Hyppää pääsisältöön

Penedon kadotetun paratiisin pelasti turismi

Brasiliassa Penedon laaksossa on kukoistanut yksi menestyneimmistä suomalaisista siirtokunnista. Unelma vegetaristisesta unelmayhdyskunnasta romuttui kuitenkin lukuisiin ongelmiin. Nykyään suomalaisuus näkyy Penedossa pikku-Suomena, joulupukin talona sekä tanssipaikka Clube Finlândiana.

1920-luvulla suomalaisia vaivasi tropiikkikuume, jolloin lämpimiin maihin perustettiin useita siirtokuntia. Yksi menestyneimmistä siirtokunnista oli Brasiliaan Sao Paolon ja Rio de Janeiron suurkaupunkien välissä sijaitsevaan Penedon laaksoon perustettu siirtokunta.

Sen johtajana toimi harras kristitty ja vegetaariseen elämäntapaan uskova Toivo Uuskallio, jonka perässä Penedoon muutti noin 150 suomalaista vuonna 1929.

Unelma ihanneyhteiskunnasta ei kuitenkaan toteutunut ja vegetarismista oli luovuttava, sillä yksipuolinen ravinto aiheutti puutostauteja. Suurin osa Penedoon saapuneista lähti takaisin Suomeen vuoden sisällä.

Penedoa vaivasi rahapula, joten Uuskallion alusta asti johtama yhteistalouskin lakkautettiin noin kymmenen vuoden taistelun jälkeen. Konkurssiin tila joutui vuonna 1943, kun siellä viljellyt 333 000 appelsiinipuuntainta eivät menneet kaupaksi. Yli puolet Penedosta myytiin, mutta kaikki suomalaiset eivät lähteneet sieltä.

Konkurssi ei ollut Penedon loppu – kiitos jo 1940-luvulla alkaneen täyshoitolatoiminnan ja kuuluisien saunojen, joista mainittiin jopa tunnetussa South American handbook -matkaoppaassa. Nykyään laakso on varakkaiden brasilialaisten lomakohde, jossa voi nauttia vuoristoilmasta, Portinho-joessa uiskentelusta ja tietysti suomalaiskylästä.

Opettajattaren apina ja nuori morsian

Penedo on kiinnostanut suomalaismediaa jo kauan. Ensimmäisen kerran vehreitä maisemia kuvattiin vuonna 1948 Filmisepon katsauksessa. Tällöin kertoja harmitteli, kuinka huonot banaanit syötettiin kanoille, vaikka ne olisivat kelvannet ihan hyvin "meille täällä Suomessa." Opettajattaren vimmatusti vatsaansa raapiva apina ei kertojaäänen mukaan pitänyt filmaamisesta, ”mikä taas Niku-koiraa ei häirinnyt lainkaan.”

Toimittaja Erkki Nuorala on vieraillut Penedossa useampaan otteeseen: vuonna 1970 hän tapasi useita Penedon suomalaisia ja haastatteli heitä, kun unelma ihanneyhteiskunnasta oli jo romuttunut.

Dokumentissa penedolainen Toivo Sipilä kertoo huolesta, että suomalaisuus katoaa laaksosta, kun suurin osa menee naimisiin brasilialaisten kanssa. Ohjelmassa tavataankin suomalainen mies, joka on löytänyt Brasiliasta itselleen morsion. Pariskunnan ikäero on huomattavat 40 vuotta. 15-vuotiaalta, suomea taitavalta tytöltä kysellään ohjelmassa innokkaasti, tykkääkö hän 55-vuotiaasta sulhasestaan ja aikooko sanoa "kyllä" papin edessä.

"Katotaan", vastaa ujosti hymyilevä tyttö.

Toinen Nuoralan dokumentti keskittyy Penedon 50-vuotisjuhlallisuuksiin.

Juhlat vietettiin tietenkin kuuluisalla Clube Finlândialla. Eksoottinen tanssipaikka, jossa soivat suomalaiset hitit, houkuttelevat bussilastillisia brasilialaisturisteja Penedoon. Klubilla on turistien lisäksi vieraillut esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaari.

Katoavaa suomalaisuutta on pyritty säilyttämään myös rakentamalla pikku-Suomi. Siellä on tietenkin joulupukin talo, jossa voi istahtaa pukin polvelle. Laaksosta löytyy lisäksi Eva Hildénin perustama Suomi-museo.

Hilkka Vikman kertoi Ulkosuomalaisen tarina -ohjelmassa, miten itse päätyi aikoinaan Penedoon.

Vaikka tv-kamerat ovat vierailleet Penedossa useasti, Toivo Uuskalliota ei liikkuvissa kuvissa näy. Ainoastaan vuoden 1963 radiodokumentissa päästään kuulemaan Penedon johtajan ajatuksia.

Hän kertoo siinä muun muassa, miksi ylipäänsä päätti lähteä perustamaan vegetaarista siirtolaisyhdyskuntaa.

Lähteet: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Otava (1985), Penedo-dokumentit

Penedo – yhteistaloudesta turismiin

Penedon löysi suomalainen pastori H.D. Pennanen 1920-luvun lopulla, kun suomalaisia vaivasi tropiikkikuume. Unelma paratiisissa elämisestä luonnon kanssa harmoniassa Suomen pula-aikojen vastapainoksi sai aikaan muuttoliikkeen Etelä-Amerikkaan Brasiliaan, Argentiinaan ja Paraguayihin.

Penedon siirtokunnan ja sinne muuttamisen keskushahmo ei ollut kuitenkaan Pennanen vaan viipurilainen puutarha-arkkitehti Toivo Uuskallio. Uuskallio sai unessaan sysäyksen lähteä Penedoon.

Uuskallio lähti Brasiliaan tiedustelumatkalle vuoden 1928 lopulla vaimonsa sekä muutaman muun suomalaisen kanssa. Uuskallion tavoitteena oli löytää ihanteellinen paikka tropiikista, joka soveltuisi vegetaristiseen elämäntapaan sekä naturismiin.

Uuskallio matkaseurueineen löysi Penedon laaksosta vanhan luostaritilan, jonka hän tunsi nähneensä unessaan. Kauppakirja luostarirakennuksesta sekä 4000 hehtaarin kahviplantaasista allekirjoitettiin tammikuussa 1929.

Aluksi elettiin yhteistaloudessa

Penedoa markkinoitiin muun muassa Uuskallion kirjoittaman kirjan ”Matkalla kohti tropiikin taikaa” avulla. Kirjan kannessa huojuvat palmut houkuttelivat suomalaisia siirtymään pula-ajan Suomesta paratiisiin. Penedo-aatetta levitettiin myös kristillisen työväenliikkeen lehden kautta.

Vuoden 1929 kuluessa Penedoon muutti noin 150 suomalaista. Mukana oli suonenjokelainen puutarhuri Teuvo Sipilä, joka muistelee, että Penedoon lähtevän joukon tuli olla oikea valiojoukko, joka hyväksyisi tietyt ehdot, kuten vegetarismin, täyden raittiuden ja savuttomuuden.

Aluksi Penedossa elettiin Uuskallion päättämässä yhteistaloudessa kymmenisen vuotta. Suomalaisten saapuessa Penedoon, maassa kasvoi vain rasvaruohoa. Maahan istutettiin muun muassa appelsiinipuuntaimia, mutta viljelmät eivät menestyneet. Kaikki tekivät töitä käytännössä ruokapalkalla, joka oli yleensä riisiä ja papuja.

Alkuajat yhteistaloudessa olivat hankalia, kun viljelmät epäonnistuivat ja rahaa oli niukassa. Tilan karja myytiin, koska Uuskallio ei pitänyt maitoa tarpeellisena juomana lapsille. Tämän johdosta lapsia alkoi vaivata keripukki ja maitoa jouduttiin ostamaan naapuritiloilta. Alusta asti Penedossa asunut Eva Hildén muisteli vuonna 1996, että Penedo oli niihin aikoihin hyvin ahdistava paikka. Moni oli varmasti samaa mieltä, sillä suurin osa Penedoon tulleista onnen etsijöistä lähti pettyneenä takaisiin Suomeen alle vuoden tropiikissa olon jälkeen.

Uuskalliosta tuli kiistelty johtaja, jonka sanottiin johtavat tilan asioita itsevaltiaan tavoin. Uuskallion käytös sekä muut tilan ongelmat aiheuttivat Penedon suomalaisten kesken riitoja.

Penedoon jääneet alkoivat lipsua Uuskallion asettamista tiukoista säännöistä. Laaksoon perustettiin kolme kahvilaa, joihin mentiin nauttimaan kiellettyjä alkoholia, lihaa ja kahvia. Hankalasta yhteistaloudesta ja vegetarismista luovuttiin virallisesti, sillä maa soveltui hyvin huonosti kasvisten viljelyyn. Nudismistakaan ei tullut mitään, sillä ihon kiusana olivat ötökät sekä paahtava aurinko.

Laakson vaikeudet kulminoituivat vuonna 1943, kun Penedo epäonnistui 330 000 appelsiinitaimen myynnissä. Tällöin tila joutui konkurssiin ja suurin osa Penedosta myytiin sveitsiläiselle lääkeyhtiölle.

Yhteistalouden päättyessä kukin Penedoon jääneistä perheistä sai oman kaistaleen maata ja sai aloittaa toimeentulonsa miten mieli.

Turismi pelasti Penedon

Penedo ei ole pitkän taipaleensa aikana säilynyt muuttumattomana, mutta se ei ole myöskään kadonnut – kiitos turismin. Jo vuonna 1945 laaksossa oli täysihoitoloita sekä saunoja, jotka on mainittu South American handbook –matkaoppaassa. Myös Penedon hyvä sijainti kahden suurkaupungin välissä on tuonut uteliaita turisteja. Suomalaista tanssimusiikkia soittava Clube Finlândia rakennettiin 1943, ja siitä on kirjoiteltu niin brasilialais- kuin suomalaisviestimissä. Siellä juhlittiin myös Penedon 50-vuotisjuhlia vuonna 1979.

Lisäksi Penedosta löytyy Eva Hildénin Suomi-museo sekä Alva Fagerlanden pikku-Suomi joulupukinpajoineen.

Vuonna 2004 Penedossa asui enää muutamia kymmeniä suomea puhuvia henkilöitä, sillä suuri osa suomalaisista on mennyt naimisiin brasilialaisten kanssa. Useita suomalaisia on haudattu läheiseen kaupunkiin Resendeen, ja heistä ensimmäinen oli Penedon isä, Toivo Uuskallio.

Lähteet: Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa, Otava (1985), Penedo-dokumentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto