Hyppää pääsisältöön

Kärpäsenä katossa keravalaisen pubin viimeisillä päivillä

Rauhallinen dokumentti vuodelta 1988 siirtyy keravalaisen kansanravintola Päivänpannun kanta-asiakkaiden pöydistä toiseen kuuntelemaan keskusteluja. Pöydissä pubia kehutaan katkeransuloisesti, sillä kantapaikka on saanut purkutuomion.

"Nainen tajuu sen, et kansankapakoit ei saa hävittää, asunnottomien on saatava asuntoja, Keravalla ei tarvita mitään helvetin katettuja kävelykatuja", mylvii keravalainen nainen Päivänpannu-pubissa.

Naisen ja hänen seurueensa kantapaikan viimeiset hetket ovat käsillä. Dokumentin kertojaääni pohtii kansanravintoloiden suosion lopahtamista: ne joutuvat väistymään klubien ja trattorioiden tieltä.

Tupakan savu leijuu ilmassa, mutta toisin kuin luulisi, suurta oluen pämppäämistä ohjelmassa ei nähdä. Pääpaino on keravalaisten keskusteluilla. Aiheet vaihtelevat metsästyksestä Keravan uhmakkaaseen alkoholipolitiikkaan kieltolain kumoamisen jälkeen.

"17–6 äänin valtuusto tyrmää: 'Emme tarvitse alkoholiliikettä Keravalle'", mies valistaa ystäväänsä.

Hän kertoo myös, että vasta myöhemmin, kun Keravalla meni huonosti taloudellisesti, alettiin kaupungissa myydä alkoholia.

Päivänpannu pysyi pystyssä 60 vuotta. Sen entiseltä paikalta saa nykyäänkin keskiolutta, mutta se pitää hakea loisteputkien alta sinisistä koreista.

Teksti: Sonja Fogelholm

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto