Hyppää pääsisältöön

HARMONIKKATAITEILIJA MARKO VALTONEN on huolissaan jatkuvasta kiireestä

Harmonikkataitelija Marko Valtonen. Kuva: Sandra Saulo.

Laulaja ja laulunopettaja Johanna Tuomi valitsi pizzapalkinnon saajaksi harmonikan soittaja ja harmonikan soiton opettajan Marko Valtosen. Valintaansa hän perustelee näin: ” Opetan paitsi Sibelius-Akatemiassa, myös Turun seudun musiikkiopistossa, jossa olen nähnyt Markon tekevän opetustyötä. Hän on hienovireinen, huikea muusikko, laaja-alainen eri aikakausien tuntija, ja lämmin ystävällinen työtoveri. Kunnioitan häntä kaikilla näillä osa-alueilla.”

Laulaja Johanna Tuomi. Kuva: Jarmo Hämeranta.Marko Valtonen valmistelee opetustyön ohella taiteellista tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiassa. Siinä hän pyrkii selvittämään muun muassa sitä, miten muusikon käytännön työtä ja hiljaista tietoa voisi paremmin sanallistaa.

Liukuminen muusikoksi

Marko Valtonen on hyvin otettu palkinnosta. Harmonikasta tuli hänen soittimensa vähän kuin vahingossa. ”Halusin viisivuotiaana soittaa pianoa, mutta siihen ei ollut silloin mahdollisuutta. Kun olin kahdeksanvuotias isäni ehdotti harmonikkaa, hän itse soitti sitä ja hänen tuttavallaan oli poika, joka soitti harmonikkaa ja oli kanssani samalla luokalla koulussa. Soitinvalinta ei kaduta."

Lapsuutensa hän on viettänyt Liedossa ja hän opiskeli siellä Keijo Lounan johdolla, kunnes siirtyi pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin Heidi Velamon ja Matti Rantasen johdolla. Sivuaineenaan hän opiskeli cembalon soittoa, josta on ollut hyötyä myös harmonikan soitossa, varsinkin silloin kun soitetaan vaikkapa Bachia.

Musiikista tuli ammatti vähitellen. ”Olen aika lailla liukunut ammattimuusikoksi. Innostuin soittamisesta kovasti jo pienenä, mutta muistan tehneeni lapsena paljon muitakin asioita. Kun minulle huomautettiin, että oletkos harjoitellut, niin menin mielelläni harjoittelemaan ja saatoin viettää harjoitellessa neljäkin tuntia. Varmaankin joskus murrosiässä innostus kasvoi voimakkaammaksi. Nykyään musiikki on sekä ammatti että harrastus.”

Turkuun Marko Valtonen muutti valmistuttuaan vuonna 1999 ja siellä hän on asunut siitä lähtien. Turun seudun musiikkiopistossa hänellä on 26 oppilasta. Omat vahvuusalueet löytyvät klassisesta musiikista, nykymusiikista ja barokkimusiikista, mutta hän soittaa mielellään myös kevyttä.

”Lasten ja nuorten pitäisi päästä mahdollisimman paljon soittamaan erilaista musiikkia, jotta he voivat löytää omat mieltymyksensä ja samalla oppia eri musiikin lajeista. Opettajan pitäisi olla sinut omien vahvuusalueittensa kanssa ja opettaa sitä, missä itse on parhaimmillaan. Muita alueita varten pitäisi löytää joku toinen alan asiantuntija. Aina tähän ei löydy aikaa eikä mahdollisuuksia, mutta se saisi olla kuitenkin pyrkimys.”

Musiikki on abstraktia taidetta – miten sen kertomuksia voisi sanallistaa?

Tällä hetkellä Marko Valtonen valmistelee Sibelius-Akatemian jatko-opiskelijana taiteellista tohtorintutkintoaan. ”Teen ja tutkin musiikkia, kuten muutenkin tekisin, mutta näin projektin muodossa se sujuu paljon joutuisammin”, hän toteaa.

Hänen tutkintonsa koostuu 5 konsertista ja kirjallisesta työstä ja taiteellista työtä tukevista tukiopinnoista. Kolmas konserteista oli Helsingin Musiikkitalossa lokakuussa. Neljäs konsertti on 23. toukokuuta 2013 ja silloin Valtonen soittaa konsertissa J. S. Bachin Goldberg-muunnelmat. Keväällä 2014 on määrä pitää viimeinen ja viides konsertti, sitä varten hän tekee yhteistyötä säveltäjä Kimmo Kuitusen kanssa, joka aikoo säveltää pitkän nykymusiikkiteoksen viimeistä konserttia varten.

Yhtenä tämänhetkisistä pyrkimyksistä on verbalisoida musiikkia, joka on taiteista ehkä abstraktein. ”Tarkoitus on selittää musiikin sisältöä sanoin, jotka kaikki voivat ymmärtää ilman että ollaan heti tekemässä esimerkiksi sointuanalyysiä.”

Konserttitilanteessa tämä tarkoittaa sitä, ettei musiikkia pelkästään soiteta. ”Olen tehnyt sillä tavalla, että puhun musiikista ja selitän sen ”draaman kaaren” ja sitten soitan kappaleen. Kyse on siis minun tulkinnastani eikä mistään ehdottomasta totuudesta. Parasta olisi kuitenkin se, että soittaisi kappaleen ensin kertaalleen ja sitten voisi selittää ja tulkita kappaleen sanallisesti. Tämän jälkeen kappale soitettaisiin vielä kerran.”

Voisi olla että konsertin pituus kasvaisi näin, mutta Marko Valtonen ei ole siitä huolissaan. Hän on enemmän huolissaan ihmisten kiireestä ja siitä, ettei ehditä paneutua niihin asioihin, jotka ohitsemme kiitävät. ”Minusta on hienoa, että tehdään myös pitkiä sävellyksiä ja annetaan ihmisille mahdollisuus syventyä johonkin vähän pidemmäksi aikaa.”

Musiikista myös harrastus

Musiikki ei ole Marko Valtoselle vain ammatti, se on myös harrastus. Harrastusosuus liittyy tällä hetkellä musiikin taltiointiin. "Harmonikka on hankala soitin äänitystilanteissa, koska sen sointiala on niin laaja. Halusin tietää, miten sitä pitää äänittää, jotta se kuulostaisi omiin korviini hyvältä.”

Suunnitteilla onkin levy, johon Valtonen kokoaa teoslistaa. Ehdottomina listalla on J. S. Bach sekä Paavo Heinisen musiikki. Ja toiveissa on, että hän saisi itse toimia myös äänittäjänä. Se kuitenkin riippuu levy-yhtiöstä. ”Sain tehdä urkuri Ville Urposen levyn äänityksen Turun Tuomiokirkossa ja se oli erittäin palkitsevaa. Turun Tuomiokirkko oli tosin haastava paikka”, hän toteaa.

Pizza maistui oikein erinomaisesti. ”Olen pizzan suhteen kaikkiruokainen, välttelen ainoastaan ananasta ja persikkaa pizzan päällä”, Marko Valtonen toteaa syömisen jälkeen.

Teksti Sandra Saulo - Kuvat Sandra Saulo & Jarmo Hämeranta
Julkaistu 23.11.2012

Pizzan loppu. Kuva: Sandra Saulo.