Hyppää pääsisältöön

Näin puet himmelisi

Pillihimmeli on uusi suomen kielen lempisanani. En muista aiempaa sanaa, mutta tämä voittaa sen.

Kävin naapurin (Terkut Annelle!) kanssa kurssit ja nyt osaan tehdä kauniita himmeleitä, pilleistä. Oi onnistumisen riemua.Pillihimmeli ikkunalla Kuva on nyt osittain K-18, koska himmeli on nakuna. Pahoitteluni. Jos jaksat lukea eteenpäin, moraalini kohenee.

Pohtiessani himmeliin jotain uutta ideaa, tuijotin marketin mainoksessa olevaa kuusta ja tajusin, miten kaunis puu se olisi ilman koristeitakin. Ei kun siis tarkoitan, että tajusin, että himmelikin pitää kuorruttaa, koska kuuset, ihmiset ja koiratkin tätä nykyä saavat päälleen vaatteita ja kuorrutteita.

Aloitin himmelin vaatetuksen tekemisen samalla idealla kuin neulegraffitit tehdään, eli laakana. LaakavirkkausMittasin silmämääräisesti pillin pituuden ja tein saman verran silmukoita. Sitä sitten pyörittelin eestaas, jotta laaka kasvoi. Valmiin yksittäisen asun kiinnitin käsin pillin päälle.Kuorrutettu himmeli Lopputulos laakana tekemisestä näyttää tältä. Tein yhteensä kahdeksan punaista n. 5 cm pätkää ja neljä valkoista, jotka raidoitin polkagris-henkisesti punaisella puuvillalangalla.

Lopputulos on yllättävän hirveä. Kokonaisuus on jotenkin tönkkö.Valmis laakana tehty Tönkkö himmeliMelkein alkoi ketuttaa, vaikka olen hyväntuulinen ihminen. Joko tätä ei voi tehdä näin tai sitten lanka ja pilli olivat liian paksuja. Kertokaa, jos tiedätte, miten tämä tehdään nätisti. Puuvillanka on kolmosen puikolle sopivaa, joten on vaikea ymmärtää, että se olisi paksua. Paksulta ja tönköltä se kuitenkin näyttää. En suosittele.

Sisuunnuin, yritin uudestaan. Mietin pukeutumistrendejä ja valitsin turvallisen mustavalkoisen, kokopeittävän asun. Ehkä tuo pillinmyötäinen ei ollut pilistäkään miellyttävä. Itse ainakin inhoan sukkahousuja ja kotelomekkoa. Siis sitä, miltä ne tuntuvat päälläni.

Päädyin tekemään kolmioita. Silmämääräisesti jälleen, josta syystä tein osan aika moneen kertaan. En kerta kaikkiaan kestä laskemista. Silloin ei voi tehdä mitään muuta kuin keskittyä virkkaamiseen. Minulla on usein moniajo päällä. Himmelin asuHimmelin asu valmistuu

Yhdistin aina eri värit pareiksi, joten lopulta minulla oli kulmikas puku, jonka sisälle tungin pillihimmelin. Himmeli piti kiinnittää kulmista asuun, koska muuten sille olisi käynyt kuin sängyssä pussilakanalle; kulmat ovat aina tyhjät ja peitto elää omaa elämäänsä sisällä.

Tähän jälkimmäiseen lopputulokseen olen tyytyväinen, mutta sen tekeminen oli melko hidasta. Yhteen "timanttiin" pitää varata neljä-viisi tuntia viimeistelyineen ja keskeytyksineen (jos on koiria, pieniä lapsia, perhe ylipäänsä tai pieni virtsarakko). Valmis timanttiasu

Ensimmäisessä kuvassa esittelemäni himmelin asun tekemiseen menisi siten 35 tuntia ja jos haluaisi päällystää vielä pystypillit liitoksissa saisi varata loppuhinkkaamisineen noin 37 tuntia. Näin. Onnea matkaan. Valmis himmeliasu

Huumorivirkkaaja toivottaa lukijoilleen varuilta tässä kohtaa hyvää joulua. HYVÄÄ JOULUA! Syödään paljon ja tehdään käsitöitä!

  • Yleisön toiveista, arkiston aarteista – radiodraamatoiveita ystävänpäivään

    Toivekuunnelmissa selvitetään rikoksia ja ihmissuhteita.

    Helmikuun kuuntelijatoiveissa seikkaillaan, jännitetään ja rakastetaan. Kauko Helovirta vie Majuri Marraksena kuulijat poliittisiin selkkauksiin Ylä-Safaniin. Tauno Palon ja Eeva-Kaarina Volasen tähdittämässä kuunnelmassa herätellään henkiin rakkaus vuosikymmenten takaa. Olavi Susikoski selvittää kauppaneuvoksen rouvan murhaa ja Laura Tervonen näyttelijättären kuolemaa. Vahtosen vanha murhamysteeri herätetään eloon kuunnelmassa Vahtonen muistoissamme.

  • Viron vaiheita radiodraaman kertomina

    Kuunnelmat valottavat veljeskansan 100-vuotista historiaa

    Viro julistautui valtioksi helmikuussa 1918. Kansakunnan vaiheisiin on mahtunut sotaa ja vieraita valloittajia, mutta myös kukoistavaa kulttuuria ja suuria kirjailijoita. Jaan Krossin ja Hella Wuolijoen kirjoittamat kertomukset valottavat Viron historiaa 1900-luvun alusta sotavuosiin. Käymme Eino Leinon matkassa 1920-luvun kulttuuripiireissä Virossa ja hengitämme raikasta, kolminkertaista kevättä: luonnon, kansan ja kirjallisuuden uutta heräämistä.

  • Ohjaaja Heidi Köngäs: Nostalgiaa ja muita haikeita mausteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia tunteita

    Omien elokuvien luettelon lukeminen synnyttää monia outoja tunteita: on kaihoa, kauhua, noloutta, mutta yllättävän paljon ikävää. Ikävää ennen kaikkea yhdessä tekemistä kohtaan. Jokainen elokuva syntyy monessa vaiheessa, monen ihmisen taiteellisen työn tuloksena, mutta vain ohjaaja näkee ne kaikki.

  • Partasen perhe muuttaa Kotikadulle – viides kausi nyt Areenassa

    Mm. Eeva Litmanen ja Sulevi Peltola tulevat osaksi sarjaa.

    Partasen perheen vanhemmat Onni (Sulevi Peltola) ja Anja (Eeva Litmanen) tuovat perheensä Itä-Suomesta Kotikadulle heti viidennen kauden ensimmäisessä jaksossa. Koko kausi nyt katsottavissa Areenassa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua