Hyppää pääsisältöön

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Oikean elämäntavan säännöistä

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Oikean elämäntavan säännöistä. Kuva: Ulla Vuorela

Perheeseemme on ostettu kaikkia viihdyttävä, hyvin hoidettuna pitkäänkin kestävä, lapsia ja aikuisia monipuolisesti kehittävä, perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita monipuolistava, elämän suurten kysymysten äärelle johdattava ja edullinen ajanvietetuote: Afrikan tähti -peli.

Olen tavattoman kiitollinen pelin tekijälle.
Olen tavattoman kiitollinen pelin tekijälle. Afrikan tähti on jo ennen lasten syntymää ollut merkittävä osa elämääni. Ensin lapsena lukuisat jännittävät seikkailut sen taiten luodussa maailmassa. Pystynkö välttämään merirosvot? Jäänkö saarelle vangiksi? Uskallanko ottaa rosvon kohtaamisen riskin? Ja ai niin, ne jalokivet!

Työssänikin lastenpsykiatrina käytän usein Afrikan tähteä tavatessani lapsia kahden kesken. Pelin kuluessa on helppo havainnoida lapsen sorminäppäryyttä, hahmotustapaa, kykyä suunnitelmallisuuteen ja ennakointiin, tunteiden ilmaisua ja tapaa suhtautua kanssapelaajaan – ilman että lapsen täytyy tuntea olevansa tutkimuksen kohteena.

Ja nyt sitten saan oman perheeni kanssa eläytyä pelin tunnelmiin!

Koska tämä suutarin lapsilla on kengät, en ajattele peliä pelkästään pelinä. Ajattelen sitä keinona opetella mukavan yhteisen seikkailun ohessa muun muassa:

-          vuoronodottamista ja etuilua
-          toisten kannustamista ja vähättelemistä
-          pettymysten kestämistä ja suloisuutta
-          onnenpotkujen ansaitsemista ja ansaitsemattomuutta
-          muiden tuen vastaanottamista ja torjumista
-          oman toiminnan suunnittelua ja hätiköimistä
-          laskemista
-          toivomista ja toivottomuutta
-          onnistumisesta iloitsemista ja sen häpeämistä
-          kiihtymyksen nousua ja laskua
-          toivottomasta tilanteesta selviämistä ja totaalista luovuttamista
-          värejä
-          sattuman oikkujen epäreiluutta ja riemukkuutta
-          voitonriemua ja häviämisen riemua
-          huijaamista ja reilua peliä

Lyhyesti sanottuna: opetella elämistä.

On todella kiinnostavaa nähdä, miten eri tavoin ihmiset pelaavat ja elävät. Joku käyttää heti rahat lentämiseen, toinen säästää kaikki puntansa. Joku pohtii pitkään jokaista lunastusta, toinen kaivaa kaiken mikä tielleen sattuu rosvoja ajattelematta. Joku kieltäytyy myymästä löytämiään jalokiviä: hän pitää niitä suuremmassa arvossa kuin rahaa. Ennen sääntöjen muuttamista oli saarelle uskaltautuminen kova juttu - sinne kuin saattoi jäädä rahattomana kiikkiin. Mutta sellaiseenkin tilanteeseen voi elämässä joutua.

Kinastelu kuulostaa pikkumaiselta, mutta sen kautta käydään suurta neuvottelua siitä, mikä on oikea tapaa elää tätä elämää!
Kun kaksi lapsuudessaan intohimoisesti Afrikan tähteä pelannutta aikuista saa yhteisen lapsen, alkaa kova vääntö sääntöjen tulkinnasta. Lunastetaanko Capetownin rahat ennen vai jälkeen pahvikiekon kääntämistä? Saako ensin heittää noppaa ja sitten vasta päättää lentääkö sittenkin? Kinastelu kuulostaa pikkumaiselta, mutta sen kautta käydään suurta neuvottelua siitä, mikä on oikea tapaa elää tätä elämää!

Sitten on vielä jälkipelin filosofinen ulottuvuus, jota säännöissä ei määritellä. Saako pelin jo päätyttyä katsoa, mitä kustakin pahvikiekosta olisi löytynyt? Elämässä meillä ei tätä mahdollisuutta ole.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Ajatuksilla iloa elämään

    Flamingot onkin kai valkoisia. (Sei liity tähän mitenkään.)

    Ajatuksista on paljo harmia elämässä! Monesti ne tuo harmia pääähän. Ja joillekin vatsaan, esmes närästäen häntä sisältä. Mutta voi joskus olla iloakin niistä.

  • Energiatilanne kulissien takana

    Kierrätys-opettavainen kansalaiskertomus Kajolta.

    ..Valitettavasti huippukoulutetullekin ammattilaiselle, jonka vuotuinen työaika on kaksi minuuttia, palkkatulon auvo jää onnettoman pieneksi, lomarahoineenkin...

  • Luurailijat

    Omat haasteensa on siinä, jos puolet on näkymättömiä.

    Ken kurja olisi sattunut muutoshetkellä olemaan kelteisillään, hän joutuisi pysyttelemään ilkialastonna, jos mieli pysyä muiden huomaamattomissa..

  • Yhtenä hetkenä vain

    Yksinäisyys was here.

    Hiukan oli kepakko lyhyt tökkimiseen ja tutkimiseen, mutta kuivuuttaan kalahteli kivasti, kun sen sivulla kepitteli ison kiven kylkeen.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.