, jonka ansiosta SNS-läiset saivat liikanimen pinonpolttajat.
Voisi ajatella että Neuvostoliitto olisi ollut mukana masinoimassa järjestön perustamista, mutta sen syntyminen tuli itse asiassa Neuvostoliitollekin yllätyksenä. Neuvostoliitto pyrki toki ohjaamaan vasemmistolaisten toimintaa konfliktiin ja etsi välinettä, joka horjuttaisi Suomen hallitusta.
Rauhan muutti karkureita
Välirauhasopimukseen sisältyi artikla, jonka mukaan Suomen piti vapauttaa kaikki vangit, jotka olivat toimineet – kuten sanonta kuului yhdistyneiden kansakuntien eli Neuvostoliiton hyväksi. Tämän nojalla karkureille tarjottiin mahdolllisuutta armahdukseen. Karkureiden työvoimaa tarvittiin kipeästi jälleenrakennukseen, eikä heitä voinut pitää siksi vankiloissa.
Perustuu ohjelmaan: Suomi jatkosodassa. Haastateltavat: Turun yliopiston poliittisen historian professori Kimmo Rentola, sotahistorian dosentti Jukka Kulomaa, Sakari Selin. Toimittaja: Seppo Heikkinen. Vuosi: 2011.
Muokattu 8.11.2016: Korjattu Areena-upotus
