Hyppää pääsisältöön

Ravi Shankar oli sitarin sankari

Intialaisen perinnemusiikin lähettiläs Ravi Shankar esitteli intialaisia soittimia ja kertoi intialaisen musiikin tarinaa Jyväskylän Kulttuuripäivillä kesällä 1966. Sitar-soittimen länsimaissa tunnetuksi tehnyt muusikko teki urallaan yhteistyötä muun muassa Beatles-yhtyeen George Harrisonin kanssa, jota Shankar piti poikkeuksellisen järkevänä pop-muusikkona.

1950-luvulta lähtien myös lännessä esiintynyt intialainen sitarvirtuoosi Ravi Shankar oli ensisijaisesti klassisen, perinteisiin pohjautuvan intialaisen musiikin lähettiläs.

Jyväskylän Kulttuuripäivillä vuonna 1966 vierailleen muusikon mukaan intialainen klassinen musiikki eroaa länsimaisesta vastineestaan eritoten siinä, että se koostuu lähes 95 prosenttisesti improvisaatiosta. Intialainen improvisaatio ei kuitenkaan perustu harmoniaan, kuten vaikkapa länsimainen jazz, vaan erityiset sävel- ja rytmikaavat ovat tärkeimmässä roolissa.

Kaavat ovat musiikkiperintöä, jotka eivät periydy nuottien avulla, vaan siirtyvät soittajalta soittajalle. Jokainen oppinut myös pyrkii lisäämään soittoperinteeseen aina jotain omaa, rikkomatta perinteen pohjaa. Tärkeintä kuitenkin on musiikissa elävä vapaus, joka estää kaavoittumisen.

Yhden asian suhteen Shankar on kuitenkin ehdoton: jos haluaa lähestyä intialaista musiikkia, ei kenenkään tulisi tehdä sitä pinnallisesti. Esimerkiksi sitarin soittamista harjoitellaan perinteisesti 5-10 vuotta, jopa 14 tuntia päivässä, ennen kuin soittajan kyvyt ovat sillä tasolla, että perinteisiin sopii kajota.

Shankarin mukaan mukaan George Harrison oli poikkeuksellinen pop-muusikko juuri siksi, että tämä tajusi aikanaan lopettaa sitarin harjoittelemisen huomatessaan sen oppimisen vievän vuosikymmeniä. Soittimen hallitsemisesn sijään Harrison pyrkikin hyödyntämään intialaistyylistä improvisaatiota kitaransoitossaan.


Tietolaatikko

Sisko Hynnisen ohjelmasta on poistettu musiikkinumerot tekijänoikeudellisista syistä.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto