Hyppää pääsisältöön

Mayat eivät ennustaneetkaan maailmanloppua vuodeksi 2012

Vuoden 2012 talvipäivänseisauksen lähestyminen innosti maailmanlopun profeetat liikkeelle sankoin joukoin. New Age -väen ja populaarikulttuurin levittämän tuhoprofetian perusteluiksi kaivettiin mayojen vanhat kirjoitukset. Maailmanlopun edellä suomalainen maya-asiantuntija kuitenkin toppuutteli innokkaita muinaistekstien tulkitsijoita.

Jo kolme vuotta ennen h-hetkeä ensi-iltansa saanut katastrofielokuva "2012" ennusti tuhon koittavan maya-kalenterin mukaan 21. joulukuuta 2012. Filmi inspiroi Puoli seitsemän -ohjelman toimittajaa etsimään alan profeettoja myös suomalaisesta kansanperinteestä. Tulevaa apokalypsiä kannatti kuulemma väestösuojan sijasta seurata keittiön ikkunasta, koska kyseessä on "once-in-a-lifetime-esitys".

Joulukuussa 2011 Meksikossa kokoontui talvipäivän seisauksen aikaan satoja ihmisiä muinaisille pyramideille rukoilemaan, että maailma säästyisi tulevana vuonna katastrofeilta.

Prisman haastattelussa mayakulttuurin tutkija Harri Kettunen muistuttaa, että vuodesta 2012 puhuu yksi ainoa mayojen tuhansista monumenteista, ja tämäkin hyvin epämääräisesti. Kirjoitus on lisäksi murtunut sopivalta kohdalta.

Maailmanloppuennusteille on etsitty tukea mayojen ns. Dresdenin koodeksista, jonka arvoituksellista mainintaa ”mustasta taivaasta ja mustasta maasta” ei kuitenkaan voi yhdistää mihinkään aikaan tai tapahtumaan. Ilmauksesta mm. puuttuu verbi, joka auttaisi tulkinnassa.

Kettusen mukaan mayat eivät kerta kaikkiaan ole ennustaneet maailmanloppua vuodelle 2012 tai millekään muullekaan vuodelle. Heidän kalenterinsa jatkuu miljoonia vuosia eteenpäin.

Prismassa maailmanloppua pohtii myös kirjailija Risto Isomäki, joka itse on maalaillut mm. uhkakuvaa mannerjäätikön sulamisen aiheuttamista jättitsunameista. Valtavan asteroidin tai tappajaviruksen aiheuttamia laajoja tuhoja hän pitää mahdollisina mutta epätodennäköisinä. Isomäen mielestä todennäköisin suuren ekokatastrofin vaara piilee Jäämeren pohjan metaaniesiintymien sulamisessa.

Teksti: Jukka Lindfors

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto