Hyppää pääsisältöön

Kai Lind, nuorisoidoli vasten tahtoaan

Kai Lind olisi halunnut vain soittaa rumpuja, mutta viekas tuottaja keplotteli hänet ginien voimalla levystudioon ja huijasi nauhoittamaan koelaulun. Vastahakoisesta vokalistista tuli pian teinityttöjen ihanne.

Uudenvuodenaattona 1937 syntynyt Kai Lind vietti osan lapsuusvuosistaan sotalapsena Ruotsissa. Muusikon ammatti oli tähtäimessä jo varhain. Hänen pääsoittimensa olivat rummut ja basso.

Parikymppisenä Lind sai rumpalin pestin suosittuun Leo Lindblomin tanssiorkesteriin. Sitä seurasi Ossi Malisen yhtye, josta sittemmin tuli Lindin oma. Tumma hurmuri ei suinkaan kaavaillut ryhtyvänsä solistiksi, vaikka lauloikin keikoilla silloin tällöin rumpujen takaa. Tanssimuusikoilla ei ollut turhia illuusioita laulajatähtien toimenkuvasta.

Musiikkitalo Westerlundille levyjä tehnyt Malinen houkutteli Lindin kuitenkin kokeilemaan studioäänitystä. Tämä piti ajatusta levylaulajan urasta edelleen "kornina", mutta prosessi eteni siitä huolimatta. Ensijulkaisu Kuusitoista vain (käännösversio Sam Cooken hitistä) tehtiin vuonna 1959.

Lind levytti alkuaikoinaan lähinnä nuorille suunnattua rytmikästä teinipoppia. Joskus kappaleet oli maustettu pienin rockvivahtein, kuten vuonna 1960 julkaistu Billy Boy, jossa heitetään lannetta "aivan kuin Elvis". Vannoutuneena jazzin ystävänä Lind piti kuitenkin rock and rollia lapsellisena ja uskoi sen jäävän ohimeneväksi ilmiöksi.

Tulevan vaimonsa Arja Tuomarilan Lind tapasi levy-yhtiössä, jossa tämän tehtäviin kuului hänen fanipostinsa hoito. Tuomarilasta tuli pian itsestäänkin levylaulaja. Vuodelta 1963 säilyneessä Jälkilöylyt-ohjelmassa, jossa Lind esittää kappaleen Yksi vai kaikki, juontaja viittaa spiikissään nuoren parin kihlaukseen.

Scandia-musiikille siirryttyään Lind sai sovittajakseen Jaakko Salon, jonka rohkeutta ja kokeilunhalua laulaja ylistää vuolaasti. Salo nähdään vuonna 1969 opastamassa Lindiä tämän nimikko-ohjelmassa, jossa hän esittää mm. tyylikkään coverin rhythm and blues -lauluntekijä Arthur Alexanderin kappaleesta Every Day I Have to Cry Some. Tangoa Tuhon tietä kuljen on elävöitetty trikillä, jossa Lind pistää poskeensa minikokoisen kaksoisminänsä ja jatkaa laulamista oman kitansa sisällä.

Soolouransa ohella Lind lauloi bassoa suositussa Four Cats -kvartetissa. Hänen nuorisosuosionsa hiipui kitarabändien ja rockhenkisempien tähtien esiinmarssiin 1960-luvun puolivälissä. Taitavana ja nopeaoppisena Lindille riitti silti vuosikymmeniksi töitä solistina, taustalaulajana ja studiomuusikkona. Hän kertoo urastaan Sakari Warsellin vuonna 1998 tekemässä haastattelussa, jonka päätteeksi haukutaan yhdessä nykyaikainen popmusiikki.

Tietolaatikko

Joka päivä samanlainen. Säv. ja san. Arthur Alexander, sov. Jaakko Salo, suom. san. Saukki.
Tuhon tietä kuljen (I´m a fool to want you). Säv. ja san. Jack Wolf & Joel Herron & Frank Sinatra, suom. san. Solja Tuuli.
Kuusitoista vain (Only Sixteen). Säv. ja san. Herb Alpert & Lou Adler & Sam Cooke, suom. san. merja.
Billy Boy. Säv. trad., sov. Ossi Malinen, suom. san. Veikko Vallas.
Putti Putti. Säv. ja san. Jay Epae, sov. Nacke Johansson, suom. san. Veikko Vallas.
Yksi vai kaikki (Uno per tutte). Säv. ja san. Elio Cesari & Alberto Testa, suom. san. tuntematon.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto