Hyppää pääsisältöön

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Himmeli lapselle

Lastenpsykiatri Janna Rantala: Himmeli lapselle. Kuva: Ulla Vuorela

Esikoista odottaessani minulla oli aikaa suunnitella vauvan hoitopöydän järjestystä. Ehdin pohtia mihin sijoittaa kaikki ilmeisen välttämättömät pumpulituotteet, vaipat, vaihtovaatteet, rasvat, liinat, suolatipat, varahelistimet, niistäjät, kosteuspyyhkeet, kynsileikkurit, pyykkipussit ja hätäkeskuksen puhelinnumero. Jälki oli hyvä: käytännöllinen ja kaunis. Vauvakin mahtuisi vielä pöydälle.

Vasta lapsen synnyttyä juolahti mieleeni, että hän viettää suurimman osan hoitopöytäajastaan selällään, katsellen kohti maalarinvalkoista kattoa. Niinpä kiinnitin pöytään serkuilta perityn pelle-mobilen. Värikkään, pyörivän ja soivan härvelin, jonka räikeys särki silmiäni. Eikä se ollut edes käytännöllinen: löin otsani siihen kolmesti päivässä.

Joudun tunnustamaan, että ensimmäisen naurunsa hän nauroi pellejen kanssa, ei suinkaan minun.
Lapseni tietysti rakasti pelle-mobilea. Joudun tunnustamaan, että ensimmäisen naurunsa hän nauroi pellejen kanssa, ei suinkaan minun.

Olen varma, ettei pellejen ihanuus johtunut vain väreistä ja musiikista, vaan liikkeestä. Riemastuttavasta pyörimisestä ja keinumisesta, johon lapsi pystyi mielessään yhtymään, vaikka lentotaidot eivät olleet vielä kehittyneet. Hän tunsi lentävänsä pellejen kanssa, eikä vielä tiennyt, ettei koskaan tule siihen pystymään.

Suomalaiset perinteiset mobilet - himmelit - eivät tarjoa värejä tai ääntä. Niiden liikekin on pientä. Mutta himmeleitä katsoessani näen toisenlaista lentoa: hitaasti osista rakentuvan, kasvavan kudelman, jossa ilma virtaa näkymättöminä pyörteinä. Sellaista saattaa olla lapsen mielen rakentuminen, ajatusten lento.

Kun elän lasteni kanssa, en halua tarjota heille vain viihdytystä
Kun elän lasteni kanssa, en halua tarjota heille vain viihdytystä: pyörimistä ja värejä. Enkä liioin keskittyä vain käytännön hoivaan: nenien niistelyyn ja kynsien leikkaamiseen. Haluan tarjota myös mielen rakennusaineita, sanoja kokemuksille, tilaa ajatusten näkymättömille pyörteille. Kauniille ja käytännöllisille.

Siksi minun himmelissäni pyörivät sisäisen maailmamme loputtomat sanat:

kaivata…surra… toipua
unelmoida
... haaveilla
antaa anteeksi
toivoa…katua
hävetä…muistella…antaa periksi
kiintyä...ilahtua…nähdä unta
saada anteeksi...armahtaa…oivaltaa
pettyä…rohkaistua...hylätä…luovuttaa…pelätä
jännittää…ihailla…uskaltaa…kehittyä…sääliä
ilahduttaa…  erehtyä …kaihota…kadehtia

arvostaa
… pyytää anteeksi…pelästyä
yllättyä
tavoitella…odottaa…hyväksyä
rakastaa
Olotilan himmelihaaste: Millainen on moderni himmeli? Kuva: Ulla Vuorela


Hyvää ja rauhallista joulua!

  • Tyhmä jo pienenä

    Toistuvan yksinkertaisuutensa lamentaatioasialla on Kajo.

    "Jos ei lasketa sitä, että aikuisessa ihmisessä on lihaa ja luuta enemmän kuin lapsessa, ja laajempi nahka-osa hänellä kuin silkohapsena oli, niin melko vähän muuttuu ihminen elämänsä aikana..."

  • Vaatimaton kertomus ulkoa sisälle tulosta

    Muudan nostalgis-tyypillinen talvi-iltahetki kouluikäisenä.

    "Minulla ei ole sanoja, kypsyyttä vielä valmiiksi ajatella, mitä vuosia myöhemmin, valoja ja maisemaa muistellessani mietin: hämärä, pimenevä maalaismaisema, ja yksinäinen pihavalo - surullisin maisema mitä voi olla, ja samalla se valo niin lohdullinen, yksinäiselle leikkijälle. Kaikki toivo siinä yhdessä valopisteessä..."

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat