Hyppää pääsisältöön

Miten minusta tuli minä, Tea Ista

Kymmenvuotiaana Tea Ista kirjoitti päiväkirjaansa "Tästä lähtien pyrin kaikin keinoin näyttelijäksi". Suomen Kansallisteatterin ikoniksi tituleeratun Istan näyttelijänura on yksi Suomen pisimmistä. Roolitöitä on kertynyt yli sata.

Tietolaatikko

Ohjelmasta on poistettu musiikkinäytteet tekijänoikeusrajoitusten vuoksi.

Kansakoulun ensimmäisellä luokalla Tea esitti luokkakaverinsa kanssa Aapisesta kertomuksen Päivänpaiste ja Myrsky. Luokkatoverit tulivat jälkikäteen sanomaan Tealle: "Sä ikäänkuin muutuit, ihan kuin sä olisit ollut se Päivänsäde". Tea kertoo oivaltaneensa jo silloin, että "tässä on jotain".

Näyttelijän haaveiden lisäksi lapsuutta leimasi myös sodan traagisuus, haastattelussa Tea muistelee paenneensa kuuden vanhana pommituksia äitinsä kanssa.

Vuonna 1952 lukiolainen Tea näki lehdessä ilmoituksen, jossa Valentin Vaala haki näyttelijää nimirooliin elokuvaan Kulkurin tyttö. Poikaystävältä lainattu näyttävä hattu päässään Tea asteli Valentin Vaalan ja Suomi-filmin johtajan Risto Orkon eteen. Hattu ei miellyttänyt Orkoa, mutta kutsu koekuvauksiin tuli seuraavana päivänä.

Tea valmistui Teatterikoulusta vuonna 1956 ja hänet kiinnitettiin saman vuoden syksynä Suomen Kansallisteatteriin. Ista sai nuorimpana tulokkaana heti näyteltäväkseen uuden modernin draaman nuoret naiset. Hän valloitti yleisöt yhdessä läheisten näyttelijätovereidensa Tauno Palon, Pentti Siimeksen ja Jussi Jurkan kanssa.

Tea Ista on saanut kaksi Jussia, arvostetun Ida Aalberg -palkinnon, Pro Finlandian sekä näyttämötaiteen valtionpalkinnon. Eläkkeelle hän jäi vuosituhannen alussa, mutta teatteria hän ei ole silti jättänyt. Viimeisimmät suuret roolit nähtiin näytelmissä Puhdistus ja Mr. Vertigo.

Teksti: Heidi Sommar

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto