Hyppää pääsisältöön

Aikamatka arkeen: Asuminen

Keittiö 50-luvulla
Keittiö, 1950. Kuva: Kalle Kultala/Yle Keittiö 50-luvulla Kuva: Yle/ Kalle Kultala keittiöt,asuminen,50-luku

Aikamatka arkeen –radiosarjan toisen osan aiheena on asuminen. Ohjelmassa kuullaan myös aiheeseen liittyvää Ylen arkistomateriaalia.

Nykyään saattaa olla vaikeaa löytää uutta asuntoa, jossa ei olisi omaa saunaa. Teollisuus ja satamat ovat kaikonneet kaupunkien keskustojen rannoilta ja niiden tilalle rakennetaan uusia kaupunginosia. Kaupunkien laitamilla on vastassa valmistalojen loppumattomat rivistöt. 

Aina ei ole ollut näin, sillä Suomen rakennuskanta on eurooppalaisittain hyvin nuorta: 70% asuntokannastamme on rakennettu vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Asumisen historiasta kertoo  taidehistorian professori Kirsi Saarikangas  Helsingin yliopistosta. Ohjelmaan kuuluu myös Yleisradion arkistomateriaalia.

Kaupungistumisen ensi aalto 1800-luvun lopulla

1800- ja 1900-luvun taitteessa 70 % suomalaisista sai vielä elantonsa alkutuotannosta. Melkein 90 % väestöstä asui maaseudulla. Vähitellen Suomi alkoi muuttua ja kaupungit alkoivat vetää väkeä puoleensa. Samalla kaupunkien asumisrakenteet muuttuivat.  

-Ensimmäinen kaupungistumisaalto alkoi 1800-luvun loppupuolella. 1800-luvun loppupuolella alkoi muotoutua moderni kivikaupunki, kivirakennukset ja korkeat kivitalot alkoivat korvata matalia puutaloja, joissa oli pihat ja jotka jotenkin muistuttivat maaseudulla asumista.

-Silloin asuminen oli eriytynyttä: oli työväenkaupunginosia jotka olivat vain osin suunniteltuja, kantakaupungissa taas oli isoja porvarisasuntoja 1900-luvun alkupuolella, Saarikangas kuvailee.

Porvarisasuntoja ja työväenasuntoja

 -Kaupunkien porvarisasunnoissa oli paljon tilaa, paljon huoneita sosiaalisen kanssakäymisen, oli salia ja ruokasalia, ehkä myös työhuone, jossa tehtiin monenlaista kotityötä. Taloudessa asui ehkä enemmän palvelijoita kuin ydinperheen jäseniä.

Asuminen oli kolmijakoista: oli talousosa, joka oli palvelijoiden aluetta, ja joka mielellään suljettiin ovilla, etteivät äänet ja hajut kulkeudu, sitten oli yksityiset makuuhuoneet ja kolmantena sosiaalisen kanssakäymisen tilat.

Varakkaan väen asuntoja löytyi aivan kaupunkien keskustoista, esimerkiksi Helsingissä Kruunuhaassa, Kampissa ja Kaartinkaupungissa. Keskiluokkaisempi Töölö rakennettiin hieman myöhemmin, 1910-30-luvuilla.

-Työväki asui ahtaaminen, oli huone ja keittiö tai pelkkä hellahuone. Porvaristoa ja ylempää keskiluokkaa ei juurikaan asunut Pitkänsillan toisella puolella, työväenkaupunginosissa. Kantakaupungissa kyllä asui työväestöä, koska oli erikokoisia asuntoja,  pihasiipiä ja ylempien kerrosten asuntoja.

Ylimpien kerrosten asunnot eivät olleet arvostettuja, kun ei ollut vielä hissejä. Arvostetuimpia olivat toisen tai kolmannen kerroksen asunnot.

Puutarhakaupunginosien nousu

Suurin osa ihmisistä asui kuitenkin vielä maaseudulla. Vielä toisen maailmansodan jälkeenkin maaseutuväestön osuus oli 70 %.

Maailmansotien välissä ruvettiin kiinnittämään enemmän huomiota asuinympäristön merkitykseen ja asuntojen terveellisyyteen ja hygieenisyyteen. Asumisen uudet tuulet näkyivät ensimmäiseksi työväenasuntojen suunnittelussa.

Puutarhakaupunginosan idea alkoi itää jo ennen toista maailmansotaa. Silloin rakennettiin huvilakaupunginosia toisaalta varakkaammalle väelle mutta myös työläisille.

-Helsingissä Kulosaari ja Munkkiniemi olivat varakkaiden alueita. Malmilla, Tapanilassa ja Oulunkylässä asui sekä työväestöä että keskiluokkaa. Jälkimmäiset olivat kaavoituksen ulkopuolella eivätkä niin suunniteltuja. Puutarhakaupunki rakentamisen esikuvana perustui pitkälle siihen, että asutaan pienemmissä  asunnoissa, yhden perheen taloissa tai rivitaloasunnoilla.

Ensimmäiset rivitalot 1910-luvulla

Eliel Saarisen suunnittelemat Suomen vanhimmat rivitalot valmistuivat Munkkiniemeen 1910-luvulla. Sen jälkeen rivitalorakentaminen loppui ja siitä tuli uudelleen suosittua 1960-70-luvulla.

1920-luvulla Kansanasunnot Oy rakennutti Käpylän puutarhakaupunginosa työväestölle. Käpylä edusti oman aikansa ihannerakentamista: rakennukset olivat neljän talouden 2-kerroksisia taloja. Niissä oli puutarhat, joissa kasvatettiin  ruokaa ihan kotitarpeiksi. 

-Ruotsissa oli hyvin vahva työväen asumiseen liittyvä omakotitaloliike. Ajateltiin, että kosketuksella maahan on vahva kasvattava puoli, ajateltiin, että ihminen joka viljelee omaa puutarhaansa ei ajattele pahaa, eikä ehdi kapinoimaan kun vapaa-aika ja energia menee puutarhatöissä, Saarikangas kertoo.

Huomio maaseudun asumiseen

Vielä talvisodan alkaessa kolme neljästä suomalaisesta asui maaseudulla.

Saarikankaan mukaan maaseudun asuntojen suunnitteluun ei juurikaan kiinnitetty huomiota ennen kuin Heikki Siikonen 1920-30-luvulla laati pienviljelijän avuksi tyyppipiirrustuksia.

-1800-luvun lopulla valmistui tilattoman väestön alakomitean raportti maaseudun asumisolojen surkeudesta. Maalla oli kartanoja ja maatiloja, mutta paljon tilatonta väestöä,  joka asui hyvin pienissä mökeissä, oli tupa ja ehkä kamari. Maaseudulla ahtautta helpotti se, että kesällä saattoi käyttää aittoja.

Sota vaikutti merkittävästi asuntorakentamiseen, mutta aivan kokonaan se ei sota-aikanakaan tyrehtynyt. Talvisodan jälkeen Suomi sai Ruotsista lahjoituksena noin 2000 taloa. Näitä ruotsalaistaloja tuli kaikkiaan 75 paikkakunnalle, mm. Helsinkiin ja Lahteen. Jatkosodan aikana takaisin vallattuun Karjalaankin ehdittiin rakentaa tuhansia taloja.

Rakennusbuumi sotien jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen jälleenrakentamisen tarve oli valtava.  Maaseutua ryhdyttiin rakentamaan ensimmäisenä. Rintamamiestaloja ja muita tyyppitaloja nousi valtavat määrät.

Suomeen perustettiin sodan jälkeen maanhankintalain nojalla lähes 100 000 uutta pientilaa ja rakennettiin 75 000 asuintaloa.

Suomessa jälleenrakennusurakka ja asuntopula oli valtava, koska 1930-luvulla oli rakennettu niin vähän. Vielä 1950-luvun loppupuolella Helsingissä asui paljon ihmisiä pommisuojissa ja erilaisissa kellareissa. LIsäksi oli asutettava yli 400 000 evakkoa Karjalasta ja muilta luovuitetuilta alueilta. Oli rakennettava uudelleen tuhottu Lappi ja Rovaniemi.

Rintamamiestaloja rakennettiin maalle ja kaupunkiin

Jälleenrakentaminen toteutui Suomessa ensin maaseudulla. 1940-50-luvulla rakennettiin tyyppipiirrustusten mukaisia puolitoistakerroksisia taloja, joita kutsuttiin myös rintamamiestaloiksi. Taloissa oli yhdenmukainen pohja, yksi savupiippu, makuuhuone, olohuone ja eteinen. Ullakko oli mahdollista rakentaa joko samaan aikaan tai myöhemmin.

Rintamamiestalo nopeutti jälleenrakentamisen prosessia, koska se oli mahdollista rakentaa itse.

On mielenkiintoista  että käsitys modernista asumisesta alkoi levitä syrjäkylien tyyppitalojen kautta. Niiden ratkaisuissa ajateltiin paljonkin ergonomisia seikkoja ja tilojen sijoittelua.

- Alettiin kiinnittää  huomiota keittiöön, vessaan, kylpyhuoneeseen, parvekkeeseen, Saarikangas kertoo.- Taloissa ei tietenkään ollut kylpyhuoneita eikä sisävessaa, koska ne rakennettiin vesi- ja viemäriverkoston ulkopuolelle. Keittiö oli keskeinen: lieden ja kuivauskaapin paikkaa ja ylipäätänsä kotitaloustöiden järjestämistä mietittiin 1920-30-luvulta lähtien. Tärkeää oli myös se, että keittiössä ei saanut nukkua, eli ruuanlaitto ja nukkuminen erotettiin toisistaan.

Kaupunkirakentaminen kiihtyi 1950-luvulla

Kaupunkien rakentaminen käynnistyi oikeastaan vasta 1950-luvulla, jolloin kaupunkien väestömäärä alkoi kasvaa voimakkaasti. Vuonna 1956 kaupunkien rakentaminen saavutti maaseudun rakentamisen tason.

Kaupunkien rakentamista vauhdittivat vuonna 1949 säädetyt aravalait, joiden mukaan rakentamiseen saattoi saada edullista valtion takaamaa lainaa. Helsingissä Mannerheimintien päähän rakennettiin 8-kerroksiset kerrostalot tavallaan kantakaupungin jatkoksi, Tampereella Kaleva ja Turussa Martinpuisto.

Asemakaavat toteuttivat modernia kaupunkirakennetta, eli ne eivät perustuneet suljettuihin umpikortteleihin vaan niissä näkyivät funtionalistiset ihanteet ja ajatukset auringosta ja valosta.

Lähiöt syntyvät

Muutto maalta kaupunkeihin jatkui ja lisää asuntoja tarvittiin. Syntyi ajatus lähiöistä, joissa toteutettiin funktionalistisia ideoita ja ajatusta puutarhakaupungin luonnonläheisyydestä.  Lähiötä pidettiin terveellisenä ja parhaana asuinpaikkana lapsille.

Maaltamuuton kiihkeimpinä vuosina asukkaat uusiin lähiöihin tulivat maaseudulta, mutta ennen sitä niihin muutettiin kantakaupungin ahtaista oloista.

-1940-50-luvun taitteesta lähtien1970-luvun puoliväliin tai lopulle asti rakentaminen suuntautui valtaosin uusiin lähiöihin. 1950-luvun lähiöissä yhdisteltiin kerros- ja rivitaloja ja omakotitaloja, mutta 60-luvulta eteenpäin lähiöt koostuivat entistä enemmän kerrostaloista.

Ensimmäiset lähiöt olivat Herttoniemi ja Maunula Helsingissä ja Tapiola Espoossa. Tosin Tapiolaa ei kutsuttu lähiöksi vaan puutarhakaupunginosaksi.

Tyypillistä lähiöasunnoille oli, että ne olivat pienempiä kuin ennen sotaa rakennetuissa kaupunginosissa.

-1950-luvun aravamääräysten mukaan asunto-osakeyhtiön asunnoista puolet pitää olla kaksioita. Näin 50 neliön kaksio vakiintui keskimääräiseksi perheasunnoksi. Se koostui yleensä, keittokomerosta, makuuhuoneesta ja olohuoneesta. Ihanteena oli kuitenkin se, että ruuanlaitto oli erotettu omaan keittokomeroon.

Asuntojen varustetaso nousee

-Iso muutos oli se, että asunnoissa oli usein parvekkeet ja keittiöissä oli kaasuliesi ja vähitellen myös jääkaappi, Saarikangas sanoo.

Vuonna 1966 jääkaappi oli alle puolella kotitalouksista, mutta kymmentä vuotta myöhemmin se oli jos reilusti yli 90 %:lla  Myös pesukoneita vuonna 66 oli noin puolella kotitalouksista, mutta vuosituhannen vaihteessakaan sitä ei ollut hankkinut kuin 85 % talouksista. Astianpesukoneet olivat vuonna 1966 aivan tuntemattomia. Vuosituhannen vaihteessa niitä oli puolella kotitalouksista. 

Modernit kodinkoneet ja uudet asunnot merkitsivätkin monelle lähiön asukkaalle uuden aikakauden alkua. 

-Monelle muutto lähiöihin merkitsi lupausta paremmasta tulevaisuudesta, mutta myös konkreettista parannusta asumistasoon.   Lähiöasukkaiden kokemuksista on kerätty aineistoa: ne on kirjoitettu hyvin positiivisessa hengessä. Monet kirjoittavat, että muutto oli kuin olisi taivaaseen päässyt, oli tilaa ja sisään tuli kylmä ja lämmin vesi. Toinen asia joka tulee vahvasti läpi, on  luonnonläheisyys, oli jättömaita ja tällaista, omaksi tehtävää. 

Lähiöt kritiikin kohteena

Pian lähiöitä alettiin kuitenkin kritisoida. Niitä haukuttiin nukkumalähiöiksi, puhuttiin nuoriso-ongelmista ja sanottiin, ettei lähiöissä muodostu sosiaalisia suhteita.

-Aluksi lähiöistä kirjoitettiin innostuneesti, mutta kun elämä lähiöissä arkipäiväistyi, suhtautuminen muuttui kriittiseksi. Ensimmäiseksi kirjoitettiin muistaakseni Herttoniemen nuoriso-ongelmista. Ajan myötä ongelma siirtyi lähiöstä toiseen.

Lähiöiden suunnittelussa ei juuri kiinnitetty huomiota nuoriin. Lähiössä ajateltiin asuvan äiti, isä ja lapset, jotka pysyivät ikuisesti kouluikäisinä. Nuorille ei ollut muita kokooontumistiloja kuin kellarit ja porttikongit, joutomaat ja metsät.

-1960-luvun puolivälistä alkaen lähiöitä kritisoitiin lehdistössä,  mutta myös arkkitehtien piireissä.1967 järjestettiin "Mitä opimme Tapiolasta" -seminaari, Saarikangas kertoo. -1968 valmistui Jaakko Pakkasvirran Vihreä leski -elokuva, joka herätti valtavan keskustelun. Alettiin kirjoittaa nukkumalähiöistä, tallelokeroista, joista matkustettiin töihin kantakaupunkiin.

-Mutta sitä ei ehkä huomattu, että lähiöissä syntyi toisenlaisia sosiaalisia verkostoja kuin odotettiin. Esim. naisten ja lasten keskinäisiä verkostoja ei pidetty minään, vaikka asukkaiden kertomuksista voi päätellä että lähiöissä muodostui juuri niitä.

Lähiörakentamisen kiihkeimmät vuodet olivat vuosien 1965-75  välillä. Kiivaassa rakennustahdissa betonielementtirakentaminen tuli mukaan kuvaan.

Kaupunkiasumisen renessanssi

Lähiöajattelua  leimasi tietynlainen kaupunkivihamielisyys ja luonnonläheisen asumisen ihanne. Yhtenä merkittävimmistä lähiörakentamisen jälkeisistä trendeistä taidehistorian professori Kirsi Saarikangas näkee sen, että suuntaus on kääntynyt ja kaupunkia arvostetaan taas asumispaikkana.

-1970-luvulla kaupungin arvon alkoi jälleen nousta. Helsingissä Katajanokan uusi kaupunginosa rakennettiin 1980-luvulla ja sen jälkeen kaupungin paluutrendi on jatkunut,  kun satama-, varasto- ja teollisuusalueita on vapautunut. Enää ei luonnonläheistä lähiöasumista pidetä ihanteellisimpana ja kaikille parhaana asumismuotona.

Asuntojen standardisoiminen on lieventynyt, tosin aika hitaasti, näkee Kirsi Saarikangas.

- Nyt taas rakennetaan parvekkeita, jotka 1970-luvulla välillä katosivat, kun piti rakentaa nopeasti ja halvalla. Oli myös viherhuonebuumi, joka oli hyvin epäekologinen. Nyt meillä rakennetaan joka asuntoon sauna, ja saa ihan kamppailla, jos haluaa asunnon muttei saunaa.

Haasteena kestävä kehitys

Nyt asuntosuunnittelun suurimpia haasteita ovat kestävään kehitykseen liittyvät asiat.

-Asunnon ja sen ulkotilan suhdetta mietitään myös: missä asunto sijaitsee. miten siitä pääsee ulos ja miten luonto tai itsetekeminen voidaan ottaa huomioon kaupunkiasumisessa. Pohditaan kaupunkiviljelypalstoja ja yhteisten tilojen merkitystä, mietitään, tarvitaanko kaikille oma pesukone ja oma sauna, Saarikangas luettelee.

Talotyyppien monimuotoistumisesta ei kuitenkaan ole juuri merkkejä. Kaupunkien keskustojen ulkopuolella merkittävimpiä trendejä on ollut valmistaloboomi. 

-Oikeastaan voi sanoa, että rintamamiestalojen jälkeen arkkitehdit eivät ole päässeet suunnittelemaan omakotitaloja, koska   valmistalot ovat niin vallitseva rakentamisen muoto. Kun 1970-luvulla rintamamiestaloa pidettiin arkkitehtisuunnitteluhn irvikuvana, niin nyt vois sanoa, että yllättävän hyvin ne ovat kestäneet aikaa.

Vallilan työväenkaupunginosa. Kuva: Yle

Vallilan työväenkaupunginosa. Kuva: YleVallilan työväenkaupunginosa. Kuva: Yle
Rintamamiestalo. Kuva: Seppo Sarkkinen/Yle

Rintamamiestalo. Kuva: Seppo Sarkkinen/YleRintamamiestalo. Kuva: Seppo Sarkkinen/Yle
Keittokomero. Kuva: Kalle Kultala/Yle

Keittokomero. Kuva: Kalle Kultala/YleKeittokomero. Kuva: Kalle Kultala/Yle
Kaukajärven lähiö, Tampere. Kuva: Mika Kanerva/Yle

Kaukajärven lähiö, Tampere. Kuva: Mika Kanerva/YleKaukajärven lähiö, Tampere. Kuva: Mika Kanerva/Yle
Rivitalo. Kuva: Juha-Pekka Inkinen/Yle

Rivitalo. Kuva: Juha-Pekka Inkinen/YleRivitalo. Kuva: Juha-Pekka Inkinen/Yle

Perustuu ohjelmaan: Aikamatka arkeen: Asumisen historia Toimittaja: Seppo Heikkinen Haastateltavana: Taidehistorian professori Kirsi Saarikangas Nettitoimittaja: Raili Löyttyniemi

Ihminen ja yhteiskunta

  • Tunnetko taloyhtiön tilinpäätöksen kiemurat? Testaa tietosi

    Testaa, mitä hyvin tunnet taloyhtiön tilinpäätöksen

    Kymmenissätuhansissa taloyhtiöissä kokoonnutaan vuosittain kuulemaan, kun isännöitsijä luettelee tilinpäätöksestä vaikeaselkoisia termejä kokousväelle. Tilinpäätöksen riveillä on kuitenkin tärkeää tietoa siitä, miten hallitus ja isännöitsijä ovat hoitaneet osakkeenomistajien rahoja. Tunnetko taloyhtiön tilinpäätöksen? Tarkista tietosi ja vastaa seitsemään kysymykseen.

  • Testaa sananvapauden rajoja – mitä netissä saa sanoa?

    Mitä netissä oikeasti saa sanoa?

    Missä menee asiattomuuden ja laittomuuden raja? Mitä netissä saa sanoa ja minkälaisten viestien jälkeen alkaa tulla nettipoliiseilta yhteydenottoja? Tee Yle Oppimisen testi ja tsekkaa miten hyvin sinulla on sananvapauden rajat hallussa. Nettipoliisi, vanhempi konstaapeli Jarno Saarinen kommentoi internetistä lainattujen kirjoitusten laillisuutta.

  • Näin sinua ohjataan Facebookissa ja internetissä

    Suosittelualgoritmit pitävät sinut kuplassa

    Näin sinua ohjataan Facebookissa ja internetissä Oletko huomannut että törmäät jatkuvasti samojen ihmisten juttuihin somessa? Näetkö netissä useimmiten mielipiteitä, joista olet samaa mieltä? Jos kuulostaa tutulta, niin olet luultavasti joutunut suosittelualgoritmien aiheuttamaan informaatiokuplaan.

  • Filosofia

    Filosofia on maailman vanhin tiede. Se opettaa ajattelemaan ja parantaa ongelmien ratkaisukykyä. Parhaimmillaan filosofia johtaa ihmisen ja maailman olemassaolon syvälliseen ymmärtämiseen.

  • Historia, Suomi

    Minkälainen maamme oli ennen? Tunnelmakuvia menneisyydestä. Historian havinaa. Tapahtumia asiantuntijoiden ja aikalaisten kertomana.

  • Historia, maailma

    Elämää, mysteereitä ja saavutuksia. Historiallisia tapahtumia, tappioita ja voittoja. Artikkelit perustuvat Ylen televisio- ja radio-ohjelmiin.

  • Suomalaiset juhlapäivät

    Juhlapäivät ovat kirkollisia, valtiollisia tai muuten vain vakiintuneita päiviä, joita juhlistetaan monin tavoin. Ne liittyvät usein uskontoon tai kansalliseen historiaan. Tutustu suomalaisiin juhlapäiviin, niiden historiaan ja merkitykseen.

  • Työelämä

    Apua ammatinvalintaan, yrittäjyyden MP3-kurssi.

  • Yhteiskunta

    Miksi demokratia on tärkeää?

    Miksi demokratia on tärkeää? Entä jos sinä saisit olla hetken vallan kahvassa?